Apu

Markus Leikola: Jo joutui kiihkon aika

Markus Leikola: Jo joutui kiihkon aika

"Mitä enemmän kiihkokansallismielisyyden pintaa rapsuttaa, sitä vähemmän sieltä jää jäljelle kansallismielisyyttä ja enemmän vain puhdasta kiihkoa."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen oli suurelle yleisölle pitkään tuntematon mies. Nyt hänet tunnetaan miehenä, joka käski poistaa Suvivirren kouluista.

Mikä siis ei pidä paikkaansa. Puumalainen oli vastannut vapaa-ajattelijoiden kanteluun koulujen hartaushetkistä ja todennut ne uskonnonvapauden näkökulmasta ongelmallisiksi, luterilaisten määräkin kun laskee kuin lehmän häntä.

Helsingin Sanomat on käynyt läpi oikeuskanslerinvirastoon Puumalaiselle tulleita kirjeitä. Niitä voi – yllättäen – luonnehtia pikemminkin kiihkokansallismielisiksi kuin kiihkouskonnollisiksi. Kiihkokansallismielisyys on erinomaisen kansainvälinen aate, jota esiintyy miltei kaikkien kansojen keskuudessa. Niin meillä kuin muuallakin kiihkokansallismielisiä yhdistää se, että heidän ajatusmaailmansa on enemmän kiihkoa kuin kansallismieltä.

Jos nimittäin oikeuskanslerinvirastoon lähetetyssä kirjeessä puhkutaan, että kiihkokansallismielisen isä taisteli viisi vuotta rintamalla sen puolesta, että Suvivirsi saa soida kouluissa, niin eikö silloin saman Suvivirren ja ilmaisunvapauden puolesta taistellut myös sotaveteraani Touko Laaksonen? Siis paremmin Tom of Finlandina maailmankuuluksi tullut  taiteilija, joka taas ei tunnu herättävän kiihkokansallismielisissä ylpeyden tunteita sataprosenttisesta kantasuomalaisuudestaan huolimatta.

Miksi sama kiihko ei valjastu alkoholia ja sen väärinkäyttöä vastaan, joka kuitenkin tappaa suomalaisia monta kymmentä kertaa enemmän kuin koko Euroopan yhteenlaskettu somaliväestö?

Oi kuinka hieno otsikko olisikaan ”somali tappoi kännipäissään kantasuomalaisia”, mutta kun ne mokomat eivät juo viinaa. Näiden otsikoiden puutteesta ei voi syyttää edes median salaliittoa.

Mitä enemmän kiihkokansallismielisyyden pintaa rapsuttaa, sitä vähemmän sieltä jää jäljelle kansallismielisyyttä ja enemmän vain puhdasta kiihkoa.

Mutta taitavat poliitikot käyttävät kiihkokansallismielisyyttä hyväksi. Kun esimerkiksi Timo Soini kääntää isänmaallisuuden maan puolustamiseksi vieraita valloittajia vastaan vaalitenteissä ja kysyy, tekevätkö pakolaiset oikein tullessaan Suomeen pakoon sotaa omissa maissaan, hän vetoaa Suomeen toisessa maailmansodassa ja siihen, kuinka Suomea jäätiin puolustamaan.

Soini katsoo aivan liian lähelle. Oikea kysymys Timo Soinille on: tekikö Lalli oikein puolustaessaan Suomea vieraalta valloittajalta, katoliselta piispa Henrikiltä tappaessaan tämän? Sillä siitä, katolisen kirkon maihinnoususta Suomeen, alkoi Suomen altistaminen ulkomaisille vaikutteille Suvivirttä myöten.

Suvivirsi nimittäin on Gotlannin piispan ruotsiksi sanoittama ruotsalainen kansanlaulu. Jolleivat viisaat ja valppaat esi-isämme olisi ahkerasti harrastaneet pakkoruotsia, ei Suvivirsi ikinä olisi löytänyt tietään naapurista virsikirjaamme. Mutta suomalaisena kouluperinteenä sitä siis pitävät Opetushallitus ja muutkin viranomaiset.

Mitäs jos kaikki ampuisimme yhdessä alas yhteisen vihollisen, väärät ja valheelliset huhut Suvivirren kieltämisyrityksistä, joita ei siis edes ole ollut. Ja kun kevät puhkeaa toukokuussa täyteen kukkaansa, voimme veisata myös sen viidennen säkeistön, sen jossa verrataan Jeesusta Saaronin liljaan, tuohon maallisen ja lihallisen rakkauden kohteeseen Korkeasta veisusta, jos vain poskien punoittamatta kehtaamme koulujen juhlasaleissa moista ajatella.

Julkaistu: 29.4.2014