Apu

Markus Leikola: Isä, poika ja isänmaa

Markus Leikola: Isä, poika ja isänmaa

"Nykyaikana isät lunastavat poikiaan ja rahalla selviää."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Pääsiäisviikolla on paikallaan puhua isistä ja pojista. Uuden testamentin poika uhrautui ihmisten edestä, mutta porhopiireissä isät poikien edestä. Niin kuin esimerkiksi Björn Wahlroos, joka haluaa jättää pojalleen Thomakselle mahdollisimman ison perinnön ja on sen vuoksi valmis uhrautumaan asumaan Ruotsissa itse.

Panoksena on tiettävästi noin sadan miljoonan euron perintöveroissa säästäminen, jos sekä isä että lapset asuvat pysyvästi ulkomailla.

Hesarin tutkiva toimittaja Tuomo Pietiläinen, jonka johdolla kirjoitettiin kirja Wahlroosista, on ennättänyt sanoa, että Wahlroosin suvussa on tapana, että isät pelastavat poikia; kun nuorelle Björnille kertyi vino pino parkkisakkoja, kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Björn "Buntta” Wahlroos maksoi ne. Kun taas nuori Thomas otti isän haulikon ja osui sillä vahingossa naapuria Töölössä, sakkoihin tuomittiin isä-Björn.

Nykyaikana isät lunastavat poikiaan ja rahalla selviää. Thomas Wahlroos on kyllä kunnostautunut rahan tekijänä itsekin. Hän oli jokusen vuoden pokeriammattilaisena Amerikassa viime vuosikymmenellä, ja ehti lopettaa Full Tilt Poker Housessa hyvissä ajoin ennen kuin FBI sulki sen. Sen jälkeen hän aloitti Avenir Sijoitusyhtiössä, jossa oli taustalla ruotsalainen Brummer-yhtiö. Thomas Wahlroosin päätoimi nykyään lienee kuitenkin perheen Spontel-sijoitusyhtiön pyörittäminen.

Björn Wahlroosia on ehditty kutsua epäisänmaalliseksi, koska hän on saanut Suomessa koulutuksen. Ne opit, joilla hän on rahansa tehnyt, hän kyllä hankki toimiessaan Yhdysvalloissa Brown- ja Northwestern-yliopiston vierailevana professorina.

Lisäksi hän ei ole isommin jemmannut omistuksiaan holding-yhtiöiden kätköihin, vaan esiintyy reilusti hyvätuloisimpien joukossa. Isänmaa ei ole häntä tästä ylenpalttisesti palkinnut. Ei vuorineuvoksen tai ministerin titteliä, jota hänen kaliiperinsa bisnesmogulit tänäkin päivänä mielellään himoitsevat.

Edes kunniamerkkejä Wahlroos ei ole niittänyt kottikärrykaupalla. Kuka kukin on -hakuteos mainitsee vain Suomen valkoisen ruusun komentajamerkin. Ruotsinkieliseen vastaavaan, Vem och vad -juorukalenteriin hän on lisännyt myös ruotsalaisen Pohjantähti-ritarikunnan komentajamerkin.

Jopa Wahlroosin vuosittain saama noin neljännesmiljoonan maataloustuki tulee pääasiassa EU:n kassasta ja onkin yksi Suomen tarkimmin seuratuista EU-tuista.

Pääomalla ei ehkä ole isänmaata, mutta Wahlroosin liikkeet ovat pitkälti päivänvalossa, kuten nytkin aie maksimoida lasten perintö. Siinä mielessä hän on vanhan ajan julkisuutta rakastava patruuna.

Isänmaallisimpia ovatkin olleet lapsettomat patruunat: sekä Heikki Huhtamäen että Aatos Erkon testamentit ovat yhä keskeisiä tekijöitä säätiöiden harjoittamassa suomalaisen kulttuurin tukemisessa. Toivotaan, että Wahlroosienkin pussista liikenee samaan tarkoitukseen.

Wahlroosilla on todennäköisesti vielä niin paljon elinaikaa jäljellä, että sekä Suomi että Ruotsi ehtivät muuttaa perintöverotustaan moneen kertaan. Sen sijaan on varmaa, että Salon kaupunki – jolta jo hävisi kymmeniä miljoonia verotuloja Nokian myötä – menettää yhden veronmaksajan.

Kuten eräs salolainen viime viikolla totesi, ”se satatuhatta merkitsee taas yhden ala-asteen sulkemista”.

Isänmaa voi olla abstrakti asia, mutta se, missä kunnassa isän maa sijaitsee, on konkreettista.

Julkaistu: 16.4.2014