Apu

Markus Leikola: Hei me yhtiöitetään



Markus Leikola: Hei me yhtiöitetään

"Kun käy kauppaa itsensä kanssa, hinta on aina sopiva, vaikkei siinä järkeä olisikaan."
Teksti Apu-toimitus

Yhteiskuntamme perustuu julkisen ja yksityisen erolle: julkinen on jotakin, mikä kaikilla on oikeus nähdä ja saada tietoonsa. Mikä on yksityistä, ei kuulu muille.

Sama pätee bisnekseen. Yksityistenkin firmojen tiedoista on julkista se, minkä perusteella muut pystyvät arvioimaan luotettavuutta. Esimerkiksi se, kenellä on oikeus tehdä sopimuksia yhteisön nimissä tai millainen tilinpäätös on. Siihen se sitten jää. Kuten kansalaisilla on oikeus omaan yksityisyyteensä, firmoilla on oikeus liikesalaisuuksiinsa.

Entä kun yhteiskunta – eli me kaikki – harjoittaa liiketoimintaa? Silloin julkisen ja yksityisen raja muuttuukin vesijohtoveteen piirretyksi viivaksi riippuen siitä, onko kyseessä kunnan vesilaitos vai Kunnan Vesi Oy.

Kunnat on pakotettu muuttamaan yhtiöiksi kaikki sellainen toiminta, mikä kilpailee yksityisten firmojen kanssa. Perustelu on looginen: koska kunnallinen laitos ei maksa veroja, se pystyy painamaan hintoja alemmaksi kuin yksityiset kilpailijansa. Tällöin kilpailu kuluttajista ei ole reilua.

Toisaalta kuluttaja on myös veronmaksaja: esimerkiksi Helsingin Energia – jonka pääkaupungin valtuusto kesän alussa pääti yhtiöittää – on tulouttanut vähän yli 700 miljoonan euron liikevaihdolla 200 miljoonaa kaupungin kassaan ja tasoittanut osaltaan veronkorotuspaineita. Tuloutuksen ennustetaan putoavan verojen vuoksi alle 100 miljoonan.

Yhtiöityksen myötä myös julkisuus supistuu. On mahdollista, että kuntalaisten toiveet energiapolitiikan suunnasta eivät enää kuulu kabinettien suljettujen ovien läpi.

Kunnat eivät tyydy yhtiöittämiseen, vaan reteimmät ovat innostuneet pohtimaan samanlaisia verokikkailukonsteja kuin veroparatiisiyhtiöillä: jos yhtiöt eivät jakaisikaan verotettavaa osinkoa, vaan maksaisivatkin sikakorkeita verottomia lainakorkoja omistajilleen.

Esimerkiksi Mäntsälän valtuusto päätti elokuussa lopullisesti edetä tiellä, jolla kaupungin omistama uusi yhtiö ostaa kaupungilta sähköyhtiön. Ostohinta on noin 25 kertaa sähköyhtiön liikevoiton verran. Näin kalliiseen ostokseen uusi yhtiö tarvitsee tietysti lainaa – kaupungilta.

Vertailun vuoksi: pörssissä yhtiötä pidetään kalliina, jos sen hinta on kymmenen kertaa liikevoiton verran. Mutta kun käy kauppaa itsensä kanssa, hinta on aina sopiva, vaikkei siinä järkeä olisikaan.

Mäntsälän vasemmisto, myös valtuutettu Antti Rinne (sd), on vastustanut piilottelu- ja kähmintäjärjestelyjä pelätessään, että valta karkaa poliitikoilta.

Samaan aikaan valtionvarainministeri Antti Rinne on halunnut suureen ääneen perustaa uuden valtionyhtiön, Remontti Oy:n. Budjettiriihestä sellaista ei putkahtanut, mutta valmistelua jatketaan. Sen on tarkoitus hoitaa homekoulujen korjausta budjetin ulkopuolisella rahalla. Tosin suuret kaupungit sanovat, että ne eivät uutta yhtiötä tarvitse, koska ne saavat jo nyt rahaa halvemmalla kuin yksikään yhtiö saisi.

Tähän asti homekoulujen korjausta on rahoitettu opetusministeriön momentilta valtionapuna. Kuluvana vuonna summa on ollut lisäbudjetin jälkeen 56 miljoonaa. Ensi vuodelle rahaministeriö lupaa leikata alkuperäisestä 46 miljoonasta neljä pois ja jemmata senkin vähän osaksi yleisiä koulumenoja.

Ei voi olla vaikeaa ymmärtää, että – suureksi osaksi uutisoimaton – viidenneksen leikkaus on ikävämpää kuin se, että nyt jää perustamatta kuntarahaa kalliimmalla toimiva turha sumplintayhtiö kaukana kansanvallasta. Valtiovarainministeri tarvitsee vain mäntsäläläistä demarilogiikkaa.

Julkaistu: 10.9.2014