VAALIT ON KÄYTY on käyty ja uuden europarlamentin työ alkaa heinäkuun alussa. Ei ollut yllätys, että eurokriittiset, -skeptiset, -vastaiset, -fundamentalistiset ja mitä-näitä-on ryhmät etenevät. Ehkä hienoinen yllätys, että eivät edenneet enempää.
Ja juuri se, mitä niitä tämän jälkeen on, onkin tämän jälkeen tärkeintä. Nimittäin isot ryhmät ovat ne, jotka jylläävät, napsivat isoimmat ja tärkeimmät komissaarinsalkut ja muut paikat. Sellaista ajattelua kuin taannoista sixpackia Suomeen koottaessa – että otetaan täyte- ja tilkepuolueita mukaan pöytään riittävän ison enemmistön keräämiseksi – ei eurofoorumeilla tunneta.
EI SIIS OLLUT aivan asiatonta, että vaalien alla Paavo Arhinmäki tiedusteli Timo Soinilta, missä pöydissä tämä mahtaakaan viettää alkuviikon – ja Soini vastasi totuudenmukaisesti neuvottelevansa vähän kaikkien kanssa. Niissä neuvotteluissa muuten pelipanoksena on kompromissien rakentaminen kaikkien eri tavoin eurokriittisten kesken.
Etukäteen Soini on jo arvioinut Ranskan ja Hollannin äärioikeiston sellaisiksi, joiden kanssa perussuomalaiset jäävät liian kauaksi yhteisestä linjasta. Mutta kun Euroopan eurooppakriittisillä ei ole yhteistä kuin kansallisen edun korostaminen, on itse asiassa aika loogista, ettei heillä ole myöskään yhtä europuoluetta.
JYRKI KATAINEN aloitti jo maanantaina pohjoismaisten kollegojensa kanssa ja tiistaina EPP-europuolueensa lounaalla vääntämisen Suomen paikoista. Siinä on melkomoinen etumatka, sekä aikataulussa että kokoerossa.
Puolue kun on nimittäin muutakin kuin joukko parlamentaarikkoja. Se on valmistelevaa virkamiehistöä, lausuntoja, faktanpenkojia, tutkimusta, viestintää ja kaikkea sellaista, mikä pitää eurokriittisten nyt polkaista monessa mielessä nollapisteestä liikkeelle. Lähtö viisivuotiskaudelle tapahtuu siis takamatkalta.
Aikaa ei ole paljon, vain kuukausi: europuolueiden on ilmoittauduttava juhannusviikonlopun jälkeen. Siinä joutuu niin Soinin kuin hänen tähänastisen lähiliittolaisensa, brittien itsenäisyyspuolueen Nigel Faragen, pumppu lujille. Oman mausteensa heittää pastakastikkeeseen myös Italian suurmenestyjän, koomikko Beppe Grillon Viisi tähteä -puolue. Kukaan ei tiedä, millaisia tähtiä on luvassa.
NYKYISESSÄ BARROSON KOMISSIOSSA on ollut komissaareja vain kolmesta puolueesta: Suomen kokoomusta kristillisdemokraatteja vastaavasta EPP:stä, demariryhmästä ja keskustan ALDE:sta. Vasemmiston ja äärioikeiston radikalisoituessa on epätodennäköistä, että ne saavat komissaareja uuteen komissioon, varsinkin kun komissaarien tulee olla jäsenvaltioiden esittämiä. Sama toki pätee eurokriittisiin: vaikea kuvitella, että Britannian tai Ranskan hallitukset esittäisivät vaaleissa menestyneiden kilpailijoidensa edustajia komissaareiksi.
Barroson komission toimikausi loppuu vasta lokakuun lopussa, joten aikaa spekulaatioille ja kähminnälle toki on. Jos on kansanvallan kulissia pönkitetty kovasti kevään mittaan, niin kesä ja syksy ovatkin sitten näin ollen kabinettien kulta-aikaa. Niihin neuvotteluihin ei televisiokameroita päästetä, ja todennäköisesti twiittaaminenkin kielletään. Me eurokansalaiset kuulemme myöhemmin, mitä on päätetty, ja näemme vielä myöhemmin, miten päätökset ovat vaikuttaneet elämäämme.
