Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Apu

Markus Allan: "Keikkojen poispyyhkiminen 80-luvun alussa oli kova paikka"

Markus Allan: "Keikkojen poispyyhkiminen 80-luvun alussa oli kova paikka"

Markus Allan on 73-vuotias laulaja. Hän asuu Pukkilassa.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat Timo Villanen

Olen mummoni kasvatti. Hän tuli Terijoelta siirtolaisena. Äitini erosi isästäni varhaislapsuudessani. Minulla oli turva mummon, enon ja tädin luona, ja ­tuli mahdollisuus käydä koulua kansa­koulun verran.

Yhteisön huolenpito on romanikulttuurissa perinteinen tapa. Lastenlastenlapsiakaan ei jätetä, vaan pyritään pitämään ­lähellä ja tukemaan. Siellä tarttui se elämäntapa ja asenne.

Vanhemmat ihmiset opettivat, että ole rehellinen, täytä ne velvoitteet, mitä sinulle annetaan, ja pysy kaidalla tiellä. Se on ­ollut paras evästys.

Ihmisten eriarvoisuutta en ymmärrä. Kaikkia ihmisiä kohtaan on oltava hyvä, heikompia pitää auttaa ja tukea, olivat he sitten mistä kulttuureista tai vähemmistöistä tahansa.

Toivo Kärki neuvoi

Olin pienenä ujo ja ylivilkas, mutta opettaja houkutteli laulamaan koulun juhlatapahtumissa. Varmaan minulla jotain perimäidentiteettiä on geeneissä. Enollani oli erittäin hieno ääni, ja hän osasi perinnelaulut ja sen aikaiset iskelmät.

Sain mahdollisuuden Leo Lindblomin orkesterissa, kun Kai Lind jäi siitä pois. En odottanut, että siitä Malmin työväentalon solistipestistä 1958 tulee minulle ura ja päätoiminen ammatti.

Toivo Kärki sanoi, että pitää olla nöyrä, mutta ei tarvitse nöyristellä. Hän ­ke­hotti pitämään kiinni kulttuuriperimästäni ja soveltamaan sitä nykypäivään siinä määrin kuin se on mahdollista.

Musiikki on minulle elämäntyö ja asenne. Olen yrittänyt tehdä työtä sen eteen, että en ole antanut elämän houkutteiden viedä mukanaan. Nuorempiakin neuvon tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä, mutta ­tapoihin ja esiintymiseen kuuluu ehdottomasti se, että osaa käyttäytyä.

Tanssilavat ovat opettaneet kiitollisuutta. Yleisö on tukiryhmä, joka on aina yhtä arvokas, oli heitä sitten enemmän tai vähemmän.

Kovin paikka osui 80-luvulle

Kovin paikka oli keikkojen poispyyhkiminen 80-luvun alussa. Huvipaikoilla oli ollut riitoja romanien ja valtaväestön välillä. Vuoden, kahden varaukset kaatuivat yhdellä puhelinsoitolla, vaikka meidän konserteissamme ongelmia ei koskaan ollut.

Aki Kaurismäki antoi pelastusrenkaan, kun kutsui elokuviinsa. Sen hetkisen ­tyhjyyden tilalle sain myötävaikuttavaa yhdessäoloa. Opin, millä tavalla anteeksiantoa saa tai miten sitä pitää pyytää.

Olen ollut Sinikan kanssa vuodesta 1961, meillä on kolme lasta ja neljä lastenlasta. Luottamus ja tukeminen ovat se salaisuus. Se, mitä on yhdessä eletty ja sovittu, siitä täytyy pitää kiinni.

Vuosi sitten sairastuin ja pääsin sydämen ohitusleikkaukseen. Siitä remontista selviä­minen lisäsi kiitollisuutta elämälle. Tuli kuin valona eteen, että nyt ollaan matkan päässä ja jos hyvin käy, jotakin on saanut anteeksi.

Minulla on ollut niin, niin hieno matka, että en osaa olla kuin kiitollinen.

Julkaistu: 12.10.2018