Apu

Marja-Liisa Kirvesniemi paljastaa: Ilman valmentajan reagointia Sarajevon menestys olisi jäänyt haaveeksi


Marja-Liisa Hämäläinen (sittemmin Kirvesniemi) voitti Sarajevossa kolme kultaa: vitosella, kympillä ja kahdenkymmenen kilometrin matkalla. Pronssia tuli vielä naisten viestissä.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Timo Pyykkö

Marja-Liisa Hämäläinen (nykyään Kirvesniemi) voitti ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1983 maailmancupin, ja kotona Simpeleellä alkoivat onnittelijoiden, tuttujen ja kylänmiesten ilojuhlat. Vieraita riitti uran loppuun asti.

– Menin luontoon ja tein navettahommia, koska kaipasin omaa rauhaa. Koin jatkuvan esilläolon itselleni ja monelle läheiselleni kuluttavaksi.

Marja-Liisa oli hiihtänyt jo kolmissa talviolympialaisissa, kun koitti Sarajevo vuonna 1984. Siellä koittivat hänen suuret hetkensä: kolme kultaa ja pronssia vielä naisten viestissä.

Apu 6/1984 oli omistettu Sarajevon olympialaisten sankareille, neljän mitalin Marja-Liisa Kirvesmiehelle ja kahden mitalin Matti Nykäselle.

"Oloni oli täysin voimaton"

Ennen Sarajevoa hän ei päästänyt mieleensä ajatusta epäonnistumisesta. Hän odotti onnistumista itse, ja sitä odotti moni muu. Hän tiesi kyllä kuntonsa ja tasonsa, mutta piti olla valmis myös henkisesti. ”Huonoja onnistumisia” oli ollut riittävästi.

– Kun olin kotona, meillä oli vieraskielto, jotta saisin keskittyä kaikessa rauhassa. Huippu-urheilijaan voi vaikuttaa pienikin juttu. Kaikki tähtäsi helmikuun yhdeksänteen päivään, jolloin oli kympin kisa.

Marja-Liisa ei ole aiemmin kertonut julkisuudessa sitä, mitä tapahtui puoli vuotta ennen Sarajevoa. Hän oli harjoitellut äärirajoille Ramsaun korkeanpaikanleirillä syys-lokakuussa 1983.

Ramsaun jälkeen lähdettiin muutaman päivän kuluttua Olokselle.

– Oloni oli täysin voimaton, koska en ollut palautunut korkean paikan leiristä. Valmentaja Sulo Repo tuki minua myös Oloksella, käski laittamaan sukset pois ja lähtemään heti kotiin palautumaan.

Ylikunto olisi voinut tuhota koko kauden

Marja-Liisa hyppäsi lentokoneeseen, oli viikon ajan rauhassa ja teki vain kotihommia. Hiihtämistä hän ja perhe eivät miettineet ollenkaan.

– Palatessani Olokselle oli ihana tunne hiihtää, ja tunsin olevani hyvin palautunut. On ilo hiihtää ja kilpailla, kun on fyysisesti ja henkisesti kunnossa.

Hän on varma, että ilman valmentajan viisautta Sarajevon menestys olisi jäänyt haaveeksi. Ylikunto ja sitä seurannut väsymys olisivat voineet tuhota koko kauden.

Lue Marja-Liisa Kirvesniemen koko haastattelu Apu Special -lehdestä (54/2018), joka löytyy kaupoista helmikuun puoliväliin asti. Mukana myös muut Suomen elävät legendat!

Julkaistu: 28.12.2018