Eeva

Marita Taavitsainen: ”Pommilla on valtava ego”

Marita Taavitsainen: ”Pommilla on valtava ego”
Marita Taavitsaisen Pommi-koira on koko perheen ilopilleri. Sen elämäntehtävä on syöminen.
Julkaistu: 14.10.2020

”Pommilla on valtava ego”

Marita Taavitsaisen Pommi-koira on koko perheen ilopilleri. Sen elämäntehtävä on syöminen.

”Vanhempi tyttäreni Stella oli jo pitkään kinunnut koiraa, joten lupasin sen hänelle kymmenvuotislahjaksi. Pomeraniankoira Pommi muutti meille vuosi sitten ystävänpäivänä. Minua ei ollut vaikea puhua ympäri, koska olen koiraihminen. Olin itsekin kymmenvuotias, kun sain ensimmäisen karvakuononi.

Ennen lapsia minulla oli kolmekymmenkiloinen bokseri Roope, joka oli vanhemmiten aikamoinen kivireki raahata. Pommi sen sijaan sopii hyvin vaikka keikkakoiraksi. Se painaa nyt täysikasvuisenakin vain pari kiloa, joten se on helppo ottaa syliin.

Laulaja Marita Taavitsaisella on melkein aina ollut kotonaan koira.

Luonteeltaan Pommi on vähän salakavala. Jos tyttäreni Stella tai Iines retuuttavat sitä liikaa, se murahtaa ja saattaa jopa näykkäistä. Koiran on pakko pitää puolensa, koska se on niin heikkoa tekoa. Kun meillä on lastenjuhlat, olen sydän syrjällään, että joku astuu sen päälle.

Olen opettanut lapsille, ettei Pommi ole lelu ja että se leikkii omilla ehdoillaan. Se hyppää omaan lelu-koriinsa ja valitsee sieltä pehmolelun, joka sopii päivän tunnelmaan.

Pommilla on pienestä koostaan huolimatta valtava ego. Se luulee olevansa vastuussa naapurin hevosista ja haukkuu niille aina pihalla ollessaan.

Meillä päin lentelee isoja haukkoja, jotka saattaisivat huonolla tuurilla napata pienen koiran nokkaansa. Kun Pommi oli puolikiloinen pentu, pelkäsin tosissani sen puolesta.

Pommi on kova ruinaamaan herkkuja, ja syöminen on sen elämäntehtävä. Harva se päivä sille ostetaan uusi pussi koiranmuonaa, mutta nirsona kaverina se saattaa syödä pussista vain muutaman papanan.

Pommi on koko perheen ilopilleri, ja rakastamme sitä valtavasti. Se on tuonut elämäämme paljon hyvää energiaa ja opettanut lapsille vastuuta.” ●

Juttu on julkaistu Eevassa 2/2020. Nettiversiota on muokattu.

Kommentoi »