Apu

Näyttelijä Maria Ylipää: ”Jos olisin mies, haluaisin kirjoittaa nimeni lumeen – Naiselle se on vaikeaa”

Näyttelijä Maria Ylipää: ”Jos olisin mies, haluaisin kirjoittaa nimeni lumeen – Naiselle se on vaikeaa”
Maria Ylipään lapsuuden sitkein haave oli ryhtyä salapoliisiksi. Tavallaan tämä haave toteutui. Näyttelijäksi hän ei pienenä halunnut, mutta tanssi ja lauloi sitäkin enemmän.
Julkaistu: 23.9.2022

Jatka lausetta, näyttelijä Maria Ylipää: Lapsuuteni sitkein haave oli ... ryhtyä salapoliisiksi. Toisaalta näyttelijän ammatti on vähän sellaista, koska rooleissa ollaan undercover, kuin agenttina. Tavallaan haaveeni siis toteutui. Näyttelijäksi en halunnut missään vaiheessa, sillä tanssin ja lauloin niin paljon.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun vedin puolitoistavuotiaana teevedet päälleni. Sen vuoksi minulla on yhä iso palovamma rinnassa, joka oli ihan punavalkoinen teiniksi asti. Vamma meni tosi syvälle asti. Isä lupasi, että jos se minua häiritsee vielä vanhempana, sille voidaan tehdä jotain, mutta teininä se alkoi vaalentua eikä ­haitannut enää. Pidän muutenkin arpia ja vammoja kiinnostavina, pidän rypyistäkin.

Liikutun yleensä kyyneliin todella usein. Olen tunteella elävä ja kyynelehdin monissa tilanteissa, kuten silloin, kun teimme kauppakirjoja pankissa uudesta ulkosaaristossa sijaitsevasta kesäpaikastamme. Saimme esimerkiksi mielettömät avaimet, jossa oli saaren puusta tehdyt avaimenperät. Mennyt historia liikutti ja meidän perheen tuleva historia siinä paikassa.

Harkitsin avioeroa, kun mieheni yritti opettaa minulle tennistä. Yrityksistäni huolimatta olen aivan paska ­pallopeleissä. Olen niissä todella huono enkä aio koskaan edes opetella. Löin pienenä pesäpallomailalla vahingossa saksanpaimenkoiraamme päähän. Veljeni juoksi kotiin ja huusi ”Maria tappoi meidän koiran”. Kyllä se siitä selvisi, vaikka kaatuikin tällistä.

Pyydän anteeksi, että rikoin rekvisiittaa ennen ensimmäistäkään kuvattua kohtausta Sijainen-tv-­sarjassa. Oli aikainen aamu ja yritin saada lasten auton turvakaukalon suojusta taaksepäin niin se irtosi kokonaan. Minulla on joskus vähän liian reippaat otteet, joskus on jäänyt jääkaapin kahvakin käteen.

Ennen oli paremmin ainakin se, kun ei ollut älypuhelimia ja sosiaalista mediaa. Onhan älypuhelin kätevä, mutta samalla on orjuuttavaa olla koko ajan tavoitettavissa. Varsinkin 9- ja 14-vuotiaiden lasten vanhempana koen sosiaalisen median tosi haastavana. He kasvavat ihan erilaiseen maailmaan kuin me. Pitäisi pitää ­sellaiset rajat, ettei kännykän käyttö vaikuta henkiseen hyvinvointiin.

Suomen olisi jo aika luopua liiallisesta kulutuksesta. Suomalaisethan ovat yksi maailman eniten kuluttavista kansoista. Ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia, että meitä on pakko pakottaa, jotta jotain tapahtuisi. Korona-aika osoitti, että hyvään elämään tarvitsemamme perusasiat eivät ole lopulta kovin moninaisia. Ylenpalttisesta matkustamisesta ja lentämisestä voisi hyvin luopua. On oikein, että lentäminen on kallista.

Jos elän yli satavuotiaaksi, pitäisin saaristossa samppanjabileet, tosin niitä on jo nyt, eivätkä ne koskaan lopu. Haluaisin, että lapsenlapset muistaisivat, että Maria-mummon juhlissa oli aina hauskaa.

Aion vielä opetella lisää kieliä. Teen töitä koko ajan suomeksi, ­ruotsiksi ja englanniksi, mutta laulan monella kielellä, joten pystyn feikkaamaan, että osaisin useampia. Haluaisin opetella esimerkiksi espanjaa ja saksaa, ­venäjää, portugalia...

Jos olisin mies, ha­­luaisin kirjoittaa nimeni lumeen. Naisen on hankala ­kirjoittaa nimeään lumeen.

1 kommentti