60 vuotta täyttävä Mari Rantasila puhuu ylpeänä aikuisen naisen halusta ja vartalon muutoksista: "Voitaisiinko puhua myös vaihdevuosien hyvistä puolista?”
Itsensä hyväksyminen
60 vuotta täyttävä Mari Rantasila puhuu ylpeänä aikuisen naisen halusta ja vartalon muutoksista: "Voitaisiinko puhua myös vaihdevuosien hyvistä puolista?”
Mari Rantasila katselee aamuisin ylpeänä alastonta vartaloaan peilistä. – Olen saanut kropastani pelkkää positiivista palautetta, hän sanoo. Hän haluaa kertoa, kuinka 60-vuotias nainen voi olla häpeämättömän sinut ikänsä, seksuaalisuutensa ja naiseutensa kanssa.
Julkaistu 4.1.2023
Apu

Aamuisin näyttelijä-laulaja Mari Rantasilalla on tapana katsella itseään alasti kokovartalopelistä, ja kuusikymppisenäkin hän pitää näkemästään.

– Miksi pitäisi ajatella, että vanheneva vartalo on ruma? Miksi pergamentti-ihoa, arpia tai ryppyjä pidetään rumina? Haluan ajatella, että ne ovat kauniita. Ne ovat merkkejä eletystä elämästä ja kertovat siitä kokemuksesta, mitä minulla on.

Näkevätkö miehet sinussa, 60 vuotta täyttävässä Marissa saman kuin itse näet peilissäsi?

– Olen ainakin saanut pelkkää positiivista palautetta, hän vastaa ruskeat silmät vilkkuen ja sanoo, että kun nainen itse hyväksyy kroppansa, miehetkin hyväksyvät.

– Toisaalta, en välitä, vaikkeivät hyväksyisikään.

Marilla on luonnollinen suhde kehoonsa myös näyttelijäntyössään. Hän on tottunut olemaan alasti rooleissaan.

– En ole kropastani arka, hän sanoo naurahtaen. – Mutta totta kai minullakin on omat rajani, joista pidän kiinni.

Kun rehevä äiti haravoi pihaa alusvaatteissaan

Luonteva suhtautuminen tulee varmasti alun perin kotoa, sillä Marin äidillä oli tapana tehdä puutarhatöitä hyvinkin vähissä vaatteissa. Kaverit kuulemma ihmettelivät, kun Marin äiti, joka oli aika rehevä, haravoi pikkuhousuissa ja rintaliiveissä pihaa.

Mutta pieni Mari ei pitänyt peilikuvastaan. Hän sairastui 11-vuotiaana anoreksiaan ja oli hyvin laiha vielä aikuistuessaankin. Teatterikorkeakoulun jälkeen hän lihotti itseään tahallaan näyttääkseen, etteivät työt ole painosta kiinni, mutta vasta tultuaan monien vaikeuksien jälkeen raskaaksi hän rakastui vartaloonsa.

– Minulla on raskausajalta järjetön määrä kuvia, joissa on se maha. Minä todella pidin kropastani ja nautin raskaudesta. Hyvä, että sain kokea sen edes kerran. Oli ihan mahtavaa saada isot rinnat – tai isot ja isot, mutta ainakin isommat kuin nyt.

Mari sanoo, että kun nainen itse hyväksyy kroppansa, miehetkin hyväksyvät. – Toisaalta en välitä, vaikka eivät hyväksyisikään.

Mari Rantasila on aina laulanut ja puhunut estottomasti naiseudesta ja seksuaalisuudesta, eikä hän aio iän myötä muuttaa asennettaan. Hän on ollut edellä aikaansa puhuessaan siitä, että naisellakin on oikeus olla haluava ja seksuaalinen olento ilman että se olisi ”huoraamista” tai että siinä olisi jotain hävettävää.

– Se että haluaa, ei tarkoita, että myy itseään eikä sitä, että olisi jotenkin kaikkia varten.

Ottaa hameeni pois ja pikkuhousutkin pois.

Avaa pienet reidet,

vie pientä sormea ylös ja alas.

Nämä säkeet olivat monille liikaa. Kun nuori Mari Rantasila lauloi vuonna 1989 levylle lauluntekijä Yarin biisin Auringossa, hän joutui myrskyn silmään. Laulun sanoitus kohahdutti avoimella seksuaalisuudellaan, eikä kappale ”tuhmuutensa” vuoksi päässyt edes television Levyraatiin.

– En ajatellut sitä minään itsetyydytysbiisinä. Minusta se oli vain iloinen ja aurinkoinen laulu itsestään nauttivasta naisesta. En tykännyt siitä, että seksistä tehtiin siinä kohussa jotenkin likaista.

Mari ei osannut arvata, millainen kohu kappaleesta syntyisi. Tai sitä että jotkut miehet ajattelisivat, että he voivat kohdella häntä miten tahansa.

– Esimerkiksi keikalla joku jätkä oli työntämässä kameraa hameen alle, hän tuhahtaa.

Häirinnän vuoksi Mari lopetti Auringossa-biisin laulamisen keikoillaan pitkäksi aikaa, mutta on ilokseen voinut palauttaa sen ohjelmistoonsa.

– Nykyään biisillä on ihan toinen vastaanotto. Ihanaa, että ajat ovat muuttuneet. Nimenomaan naiset ovat siitä innoissaan.

"Olin vanhemmilleni vahinkolapsi"

Oli vuosi 1963, kun Rantasilan porilaisperheeseen syntyi pahnanpohjimmaiseksi tyttö kolmen pojan jälkeen.

– Olin vahinko, Mari sanoo.

Hänen mukaansa vanhemmat olivat jopa miettineet aborttia, sillä kuvaamataidonopettajana työskennellyt äiti olisi halunnut palata työelämään. Hän oli yli 40-vuotias ja tulossa neljättä kertaa äidiksi.

– Se oli 60-luvulla kauheata. Ja tieto siitä, että vanhemmillani oli todistettavasti edelleen seksielämää, oli muka aivan kammottava asia. Äiti sanoi isälle, että jos sinä hoidat, niin tämä otetaan. No, isähän ei todellakaan ollut koti-isäksi alkamassa, mutta hän järjesti niin, että minulla oli parhaimmillaan kaksikin eri hoitajaa.

Kasvatus Marin kotona oli tasa- arvoista. Tytärtä ei kohdeltu eri tavalla kuin poikia. Marin äiti oli sanonut, että jos hän joskus saa tyttären, niin tämän ei tarvitse olettaa tekevänsä vain ruokaa ja kotitöitä ja hoitavansa taloutta.

– Isä taas hoki, että kaikilla pitää olla omat rahat ja oma työ. Minulta ei koskaan kysytty, että koska menet naimisiin tai teet lapsia. Ulkonäköönkään ei kiinnitetty millään tavalla huomiota.

Mallin seurusteluun ja ihmissuhteisiin Mari kertoo saaneensa televisiosta, jota hän katsoi lapsena ja nuorena liiankin kanssa.

– Telkkari oli yksi kasvattajistani. Sieltä opin, mitä on pussaaminen ja rakastelu. Tietysti se kuva, jonka sieltä sain, oli ihan väärä. Niissä ohjelmissa mentiin aina miehen katseen kautta, ikään kuin opetettiin, että tällä tavalla nainen muka käyttäytyy.

Seksuaalikasvatusta ei tuohon aikaan juuri ollut, eivätkä vanhemmatkaan juuri puhuneet aiheesta. Ystävien kanssa asioista keskusteltiin.

– Siinä usein sokea talutti kuuroa, hän sanoo.

Kun hiljaisesta Ritvasta tuli kukoistava Mari

Mari Rantasilan alkuperäinen nimi on Ritva Leena. Marin hän otti käyttöön teini-iässä ja myöhemmin myös osaksi virallista nimeään. Mari oli nimi, jota äiti oli ehdottanut, mutta hävinnyt äänestyksessä perheen miehille.

– Nimenmuutos liittyy huonoon minäkuvaani. Sairastuin anoreksiaan tosi nuorena ja jossain vaiheessa ongelma alkoi liittyä myös nimeeni. Ritva Leena kuulosti minusta keski-ikäiseltä kampaajalta. Kampaajathan ovat ihania, mutta tuossa iässä keski-ikäinen kampaaja edusti jotain, mitä halusin vähiten olla.

Nimeen liittyy myös tarina, joka vähän nolottaa edelleen.

– Ihastuin yhteen kundiin ja ajattelin, että en ikinä voi saada sitä, kun minulla on niin tyhmä nimi.

Marilla on kolme etunimeä ja kaksi persoonaa. – Niistä Mari onnistuu kaikessa ja on tosi hyvä, Ritva taas edustaa epäonnistujaa. Meillä kaikilla on oma Ritvamme, ja jos sitä tukea tarvitsevaa puolta ei itsessään hyväksy, ongelmia tulee. Jotkut kutsuvat minua yhä Ritvaksi, ja se on ihan ok.

Poika kuitenkin kiinnostui ja Mari viivytteli viimeiseen asti ennen kuin paljasti nimensä.

– Ajattelin, että kaikki loppuu siihen, kun hän kuulee nimeni. Halusin kuitenkin tavata hänet uudestaan ja siksi kuiskasin hänelle, että olen Ritva Leena.

Poika vastasi, että ”kyllä on hirveä nimi”.

– Minä sanoin, että ainahan sen voi vaihtaa. Olisi hän tietysti voinut sanoa jotain muutakin. Siinä tapauksessa olisin varmaan edelleen Ritva, Mari nauraa.

Ritva-nimi edustaa hänelle huonoa minää, jota on ollut vaikea käsitellä. Kotonakaan heikkoutta ei juuri käsitelty, pärjäämiseen kannustettiin sitäkin enemmän.

– Mari onnistuu kaikessa ja on tosi hyvä, Ritva taas edustaa epäonnistujaa. Meillä kaikilla on kuitenkin oma Ritvamme, ja jos sitä heikkoa tai tukea tarvitsevaa puolta ei itsessään hyväksy, ongelmia tulee. Jotkut kutsuvat minua yhä Ritvaksi ja se on ihan ok.

"Halusin kaiken kauhean aikaisin, liian aikaisin"

Tuosta nolosta nimenvaihtokeskustelusta alkoi pitkä seurustelusuhde. Liian nuorena, sanoo Mari Rantasila nyt.

– Olisin voinut vähän myöhemminkin ne asiat kokea, mutta halusin kaiken kauhean aikaisin. En sano, että minua kukaan olisi käyttänyt hyväkseen, mutta kyllähän täysi-ikäisellä pitäisi olla järkeä sanoa, että odotetaan vielä. En ollut valmis niihin asioihin, eikä minulla ollut mikään näköisiä ihmissuhdetaitoja. Erehdyksen kautta päätä seinään lyömällä menin eteenpäin.

Marilla on ollut pitkiä seurustelusuhteita läpi elämän, niin myös Teatterikorkeakoulun aikaan. Hän sanoo olleensa silloinkin hämillään, eikä hän oikein tiennyt, mitä naiseus, seurustelu ja seksuaalisuus hänelle ovat ja merkitsevät. Tai mikä oli hyväksi ja mikä ei.

Hän sanoo myös, että jälkikäteen ajateltuna hänen ei olisi pitänyt seurustella opiskeluaikana niin pitkään. Yksi suhteista johti lopulta siihen, että Mari 35-vuotiaana sai monien vaikeuksien jälkeen haluamansa lapsen. Kahdeksan vuoden kuluttua tyttären syntymästä hän solmi avioliiton lapsensa isän kanssa.

– En ollut menossa ollenkaan naimisiin, mutta menin sitten kuitenkin. Siihen on omat syynsä, mutta ne eivät oikeastaan liity minuun millään tavalla, Mari sanoo selittämättä asiaa sen enempää. Hän puhuu haastatteluissa avoimesti itsestään ja omista tuntemuksistaan, mutta rajaa muut ihmiset tarkasti niiden ulkopuolelle.

Koko Marin parisuhdehistoria kuulostaa jotenkin mollivoittoiselta. Hän sanoo monessa kohdassa, että olisi pitänyt toimia toisin. Mari kuitenkin ajattelee, että kaikissa suhteissa on ollut myös paljon hyvää ja jokainen niistä on vienyt häntä ihmisenä eteenpäin. Avioliitto päättyi eroon viisi vuotta sitten.

– Vasta avioeron jälkeen ymmärsin, kuka minä oikeastaan olen ja mitä minä haluan. Kuoriutumisaikani on ollut pitkä.

Mari kertoo ikänsä yleisölle joka ikisellä keikalla

Maalis-huhtikuussa Mari esiintyy yhdessä Menopaussi-musikaalin päärooleista vuorotellen Arja Korisevan kanssa. Riihimäellä ja Helsingin Aleksanterin teatterissa esitettävässä musikaalissa nauretaan makeasti vaihdevuosille. Toisaalta tuosta naisen elämänvaiheesta on myös tehty mörkö, jolla pelotellaan. Sitä Mari ei sulata.

Kuusikymppisyys ei tarkoita, että seuraavat bileet ovat hautajaiset.

– Voitaisiinko puhua myös hyvistä asioista, joita vaihdevuodet tuovat tullessaan? Esimerkiksi siitä, että ei ole enää kuukautisia tai endometrioosikipuja eikä tarvitse pelätä tulevansa raskaaksi. Ja että seksikin on yleensä parempaa, kun tietää mitä haluaa. Onhan meillä Viagraa ja liukuvoiteita, mitä käyttää.

Omista vaihdevuosistaan Mari on selvinnyt vähällä.

– Iho ja limakalvot kuivuvat ja silmien kanssa on ollut ongelmia, mutta kaikkeen on jotain lääkettä. Hormonikorvaushoitoa en ole tarvinnut, E-vitamiinilla ja salvialla mennään.

– Huvittaa oikein, että minulla ihan oma tinderi pyörisi tuolla, jos niin haluaisin. En kuitenkaan enää etsi onnea suhteista, minun onnellisuuteni ei liity siihen, onko minulla joku. Voihan suhteita ja seksiä olla muutenkin ja pitääkin olla, sillä seksuaalisuudesta saa valtavasti voimaa ja energiaa.

Moni nainen edelleen hämääntyy, kun heiltä kysytään ikää. Tämän Mari haluaisi ehdottomasti muuttaa. Hän kertoo ikänsä yleisölle joka ikisellä keikalla.

– Kun sanoin, että olen 59 vuotta ja viisi kuukautta, heti joku nainen tuli sanomaan, että minä olen 58 ja kuusi kuukautta. Se oli hirveän kivaa. Tuntui, ettei hän ollut kovin monta kertaa viime aikoina ikäänsä kertonut. Joka keikalla joku tulee kertomaan ikänsä voimaantuneena. Ei kuusikymppisyydessä ole mitään hävettävää tai pahaa. Ei se kerro siitä, että on kuolemassa tai että seuraavat bileet ovat hautajaiset.

Onko uusi laulusi Tinder-ilmoitus?

Marin on vaikea nähdä, että hän enää perustaisi kotia kenenkään kanssa, mutta hän voisi kuitenkin haluta säännöllisen ihmissuhteen kivan ihmisen kanssa. Sellaisen suhteen, jossa kaksi ihmistä, jotka ovat sinut itsensä kanssa, sulostuttavat toistensa elämää.

Mari Rantasilan tuoreimmalta albumilta Hei rakas elämä löytyy laulu Oisko joku mulle. Hieman kieli poskessa tehdyssä biisissä hän sanoo olleensa ”eilen erityinen ja tänään vain erikoinen” ja kyselee, vieläkö löytyisi joku ihana, jonka kanssa ”tutkia kummakin tapoja ja napoja” ja ”Oisko joku mulle, joku ihana? En jaksa enää vaan olla se mukava.”

Mahtaako tämä uusi laulusi olla jonkinlainen seuranhakubiisi, sinkkunaisen musiikillinen Tinder-ilmoitus?

– Tuleehan siitä kaikennäköisiä yhteydenottoja, Mari naurahtaa. – Huvittaa oikein, että minulla ihan oma tinderi pyörisi tuolla, jos niin haluaisin. En kuitenkaan enää etsi onnea suhteista, minun onnellisuuteni ei liity siihen, onko minulla joku. Voihan suhteita ja seksiä olla muutenkin ja pitääkin olla, sillä seksuaalisuudesta saa valtavasti voimaa ja energiaa.

En ole kropastani arka. Mutta totta kai minullakin on rajani, joista pidän kiinni.

Palataan vielä sen peilin eteen. Mari sanoo kyllä nauttivansa näkemästään, mutta tärkeintä Marille ehdottomasti on, että oma kroppa toimii. Toimiva kroppa tuntuu ja näyttää hyvältä, niin yksinkertaista se on. Teatterikorkeakoulussa Jouko Turkan oppilaana hän pääsi huippukuntoon ja on pitänyt kropastaan huolta siitä lähtien. Nykyään Mari haluaa säästää niveliään eikä enää juokse, vaan kävelee, pyöräilee ja hiihtää.

Korona-aikana hän löysi striimatut kotijumpat ja kun rajoituksista vihdoin päästiin, hän ilmoittautui burleskitanssitunneille.

– Burleskissa jokaisen keho hyväksytään sellaisena kuin se on. Se on nykyaikainen harrastus, koska siinä nainen tekee kaiken omilla ehdoillaan, eikä pyri miellyttämään ketään muuta kuin itseään. Olen saanut burleskista myös apua selkäkipuihini ja lantion sekä rangan liikkuvuuteen.

Esittävään burleskiin kuuluu olennaisena osana luova striptease, mutta tanssitunneilla sitä ei alastomuuteen saakka harrasteta.

– Meillä on verkkosukkahousut ja erilaista pientä vaatetta. En ole vielä siinä ryhmässä, joka riisuu. Ehkä joskus, jos siltä tuntuu.

Ritva Leena Mari Rantasila

  • Syntyi: 7. tammikuuta 1963 Porissa.

  • Ammatti: näyttelijä, lau­laja, lauluntekijä, ohjaaja.

  • Perhe: Aikuinen tytär. Eronnut.

  • Harrastaa: burleskitanssia ja pubivisailua.

  • Ajankohtaista: Albumi Hei rakas elämä ilmestyi 2022. 60-vuotisjuhla­konsertit Tampere-talossa 28.2. ja Espoon Tapiola­salissa 3.3. Keväällä Menopaussi-­musikaali Riihimäen teatterissa ja Aleksanterin teatterissa. Sunnuntailounaan uusi kausi C Morella 2023.

Meikki Tiina-Maria Valanti. Hiukset Taru Stenberg. Tyyli Liisa Kokko. vihreä Bleiseri ja korvakorut My o My, paljettimekko Second Female/ Villa Tremondo. Zirkonisormukset ja -rannekorut Rubens. Roosa iltapuku Katri Niskanen, Korvakorut Nordicuma_Helsinki. Kuvauspaikka Hakasalmen huvila / Rikoksen ja rakkauden kaduilla -näyttely.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »