Eeva

Mari Rantasila: ”Luopuminen kuuluu keski-ikään”

Ohjaaja, näyttelijä ja laulaja-lauluntekijä Mari Rantasila koki samaan aikaan monta kriisiä. Elämän suurista kolhuista toipuminen vei aikansa. Mari ei kuitenkaan halua unohtaa vaikeita kokemuksia, vaan oppia niistä.
Kuvat Milka Alanen

Mari Rantasilalla, 56, on revanssin paikka. Kolme vuosikymmentä sitten hän lauloi kesähitin Auringossa, josta nousi kohu. Naisen itsensä määrittelemä seksuaalisuus aiheutti voimakkaan vastareaktion. Miehet lähettivät hänelle epäasiallisia ehdotuksia, jotka loukkasivat pahasti.

Viime vappuna Mari Rantasila julkaisi kappaleen Twistausta. Siinä lauletaan vakiintuneesta avioparista, joka hakee uutta virtaa seksielämäänsä. Marin sanoittamassa laulussa iloitaan erotiikasta estottomasti.

Mari Rantasila uskoo, että suhtautuminen on nyt toisenlaista kuin vuonna 1989. Hän haluaa kertoa monipuolisesti, mitä keski-ikäisen naisen elämään kuuluu.

”Seksi on osa elämää mutta ei sen ainoa osa. Ihmisen elämä ei ole pelkkää seksiä, työtä, lapsia, vanhemmuutta tai ystävyyssuhteita. Elämässä on kaikki.”

Mari Rantasila kasvoi Porissa kolmen veljen ympäröimänä. Vanhemmat kasvattivat koko lapsikatraan samoilla säännöillä. Yhtäläiset oikeudet ja vastuut koskivat niin poikia kuin tytärtä.

Mari on kiitollinen tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Kaikki saivat ilmaista tunteitaan, eikä tytön tarvinnut olla sen kiltimpi kuin poikienkaan.

”Olen hämilläni siitä, että tytöt kasvatetaan edelleen niin kilteiksi. Kodin pitäisi olla paikka, jossa tunteita saa ja pitääkin ilmaista. Jos harmittaa, saa huutaa ja raivota. Ei kotona pitäisi joutua olemaan suu supussa.”

”Olen aina elänyt tasa-arvoisena ja toiminut samoin kuin pojat ja miehet. Ongelmia syntyi varmaan juuri siksi, että toimin niin kuin ihminen toimii. Heräsin yhtäkkiä siihen, että naiselle maailma ei ollutkaan samanlainen kuin miehelle.”

Aktiivisia rooleja

Mari heräsi epätasa-arvoon vasta valmistuttuaan ammattiinsa. Näyttelijänä hän törmäsi rooleihin, jotka oli tehty vain tukemaan miespääosaa. Onnekseen hän sai kuitenkin myös toisenlaisia töitä.

Televisiosarjassa Pakanamaan kartta Mari Rantasila näytteli ekoterroristia ja Kotikadussa sinkkupoliisia, jolla oli suhde itseään nuorempaan mieheen.

Aktiivisia rooleja oli naisille kuitenkin 1980- ja 1990-luvuilla harvoin tarjolla.

”Olen aina elänyt tasa-arvoisena ja toiminut samoin kuin pojat ja miehet. Ongelmia syntyi varmaan juuri siksi, että toimin niin kuin ihminen toimii. Heräsin yhtäkkiä siihen, että naiselle maailma ei ollutkaan samanlainen kuin miehelle.”

Peppi Pitkätossu on ollut monille tytöille yksi harvoista tarjolla olleista fiktiivisistä esikuvista. Sitä se oli myös Marille, ja on yhä. Teini-iässä Mari ei oikein enää löytänyt kertomuksia nuorten naisten elämästä, ja myöhemmin näiden tarinoiden puute sai hänet ryhtymään itse ohjaajaksi.

Marin kolmessa ensimmäisessä lyhytelokuvassa pääosassa oli nuori tyttö.

”Olisin itse kaivannut lapsena ja nuorena sellaisia tarinoita, jotka kertovat minun tunteistani ja minun näköisestäni päähenkilöstä. Minulla on ollut sisäinen pakko kertoa nämä tarinat juuri tytön näkökulmasta.”

Ajat ovat onneksi muuttuneet, ja naiset ovat rynnistäneet myös elokuvien ja televisiosarjojen pääosiin, kuten myös elokuvaohjaajiksi. Kun Mari Rantasila aloitti ohjaajana, häneltä vaadittiin paljon sitkeyttä ja taistelutahtoa.

”Asiaa ei helpottanut se, että olin nainen ja minulla oli näyttelijän ja laulajan tausta. Olisin varmasti päässyt elämässä paljon helpommalla, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja.”

”Olen hämilläni siitä, että tytöt kasvatetaan edelleen niin kilteiksi. Kodin pitäisi olla paikka, jossa tunteita saa ja pitääkin ilmaista.”

Surun ruuhkavuodet

Nyt Mari Rantasilalla on tarve kertoa elämästä viisikymppisen näkökulmasta. Siihen kuuluu muun muassa ”surun ruuhkavuodet” -käsite, jonka Mari on itse luonut.

Keski-iässä ihminen saattaa kohdata monta suurta menetystä yhtä aikaa. Lapset lähtevät pois kotoa ja avioparit eroavat. Työelämässä irtisanomiset kohdistuvat usein juuri tähän ikäryhmää. Omat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat, ja moni kokee vakavan sairastumisen itsekin.

”Muutokset tapahtuvat usein samaan aikaan, ja vaikka niitä tulisi eteen vain kaksi, ne ovat silti todella isoja asioita. Silloin ei paljon naurata.”

Vaikka surun ruuhkavuodet koskettavat niin naisia kuin miehiä, eroja sukupuolten välillä on. Naisen täytyy keski-iässä luopua myös ajatuksesta, että hän voisi saada enää biologisia lapsia.

Se valmistaa Marin mielestä naisia myös kohtaamaan kuoleman. Hän on huomannut ystäväpiirissään, että miehillä saattaa olla naisia voimakkaampi kuolemanpelko ehkä juuri siksi, että he eivät ole joutuneet käymään läpi samanlaisia kehollisia muutoksia kuin naiset.

”Nainen joutuu luopumaan uuden elämän synnyttämisestä keski-iässä. Tietty aika elämästä on ohi, ja siihen liittyy monenlaisia tunteita.”

Mari myöntää, että hänelle itselleenkin on ollut rankkaa hyväksyä asia. Hän on muutenkin käynyt henkilökohtaisesti läpi surun ruuhkavuosia. Moni asia muuttui vuoden sisällä.

Tytär muutti pois kotoa. Pitkäaikainen avioliitto päättyi eroon. Oma äiti joutui ensin hoivakotiin ja kuoli runsas vuosi sitten. Työelämässä suunnitelmat kaatuivat ja piti keksiä jotain muuta tilalle.

”Välillä teki tosi tiukkaa. Sen oivaltaminen on auttanut, että tunteet eivät katoa päivässä, eivät viikossa eivätkä edes kuukaudessa. Suuret muutokset ovat pitkiä prosesseja. Eniten helpotti ajatus, että kärsi nyt, kyllä tämä jossain vaiheessa menee ohi, mutta ei ihan heti.”

”Minulle on tullut paljon myös itseäni nuorempia ystäviä, jotka elävät ruuhkavuosia tai ovat sinkkuja. Ajatustenvaihto nuorempien kanssa on ollut virkistävää.”

Rakkaat ystävät

Ystävien merkitys on korostunut vaikeuksien keskellä. Omanikäisillä on usein vastaavia kokemuksia.

”Soittelin ystävilleni ja itkeskelin. He jaksoivat kuunnella. Yritin toimia niin, että en kuormittanut vain yhtä ystävääni vaan useampia. Kävin myös juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa. Puhuminen auttaa jäsentämään ajatuksia.”

Mari kertoo, että hän on aina osannut arvostaa ja pitää huolta lähimmistä ystävistään. Vanha kolmen ystävän piiri on tehnyt jo pitkään vuosittain ”tyttöjen matkan” yhdessä. Se on pitkä viikonloppu johonkin Euroopan kaupunkiin.

Vaikeimpinakin aikoina Mari lähti aina mukaan. Ystävät olivat tukena.

”Toki itkin paljon, mutta jaksoin minä nauraakin. En ehkä samalla tavalla kuin silloin, kun kaikki menee hyvin, mutta nauroin kuitenkin. Nauru on minulle elinehto, kuolisin ilman sitä.”

Vanhojen ystävien lisäksi uusi elämäntilanne toi eteen uusia ystäviä.

”Minulle on tullut paljon myös itseäni nuorempia ystäviä, jotka elävät ruuhkavuosia tai ovat sinkkuja. Ajatustenvaihto nuorempien kanssa on ollut virkistävää.”

Muusikko Suvi Isotalo on yksi heistä. Naiset ovat tekemässä yhteistä levyä, jolle tulevat myös kappaleet Twistausta ja Surun ruuhkavuodet. Mari sanoittaa ja Suvi säveltää levyn, joka ilmestyy ensi talvena.

”Vaikka meillä on ikäeroa parikymmentä vuotta, ajatusmaailmamme ovat aika samanlaiset. On jännä pohtia, millaisissa olosuhteissa me olemme eläneet ja miten se on vaikuttanut meihin.”

Samalla kun Mari ymmärsi, että vaikeat ajat ottavat oman aikansa, hän kuitenkin tiesi koko ajan, että eteenpäin mennään.

”Olen saanut kotoa sellaisen asenteen, että kyllä täältä vielä tullaan. Olen siitä vanhemmilleni kiitollinen, mutta osin se kuuluu myös luonteeseeni.”

”Isoissa kriiseissä katoaa vähäksi aikaa tapettiin, ainakin minä katosin. Mutta sieltä pitää repiä itsensä pois."

Näkymätön nainen

Mari on aina ollut toimija. Silti hänkin vajosi pahimpina aikoina joksikin aikaa sängynpohjalle ja tunsi muuttuvansa näkymättömäksi, tarpeettomaksi.

”Isoissa kriiseissä katoaa vähäksi aikaa tapettiin, ainakin minä katosin. Mutta sieltä pitää repiä itsensä pois ja pitää hyväksyä, että jos joku muuttuu ja loppuu, niin uutta tulee tilalle.”

Mari luki paljon tietokirjoja elämän kriiseistä: avioerosta, lasten kotoa lähtemisestä, vanhempien menettämisestä. Myös taide lohdutti. Mari nautti kaunokirjallisuudesta, katsoi elokuvia ja kuunteli musiikkia.

”Minusta taiteen merkitys mielenterveydelle on valtavan suuri. Olen itse saanut palautetta, kuinka minun levyni on auttanut esimerkiksi läpi avioerokriisin. Nyt taide auttoi vuorostaan minua.”

Keskustelujen ja taiteen lisäksi tärkeää on ollut liikunta. Mari harrastaa useita lajeja: pyöräilyä, vesijuoksua, hiihtoa ja ohjattuja jumppia. Hän kertoo liikkuvansa lähes päivittäin, mutta ei tee sitä verenmaku suussa. Liikunnan pitää olla rentouttavaa, mutta sopivasti haastavaa.

”Ilman liikuntaa en olisi mitenkään järjissäni. Minun mielelleni on todella tärkeää, että saan pidettyä kroppani liikkeessä.”

”Nainen joutuu luopumaan uuden elämän synnyttämisestä keski-iässä. Tietty aika elämästä on ohi, ja siihen liittyy monenlaisia tunteita.”

Erotiikka tuo energiaa

Vaikein aika tuntuu olevan jo takana, ja Mari Rantasila puhkuu intoa tulevista töistä. Esimerkiksi heinäkuussa hän juontaa ja laulaa sekä Kotkan meripäivillä että Valkeakosken työväen musiikkitapahtuman Kiihkeät tuulet -konsertissa.

Muut esiintyjät ovat Erin, Mira Luoti ja Henrika Nieminen. Konsertin nimi tulee Kikan vanhasta hitistä, ja nyt on tarkoitus päivittää, kuinka naiset laulavat seksistä ja erotiikasta.

”Me määrittelemme itse itsemme. Se tuo paljon kivaa myös miehille. Minusta tuntuu, että he eivät vielä ihan tajua sitä.”

Mari korostaa naurun ja leikin merkitystä elämässä, myös seksissä. Monen aikuisten elämästä leikki on unohtunut.

”Arki on usein rankkaa. Pitää hoitaa lapset, koti ja työt. Leikki jää. Se tekisi kuitenkin kaikille hyvää. Ainakin minä koen, että leikki tekee hyvää minulle itselleni.”

Samalla Mari Rantasila ymmärtää naisia, joilla on ahdistavia kokemuksia. Hän pitää Me too -liikettä tervetulleena. Se on osoittanut, että seksissä ei saa olla kyse vallankäytöstä, vaan sen pitää perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen ja sopimukseen rajoista.

”Seksi ja erotiikka voivat olla positiivisuutta ja energiaa tuovia voimia. Sitä ei saa unohtaa sen takia, että tehdään kamalia väärinkäytöksiä.”

Marin äiti oli yli nelikymppinen, kun Mari syntyi. Silloin ihmiset kauhistelivat, oliko sen ikäisellä vielä seksielämää. Vaikka muutosta asenteissa on tapahtunut, vieläkään päälle viisikymppiset eivät julkisesti paljon puhu seksuaalisuudesta.

Siksi Mari haluaa puhua ja laulaa. Hänen tarkoituksenaan ei kuitenkaan ole tyrkyttää.

”Korostan sitä, että seksuaalisuus on jokaisen henkilökohtainen asia. Se voi tuoda paljon hyvää oloa ja iloa elämään. Jokainen nainen määrittelee itse seksuaalisuutensa, ei ole objekti, vaan subjekti.”

Iän myötä asenne omaan seksuaalisuuteen muuttuu. Mari kokee, että hän on vuosien myötä oppinut tuntemaan itsensä paremmin ja oppinut myös rohkeammin sanomaan asioita ääneen.

”Koen tärkeänä sen, että toiselle osapuolelle pystyy sanomaan, mitä haluaa ja mitä ei halua. Kun asiat on sovittu, niissä rajoissa voi tehdä mitä vaan. Ja ne rajat ovat kaikille erilaisia.”

Selvät asiat

Ihmissuhteissa ei muitakaan ajatuksia pitäisi jättää arvailujen varaan. Joskus Mari on joutunut tilanteisiin, joissa on huomannut, ettei hän olekaan tiennyt, mitä ympärillä on tapahtumassa. Tai hänen on oletettu ymmärtävän asioita vihjeiden perusteella.

”Haluan, että asiat ovat selvät. Että toinen tietää, mitä haluan ja mitä pystyn antamaan. Se toimii kaikessa, ystävyyssuhteissa, työssä ja rakkaussuhteissa. Täytyy sanoa, mitä jaksaa, mitä haluaa ja mistä myös nauttii.”

Kun tietää, mitä haluaa ja osaa sanoa sen ääneen, ottaa oman paikkansa.

”Paras elämänohje voisi olla, että on avoinna, mutta samalla suojelee itseään oikeissa asioissa. Siinä on opettelemista.”

Nuorena ihminen voi olla liian haavoittuvainen. Toisaalta Mari ei haluaisi vanhanakaan tulla katkeraksi tai kyyniseksi ihmiseksi, joka ei innostu mistään.

”Elämästä pitää hurmioitua, ja itsestä myös.” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 6/2019. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 1.3.2020
2 kommenttia