Kokoomus asetti hänet ehdolle lauantaina Finlandia-talossa järjestetyissä palvontamenoissa. Aihetta juhlamieleen oli. Niinistö on erinomainen ehdokas. Kokoomuksella on nyt ensimmäistä kertaa sitten J. K. Paasikiven hyvät mahdollisuudet saada ehdokkaansa presidentiksi. Puolueen asiat ovat muutenkin hyvin. On oma mies pääministerinä. On suurimman puolueen asema, joka näyttää vain vankistuvan. Jyrki Katainen on nykyisistä puoluejohtajistamme ehkä kyvykkäin.

Niinistö on rakentanut presidenttitiensä taitavasti. Hän on ottanut etäisyyttä puoluepoliitikon rooliin. Se on hyvä saavutus mieheltä, joka takavuosina hallitsi kokoomusta diktaattorin ottein. Hän oli kokoomus, ja kokoomus oli hän. Hän ja kokoomuksen nykyjohto sietävät vain vaivoin toisiaan. Eripura on aito, mutta palvelee myös erinomaisesti Niinistön pyrkimyksiä.

Niinistö oli Suomen EU-politiikan, esimerkiksi Emu-jäsenyyden, arkkitehteja, mutta kosiskelee nyt taitavasti kaikkia EU:hun pettyneitä.

Hän tuli puhemiehenä huonosti toimeen kansanedustajien kanssa. Kansa ei pidä tätä puutteena vaan ansiona. Siinäpä mies, joka pani eduskunnan hulttiopojat ja -tytöt kuriin!

Niinistö on ottanut oppia Mauno Koivistosta. Hänkin on esiintynyt yksinäisenä sutena, fundeeraajana ja valtakunnanpessimistinä.

Niinistön tie Mäntyniemeen on tuskin yhtä paraatimarssia. Paavo Lipponen, Paavo Väyrynen, Timo Soini, Pekka Haavisto ja Eva Biaudet kokoavat varmasti yhteensä yli puolet äänistä, ja toinen kierros tulee.

Niinistö ei ole kupla, joka puhkeaisi kuten Riitta Uosukainen vuoden 2000 vaaleissa. Hän menee varmasti toiselle kierrokselle ja todennäköisesti voittaa senkin.

Kokoomus on ajanut kaiken vallan karsimista presidentiltä. Perustuslain viilaukset jäivät lopulta pieniksi.

Niinistö käyttää kaiken vallan, joka hänellä on, ja enemmänkin. Siitä kansa pitää, ja sitä kokoomusjohto pelkää. Niinistö aikoo aloittaa Mäntyniemessä iltakoulut. Vanha lukkari opettaa Jyrkille ja muille Jukolan jukuripäille, miten pukstaaveja tavataan.

Martti Ahtisaaren elämäkerta väittää, ettei Ahtisaari asettunut ehdolle toiseksi kaudeksi, koskaTarja Halosen hinku presidentiksi oli niin raivoisa.

Väitteen todenperäisyyttä on vaikea tietää, kun ei vielä tuolloin ollut käytössä hinkumittaria. Väite, että Halonen jyräsi jopa Paavo Lipposen, ei voi pitää paikkaansa. Ei hän olisi siihen pystynyt.

Ahtisaari olisi alkanut ehdolle, jos Sdp olisi käynyt häntä kukkien kera Mäntyniemessä pyytämässä. Ei käynyt, vaan järjesti esivaalin. Siihen ei suinkaan ilmoittautunut ensimmäisenä Halonen, vaan Jacob Söderman. Ahtisaari piti esivaalia nöyryyttävänä, eikä siihen suostunut.

Ahtisaari ei ole Haloselle anteeksi antanut. Niinpä häneltä, toisin kuin Koivistolta, ei ole herunut tukea seuraajalleen. Hänellä on ollut asiaa Haloselle vain silloin, kun hän on tarvinnut lisää rahaa CMI-organisaatiolleen.