Eeva

Muusikko Manna Jäntti kasvoi kahden ruokakulttuurin parissa: ”Ruusuvedellä maustettu sitrussalaatti tuo muistoja Algerian kuumista kesistä”

Muusikko Manna Jäntti kasvoi kahden ruokakulttuurin parissa: ”Ruusuvedellä maustettu sitrussalaatti tuo muistoja Algerian kuumista kesistä”
Manna Jäntti valmistaa ruusuvedellä maustettua sitrus-avokadosalaattia ympäri vuoden. Se tuo mieleen lapsuuden rantapiknikit ja isän.
Julkaistu: 18.2.2022

Laulaja ja muusikko Manna Jäntti kertoo lempireseptinsä tarinan.

”Sitrus-­avokadosalaatti tuo mieleen isän”

”Äitini on suomalainen ja isäni alge­ria­lainen. Asuimme lapsuudessani Pariisissa ja Algeriassa, ja erityisesti isän kokkauksissa sekoittuivat vahvasti klassinen ranskalainen ja pohjoisafrikkalainen keittiö. Molemmat ruokakulttuurit ovat minulle rakkaita.

Isän suku teki sitrus-avokadosalaattia useimmiten kesäisin. Resepti on periytynyt isoäidiltäni. Ensimmäistä kertaa maistoin isän tekemää salaattia teininä, kun isä valmisti sukuillallisen Pariisissa.

Manna Jäntin sitrus-­avokadosalaatti maistuu raikkaana alku- tai pääruokana. Salaattiin tulee erilaisia sitrushedelmiä, kuten ­esimerkiksi appelsiineja, veri­appelsiineja, greippejä ja mandariineja.

Ruoka tuo muistoja juuristani, kuten lapsuuden kuumista kesistä Algeriassa. Vietimme päivän usein rannalla. Pakkasimme olkiseen piknik-koriin salaatteja ja erilaisia meloneita, joita söimme evääksi.

Salaatissa Algerian tuo mieleen erityisesti ruusuvesi. Se antaa aidon pohjoisafrikkalaisen maun.

Vinkki! Ruusu- tai appelsiininkukkavettä löydät parhaiten etnisistä elintarvikekaupoista tai nettikaupoista.

Myöhemmin vietin kesiä Pariisissa. Tämä salaatti tuo mieleen myös ranskan kielen, pariisilaisen estetiikan sekä kaupungin ainutlaatuisen tunnelman ja ruokatorit.

Rakastan sitä, että Pariisissa voi ostaa tuoreen leivän suoraan leipomosta, juustot viereisestä kivijalkaliikkeestä ja hedelmät torilta. Pohjoisafrikkalainen ruokakulttuuri näkyy kaupungissa myös vahvasti.

Eniten resepti muistuttaa kuitenkin isästäni, joka ei asu nyt Suomessa. Teen tätä salaattia, kun ikävöimme papia, kuten lapseni häntä kutsuvat.

Resepti ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. Isäni salaatissa on myös rakuunaa, mutta olen jättänyt sen pois.

Mielestäni salaatti ei kaipaa yrttiä, vaikka pidän sen mausta. Yleensä maustan rakuunalla ranskalaisia kermakastikkeita.

Olin jossain vaiheessa hieman allerginen pähkinöille. Silloin jätin pistaasipähkinät pois. Granaattiomenan siemeniä laitan salaattiin ajoittain mieleni mukaan.

Valmistan salaatin useimmiten perheelleni tai juhliin. Talvisin se raikastaa tuhteja ruokia ja kuuluu joulupöytäämme. Olen myös tarjonnut sitä ystävilleni piknikillä. Kesällä sen seuraksi sopii hiukan makea roseeviini.”

Lempeä avokado tasapainottaa salaattia. Ruusu- tai appelsiininkukkavesi antaa sille hienostuneen vivahteen. Pirskottele lisäksi oliiviöljyä salaatin kastikkeeksi.

Kausi- ja perinneruokia

”Arvostan tuoreita ja yksinkertaisia aineksia. Suosin kausiruokaa: raparperiaikana leivon raparperipiirakkaa, simpukka- aikana syömme simpukoita. Ruuanlaittajana en ole innovatiivinen vaan perinteinen ja raaka-aineita kunnioittava.

Jos haluan tehdä jotain uutta, on ihana lukea reseptejä ja inspiroitua niistä. Muuten en yleensä seuraa ohjeita, sillä tykkään improvisoida.

Poikkeuksena on leipominen. Silloin noudatan ohjetta, sillä leipominen on kemiaa ja vaatii tarkkuutta.

Seuraavaksi haluaisin oppia valmistamaan japanilaista ruokaa. Japanilaisessa keittiössä on eleganssia, ja minua kiehtoo, miten annokset siellä rakennetaan.

Pidän kaikesta hyvin tehdystä ruuasta, mutta uppopaistetut rasvan kyllästämät annokset eivät ole ensimmäinen valintani.

Lapsuudenkodissani ei käytetty eineksiä, enkä ole ikinä oppinut syömään niitä. Äiti opetti, että pasta on paljon parempaa pikaruokaa kuin mikroateriat: sen voi valmistaa viidessä minuutissa, eikä lisäksi tarvita kuin voita, parmesaania, salvianlehtiä ja sitruunamehua.

Manna Jäntti on helsinkiläinen laulaja ja muusikko. Hänellä on kaksi lasta.

Vanhempani opettivat minut lapsesta asti syömään samaa ruokaa kuin aikuisetkin. Söin äyriäisiä pariisilaisissa kalaravintoloissa ja algerialaisia perinneruokia sukujuhlissa.

Niissä pöydät notkuivat käsin pyöritellyistä kuskuspalloista ja äärimmäisen makeista appelsiininkukka- ja ruusuvedellä maustetuista pähkinä- ja hunajaleivonnaisista. Niitä nautittiin minttuteen tai vahvan kahvin kera.

Kerran kummitätini vei minut täällä Suomessa ravintolaan syömään. Minulle annettiin lasten ruokalista, jolla oli nauravia nakkeja. Loukkaannuin ja halusin tilata aikuisten listalta.

Olen aina suhtautunut ruokaan intohimoisesti.”

Kommentoi »