Matkailu
Mondo

Malariasta liikkuu monia uskomuksia. Selvitimme, mikä on totta ja mikä tarua.

Malariasta liikkuu monia uskomuksia. Selvitimme, mikä on totta ja mikä tarua.

Missä malariaa on, mitä se aiheuttaa ja miten siltä voi suojautua? Jos seuraava reissusi suuntautuu alueelle, jossa on malariaa, lue tämä juttu.
Teksti Ville-Juhani Sutinen
Kuvat Outi Kainiemi

Väite: Ei malaria ole oikeastaan vaaraksi

Malariaan kuolee vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Hoitamattomana se voi olla vaarallinen kenelle vain. Tauti on kuitenkin parannettavissa oikealla lääkityksellä. Jos tartunnan saanut ei saa lääkehoitoa, malariaa aiheuttavia alkueläimiä voi jäädä maksaan ja taudin oireet uusiutua pitkänkin ajan päästä.

Tautia on eri tyyppejä, ja niistä vaarallisin on niin sanottu falciparum-malaria. Myös se on helppo hoitaa, jos lääkitys aloitetaan mahdollisimman nopeasti.

Väite: Malariaa esiintyy vain köyhissä maissa

Yli 90 prosenttia malaria tapauksista todetaan Saharan etelä puolisen Afrikan maissa, joista moni on köyhä. Niihin matkustavan on aina huolehdittava tehokkaasta suojautumisesta.

Malarian levinneisyysalueeseen kuuluu kuitenkin muun muassa Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa sellaisiakin alueita, jotka ovat osin pitkälle kehittyneitä, kuten Brasilia tai Etelä-Korea. Maan vauraus ei ole ratkaisevaa.

Tärkeämpiä tekijöitä malaria vaaran suhteen ovat ilmasto ja muut olot, kuten vuodenaika, kosteus ja korkeus. Viileässä ja leudossa ilmastossa tai yli 2 000 metrin korkeudessa malariaa ei esiinny käytännössä lainkaan.

Lisäksi malaria on harvinainen voimakkaasti kaupungistuneilla alueilla. Erot voivat olla suuria maan sisällä ja lyhyilläkin etäisyyksillä. Kartat vaara-alueista löytää Yhdysvaltojen CDC-keskuksen sivuilta cdc.gov/malaria/travelers ja maakohtaista tietoa Suomen THL:n sivuilta thl.fi.

Väite: Lääkkeitä tarvitsee vasta jos hyttyset pistävät

Jos on menossa malarian esiintymisalueelle, varautuminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Suomessa yleisesti myytävän meflokiinin käyttö on aloitettava viimeistään viikkoa ennen matkaa, kun taas monissa maissa tavallisen Lariamin käyttö alkaa kaksi viikkoa aiemmin.

Varautuminen riippuu muutenkin pitkälti matkakohteesta. Eri puolilla maailmaa suositellaan eri lääkkeitä, koska paikoin malaria on kehittänyt vastustuskyvyn kauemmin käytössä olleille aineille. Lääketyypistä riippuu, kuinka kauan ennen matkaa lääkitys on aloitettava. Esimerkiksi doksisykliinissä riittää yhden päivän varoaika.

On hyvä muistaa, että estolääkitystä on jatkettava valmisteesta riippuen viikko tai kuukausi matkan jälkeen. Malarian estolääkitys tehoaa vain, kun sitä käytetään säännöllisesti. Lisäksi suojautuminen hyttysen pistoilta kuuluu aina malarian ehkäisyyn, koska lääkkeen antama suoja ei ole koskaan täydellinen.

Väite: Hyttysten karkotus onnistuu monilla aineilla

Malaria-alueilla myydään tavallisesti DEET:illä eli dietyylitoluamidilla tehostettuja karkotteita, koska aine toimii yleisesti hyttysiä vastaan. Kannattaa tarkistaa, että karkotteen DEET-pitoisuus on vähintään 20 prosenttia.

Toisin kuin joskus kuulee sanottavan, DEET ei tapa hyönteisiä. Se pitää ne loitolla niin kauan kuin aine pysyy ihon pinnalla, yleensä 2–10 tuntia.

Monissa maissa myydään myös karkotteita, joissa DEET:iä ei ole tai sitä on niin vähän, että karkote ei ole tarpeeksi tehokasta. DEET:in lisäksi hyvin tehoavat kuitenkin ikadriinia (dietyyli metyylibentsamidia) sisältävät karkotteet. Sitronellaöljy ei riitä hyttyssuojaksi malaria-alueilla.

Väite: Malariahyttyset liikkuvat vain iltayöllä

Monet hyönteiset ovat aktiivisimmillaan aamulla, illalla ja yöllä, niin myös malariaa levittävät Anopheles-hyttyset. Ne imevät verta usein auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana. Jos välttää ulkona liikkumista hämärässä ja nukkuu suojaverkon alla, se auttaa ehkäisemään malariaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö nälkäisiä hyttysiä voisi esiintyä päivisin. Lisäksi hyönteiset liikkuvat eri vuodenaikoina eri tavoin. Malaria leviää yleensä voimakkaimmin sadekauden lopulla ja heti sen jälkeen.

Juttuun on haastateltu infektio tautien asiantuntijalääkäri Elina Seppälää Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Julkaistu: 21.9.2018