Image

Maaliskuun levyt



Maaliskuun levyt

Pyhimys, Anna Von Hausswolff, U.S. Girls ja DJ Ibusal Oskari Onnisen levyarvioissa.
Teksti Oskari Onninen

Anna Von Hausswolff: Dead Magic (City Slang)

Joskus olivat ajat, jolloin Anna von Hausswolff mainittiin samassa lauseessa Prince of Assyrian kanssa. Vuoden 2011 albumi Ceremony teki 25-vuotiaasta kirkkourkurista sopivamman päätähden hautajaisiin kuin indieklubeille. Hausswolff on mennyt levy levyltä pidemmälle – kuin testannut, millaisia äärimmäisyyksiä uskonnottoman kirkon seinät kestävät. Viisikappaleisen neloslevyn keskellä kuultava 16-minuuttinen Ugly and Vengeful ei tarvitse kitaroita vaan jalkion yltyäkseen jylinäksi, joka riittää pelottamaan Tuska-festivaalin heviukot tiehensä. Merkkiteos, kiistatta.

DJ Ibusal: Yksin kotona 2017 (Skorpioni)

Vaikka parasta DJ Ibusalin levyssä on sen nimi, Gaselleiden Thube Hefnerinä paremmin tunnetun räppärin Yksin kotona 2017 on talven ilostuttavin yllätys: välivuosiräppiä, jonka polttoainetta ei ole dokailu kuten Tuomiolla ja Koneella aikanaan, vaan 2010-luvun popkulttuurin kyllästämä post-ironinen levoton tylsyys, joka saa tuntumaan, että kaikki siistit jutut ovat pilalla. Sitä ne toki ovat, esimerkiksi Facebook, medialukutaito ja huumori, kuulemma, mutta innottomuus on yhtä poseeraavaa kuin tottakin. Lakonia tuo usein mieleen levyllä vierailevan DJ Kridlokkin, mutta on hänen larppaustaan vilpittömämpää. Silti Mäntyniemen Herra varmaan kuuntelee DJ Ibusalia tälläkin hetkellä, ja Pyhimys pohtii hieman kateellisena, että hänenhän tämä levy piti tehdä.

Pyhimys: Tapa poika (Johanna)

Tapa poika on todennäköisesti parhaiten Suomessa koskaan myyvä levy, jolla mainitaan Hegel. Se on Pyhimyksen Alpha Omega, mieskuvaus, jossa pää ja elämä ovat sekaisin ja zeitgeist lipeää käsistä ilman, että tietäisi, miten siihen suhtautua. Kertosäkeistä voisi sämplätä Aerosmith-slovareita. Pahimmillaan paatos on kuin Mikael Gabrielilta, analyysi nelikymppiseltä ”somen kuplia” ihmettelevältä sedältä, mutta Mobutu Sese Sekon ihmishirviökuvaus diktaattoriksi nimetyn kissan kautta on parasta Pyhimystä koskaan. Luvassa seuraavaksi: täpötäysi Flow-teltta, älykköräppärileima ja kolumnipaikka Nytiin.

U.S. Girls: A Poem Unlimited (4AD)

En tiedä, oliko vika minussa vai popmusiikissa, kun odotin Meghan Remyn kahdeksatta albumia alkuvuodelta eniten. Kannatti. U.S. Girls on kulkenut kuuntelukelvottomasta sohjopopista pisteeseen, jossa hän on taidepopmerkki 4AD:n kiinnostavin tekijä. Syy on se, että kaikki U.S. Girlsin musiikin piirteet ovat keinotekoisia ja väärennettyjä. Artistinimenkin kannalta on sopivaa, että A Poem Unlimitedin musiikki kuulostaa tekoamerikalta, feikkilatinolta, faux-funkilta ja keinodiskolta. Siltä, että jos Twin Peaks olisi Breaking Bad, U.S Girls olisi Bang Bang Barin tähti.

Julkaistu: 1.3.2018