Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää, kertoi vanha kansa vuonna 1937 Honkajoella.

Maaliskuussa lumi alkaa sulaa ja pälvet laajenevat, maaliskuun nimessä maa on esillä. Latinankielisen nimensä maaliskuu on saanut sodanjumala Marsin mukaan.

Auringolla riittää työtä sulatella viimeisiä lumia. Kuusikon varjossa lunta on vielä saappaanvarren paksuudelta, mutta aurinkoiset rinteet tuoksuvat paljaina kevätauringon porottaessa kulottuneeseen kasvillisuuteen.

Metsälampi on paksussa jäässä, ja sen sulamista saadaan odotella vielä pari kolme viikkoa.

Maaliskuulla on kahdet kasvot. Maaliskuu on sekä talvea että kevättä. Kuun edetessä korkealta paistavan auringon säteet heijastuvat hangen pinnasta kirkkaammin kuin koskaan.

Kevätpäiväntasauksesta eteenpäin päivä voittaa jo yön. Kaamos on väistynyt Lapista.

Maaliskuun hangilla hiihdellessä näkee monia kevään merkkejä: silkkiset pajunkissat puhkeavat, ruostesiiven toukat vaeltavat lumella ja ensimmäiset muuttolinnut saapuvat.

Varis lentää risu nokassaan, puiden tyvillä sulamakupit laajenevat ja illalla metsästä kuuluu pöllöjen huhuilua ja puputusta.

Aurinkoisina päivinä avautuvat havupuiden kypsät kävyt, ja siivekkäiden siementen paljous varisee tuulen vietäväksi.

Tuulisena suojapäivänä Tapio pui riihensä. Silloin kova tuuli katkoo puista oksia ja karistaa kuorenhelpeitä ja neulasia muuttaen lumen tummaksi.

Kansa katsoi tarkkaan, kuinka paljon kariketta lumelle karisi. Mitä enemmän neulasia, sitä parempi jyväsato oli tulossa.

Tapion riihenpuintia on kutsuttu myös honka- ja kaarnatuuleksi ja metsänkylvöksi.

Kevätmyrskyistä on ennustettu myös tulevan kevään ja kesän säitä. Tapion riihenpuinnista on yhdeksän viikkoa suliin vesiin.

Toisen tiedon mukaan tarvitaan seitsemän Tapion riihenpuintia, ennen kuin kesä saapuu.