Apu

Maailmanmatkaajat Ella ja Tuula Kanninen



Maailmanmatkaajat Ella ja Tuula Kanninen

Ella Kanninen oli puolivuotias, kun hänen äitinsä Tuula Kanninen vei hänet ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Nyttemmin Kanniset ovat matkanneet melkein maailman ympäri.
Teksti Liisa Talvitie

Tuula Kannisen vanhemmat muuttivat aikoinaan työn perässä Ruotsiin. Siksi Tuulan tyttären Ella Kannisen ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Skauloon lähellä Kiirunaa.

– Ella oli vain puolivuotias ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Vaihdoin hänen vaippojaan yhden tähden hotellin lattialla ja ajattelin, että tästä tytöstä tulee kosmopoliitti, sanoo A-lehtien matkanjovhtajana työskentelevä Tuula Kanninen.

Äiti oli harvinaisen oikeassa. Sekä tytär että hän itse ovat varsinaisia maailmanmatkaajia, joille matkustaminen ei ole pelkkä harrastus tai työ.

Se on intohimoa kokea. Se on luontaista uteliaisuutta ja rohkeutta tutustua vieraisiin kulttuureihin.

Kun Ella oli jo vanhempi, Aku Ankka käännettiin isovanhempien luokse kesäksi. Parasta pikku-Ellan lomissa Pohjois-Ruotsissa olivat kalareissut papan kanssa Tenojoella.

Ensimmäisen pitkän ulkomaanmatkansa Ella Kanninen teki vanhempiensa kanssa tammikuussa 1980 Floridaan.

– Olin 6-vuotias. En muista ihastuneeni niinkään Disneylandiin, vaan eläintarhan eläimiin ja sukelteluun lämpimässä meressä, sanoo toimittaja ja juontaja Ella Kanninen.

– Sukeltaminen auttoi Ellan jo kotimaassa todettuun korvatulehdukseen ja liimakorvaan. Lääkäri haukkui meidät, kun kerroimme vievämme puolikuuron lapsen lentokoneeseen. Lähdimme silti. Liimakorva parani suolavedellä niin, ettei vaiva enää koskaan uusinut.

Sukeltamisesta tuli Ella Kanniselle niin rakas harrastus, että hän suoritti aikuisena laitesukelluskurssin.

Ella Kanninen tottui matkustamaan jo vauvana. Tuula Kanninen kuuluu sukupolveen, joka pääsi maailmalle paljon myöhemmin kuin tyttärensä omassa lapsuudessaan.

– Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani 17-vuotiaana. Se suuntautui Mallorcalle. Matkatoimisto Spies mainosti "markalla Mallorcalle, kahdella Kanarialle". Tämä tarkoitti sitä, että jos säästi markan tai kaksi päivässä, saa vuodessa kokoon matkarahat jompaankumpaan lomakohteeseen.

Matkasta tuli ikimuistoinen, mutta ei kovin miellyttävästä syystä. Tuula Kanninen oli lähdössä matkalle yksin, mutta hänen kotipaikkakuntansa Vihdin postinhoitaja kehotti häntä ottamaan mukaansa postinhoitajan sisarentyttären.

– Hän sanoi, että tämä on siivo ja ujo tyttö. Tämä siivo ja ujo vetäisi jo lentokoneessa täydet lärvit ja oli umpitunnelissa, kun tulimme hotelliin. Vaatimattomassa hotellissa oli yhteisvessat käytävän perällä, ja sinne vessaan siivo ja ujo sammui.

Matkakumppani alkoi kolmantena päivänä heilastella hotellin ravintolassa työskentelevän tarjoilijan kanssa, joka ryösti tytön rahat ja häipyi Barcelonaan.

– Loppuloman kitkutimme minun vähillä rahoillani. Silloin päätin, etten matkusta enää tuntemattomien kanssa.

Se oli huono päätös, sillä A-lehtien matkanjohtajana Tuula Kanninen tapaa jatkuvasti tuntemattomia. Tosin mukana on tuttujakin, sillä moni on käynyt useita kertoja hänen luotsaamillaan matkoilla.

Hänet tunnetaan lentokentällä ja satamissa Kauhu-Kannisena. Lempinimi tulee siitä, että matkanjohtajana hänen on hallittava matkanjärjestäjien kanssa sovitut askelmerkit.

– En vaadi muilta enempää kuin itse teen!

Matkustaminen on osa äiti ja tytär Kannisen identiteettiä. Se on vaikuttanut Tuula Kannisen tekemisiin ja Ella Kannisen elämänvalintoihin.

– Matkustaminen kertoo luonteenlaadusta. Me emme ole turvallisuushakuisia. Jos aikoinaan piti ostaa uusi jääkaappi tai silmälasit, reissu voitti aina. Meillä oli niukasti rahaa, mutta se mitä oli, käytettiin matkustamiseen.

Floridassa Kanniset olivat matkassa vielä kokonaisena perheenä, mutta Tuula ja Jouko Kannisen erottua äiti ja tytär jatkoivat matkustelua kahdestaan ja ystävien kanssa.

– Seuraavalla matkalla olin 8-vuotias. Olimme Kreetalla Agios Nikolaoksessa, ja jälleen muistan lämpimän meren, ravintoloissa syömisen ja sen, että sain valvoa myöhempään kuin kotona, Ella kertoo.

Ella Kanninen purjehti viime kesänä italialaisen puolisonsa Valerio Chincan sekä poikiensa Leonardon ja Raffaelen kanssa Kreikan saaristossa. Mukana oli myös ystäväperhe.

– Nyt 6- ja 3-vuotiaat pojat ovat jo niin tottuneita matkaajia, että lentokoneeseen mennään melkein kuin paikallisbussiin. Kun poikani tanssivat jossakin paikallisessa ravintolassa Zorbaksen musiikin tahdissa, mieleen palautuivat kaikki äidin kanssa tekemäni Kreikan-matkat.

Tuula Kanninen sanoo, että heillä oli Ellan kanssa aina hauskaa yhdessä. Ja on edelleen, sillä äiti on välillä mukana Ellan perheen matkoilla.

– Olen sitä mieltä, että lapsen voi viedä matkalle. Lapsi ei ole este, eikä lapsen takia tarvitse linnoittautua kotiin. Eipä tullut Ellasta helmoissa roikkuvaa ujopiimää!

Ellan kuopus oli vain viisikuukautinen, kun perhe otti äkkilähdön Malediiveille.

– Vanhempi poikani Leo oli tuolloin 3-vuotias, ja hän muistelee yhä, miten tuloiltana hiekkaranta oli täynnä rapuja.

Lapsuuden matkat jättävät juuri rapujen kaltaisia muistijälkiä. Niihin kuuluvat myös hajumuistot.

Kaupunkimatkoihin Ella tottui jo alle kymmenvuotiaana.

Tuula Kanninen innostui Italiasta, mutta ennen ensimmäistä Venetsian-reissua käytiin Jugoslaviassa, nyt jo entisessä.

– Muistatko iloisen automatkamme siellä? Matkustimme Triesten kautta Venetsiaan.

Kyllä Ella muistaa – ja myös Postojnan tippukiviluolat.

– Ne olivat jo kulttuurimatkoja. Venetsiassa katsastettiin Guggenheimin museo, Markuksen kirkko ja muut tärkeät nähtävyydet. Mieleeni jäivät myös värikkäät suklaat, sillat ja kulkukoirat. Hotellissa nukuin notkuvalla varapedillä.

Venetsian jälkeen tutustuttiin Firenzeen.

Kuin enteenä Ella silitti villisikasuihkulähteen, Fontana del Porcellinon, kärsää. Sanotaan, että se tuo onnea ja täyttää toiveet, kuten toivomuksen palata vielä uudelleen Firenzeen.

– Ihastuin italian kieleen ja kävellessäni pikkutyttönä kouluun Nummelassa höpötin itsekseni muka italiaa tai ranskaa.

Vuosia myöhemmin Ella tapasi tulevan aviomiehensä Helsingissä. Valerio oli täällä purjehduskilpailuissa Italian joukkueessa, ja Ella otti häneen myöhemmin yhteyttä ollessaan Bolognassa kielikurssilla.

Italiasta tuli myöhemmin Ella Kannisen toinen kotimaa, ja Firenze on lähellä heidän Toscanan maaseudulla sijaitsevaa kotiaan.

Murrosikää lähestyvä pitkänhuiskea tyttö herätti huomiota Turkissa. Kun Marmaris ja Alanya tulivat muotiin, Tuula ja Ella matkustivat tutustumaan näihin paikkoihin.

– Minua nipisteltiin takapuolesta, vaikka en ollut muodokas minihametyyppi. Tykkäsin kielistä ja osasin antaa takaisin englanniksi. Istanbulin suuressa basaarissa tingin sujuvasti nahkalaukun hinnan alas.

Tuula muistaa, miten Ella osasi jo 13-vuotiaana pitää puoliaan.

– Istuin Marmariksessa rannalla. Eräs mies lähti uimaan ja yritti tarttua Ellaa jalasta. Ella nousi vedestä kuin ampiainen ja huusi englanniksi, että näpit irti minusta.

Ella sanoo, että kun hän varttuneempana matkusti yksin tai tyttökaveriensa kanssa, hän on pitänyt huolen siitä, ettei mitään ikävää ole tapahtunut.

Hän sanoo pystyvänsä aika hyvin aistimaan tilanteita. Maalaisjärjen käyttö on myös sallittua.

– Kun pitää silmät selässään, ei joudu ikävyyksiin. Perusohje on pysyä poissa vaarallisista paikoista. Olen sitä mieltä, että jo lapselle pitää matkustaessa opettaa käyttämään hoksottimiaan. Matkustaminen kehittää valppautta, ihmistuntemusta ja sosiaalisia taitoja.

Jos matkoilla on koko ajan peloissaan, jää paljon kokematta.

Työskennellessään parikymppisenä lentoemäntänä Ella etsi ystävänsä kanssa New Yorkissa diskoa, jota oli kuullut mainostettavan mainioksi paikaksi.

– Taksi vei meidät antamaamme osoitteeseen. Siellä oli iso teollisuushalli, jonka ovi avautui yhtäkkiä. Ovimies päästi meidät sisään, ja olimme paikan ainoat valkoihoiset. Ilmestymisemme diskoon herätti jonkin verran huomiota, mutta emme tunteneet missään vaiheessa oloamme epämukavaksi. Juhlimme aamuun asti, ja lopulta kreikkalaissyntyinen baarimikko ja näyttelijä saattoivat meidät takaisin Manhattanille turvallisesti taksin kyydissä.

Tuula Kanninen muistaa vaarallisen tilanteen Pariisista. Ella oli 15-vuotias.

– Olimme shoppailemassa ja menimme Montmartren alueella sijaitsevaan Tatin tavarataloon. Alue oli tuolloin lievästi epämääräinen, ja varsinkin illalla jopa vaarallinen. Vanhempi rouva ja tavaratalon ovimies sanoivat minulle, että minun pitää viedä tyttäreni nopeasti pois. Muuten tulee miesrinki, joka sulkee tytön sisäänsä ja vie mennessään.

Ovimies tilasi taksin, ja lähtö tuli kiireen vilkkaa.

A-lehtien lukijamatkoille Ella pääsi äitinsä mukana 1990-luvun alussa. Hän ei ollut vapaamatkustaja, vaan tulkkina ja oppaana.

– Opastin ryhmiä ja sain palkkaa siitä. Se oli tarpeen, sillä olin aloittanut toimittajaopinnot Virossa, Tarton yliopistossa vuonna 1994.

Yhteisillä lukijamatkoilla oltiin muun muassa Thaimaassa ja Kreikassa. Niilläkin reissuilla tarvittiin Tuula Kannisen kokemusta ja improvisaatiokykyä.

– Kreikassa ryhmälle oli ennakkoon tilattu illallispaikka. Kävin katsastamassa paikan, ja se oli hirveä luola. Se ei olisi sopinut mitenkään varttuneemmalle ja fiksulle ryhmälle, joten peruutin illan. Koska rikos on jo vanhentunut, voin kertoa nyt, että väitin ravintolan palaneen.

Ravintolailta korvattiin seuraavana päivänä Korintin kanavan risteilyllä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Improvisaatiota tarvittiin yhteisellä matkalla Keniassa vuonna 1995. Mombasasta Nairobiin kulkevassa yöjunassa oli muitakin matkustajia kuin ihmisiä.

– Meillä oli ensimmäisen luokan liput, mutta myös ensimmäisen luokan kokoiset torakat. Ella nukkui hyttysverkon alla, minä en silmäystäkään. Pidin pientä yövaloa päällä, sillä heti, jos hyttiin tuli pimeä, kuului vain pihahdus, kun torakat lähtivät liikkeelle.

Tuula Kanninen muistaa yömatkan Afrikan taivaan alla muustakin kuin torakoista.

Kun aamu alkoi valjeta, hän näki valtavien apinanleipäpuiden siluetit ja horisonttiin katoavan lumoavan savannimaiseman.

Tuula ja Ella Kanninen ovat kokeneet maailmalla vaikka mitä ja saaneet uskomattomia elämyksiä.

– Silti matkalle lähtö on aina yhtä innostavaa. Meidät voi yhä yllättää!

 Tekst

teksti Liisa Talvitie

kuvat Petri Mulari

Lue myös muita matkajuttuja:

Gardajärvi on monipuolinen matkakohde

Näin löydän edulliset lennot: Matkaan minibudjetilla!

Sardinia on Välimeren helmi

Interrail - vinkkeja matkan suunnitteluun 

Marche - Italian ytimessä

 

 

Julkaistu: 30.1.2014