Tuulilasi

Maailman pisin koeajo: Venäjän kontrastit

1


Maailman pisin koeajo: Venäjän kontrastit

Rappiota ja luksusta, Venäjällä törmää joka päivä huimiin kontrasteihin. Ja historia on aina siitä mielenkiintoista, että se olisi voinut mennä toisinkin.
Teksti Vesa Eskola
Kuvat Vesa Eskola

Lähdemme aamulla liikkeelle Uryupinskistä. Pakkanen paukkuu kymmenessä asteessa, mutta pikkukaupungin (40 000 asukasta on Venäjällä pikkukaupunki) tori on aktiivinen. Tarjolla on käsitöitä, kalaa, lihaa, tekstiilejä sekä sekalaista arkitavaraa. Toki myös saunavihtoja on taas kerran niitäkin kaupan. Ostan tuliaisina kotiväelle 300 ruplaa eli noin kuusi euroa maksavat polviin asti ulottuvat vuohen villasta tehdyt lämpimät sukat. Tavalliset villasukat olisivat maksaneet kaksi euroa.

Torilla käynnin jälkeen käymme kuvaamassa kaupungin vanhan vuonna 1871 rakennetun puisen rautatieaseman. Se on päässyt vähän rapistumaan, mutta on silti yllättävän hyvässä iskussa. Yläkerrassa näytti asuvan joku.

Kun tämä rakennus valmistui, Suomi kuului vielä Venäjään. Suomen ensimmäinen rautatieosuus oli avattu alle 10 vuotta aikaisemmin – ja osuus Pietariinkin oli saatu juuri valmiiksi vuotta aikaisemmin. Pietarihan oli tuolloin tsaarivallan pääkaupunki, joten Helsinki oli hyvän yhteyden päässä.

Paljon on noista ajoista vettä virrannut Nevassa. Neuvostoliitto syntyi ja hajosi, ja nyt koko maa etsii vieläkin uutta suuntaa. Putinilla on tietysti oma näkemyksensä, mutta se ei juuri Uryupinskin ihmisten arkeen vaikuta.

On mielenkiintoista miettiä, mitä jos Venäjällä ei olisi ollut vallankumousta, tai mitä jos Stalin ei olisi noussut valtaan, tai mitä jos Tali-Ihantala ei olisi kestänyt, tai jos itäblokki ei olisi hajonnut…

Uryupinskistä suuntaamme 400 000 asukkaan Tamboviin. Ihmiset ovat pilkillä joella, ja muutaman hienon ja suhteellisen siistin keskustan ulkopuolella alkaa heti lähiöiden kurjuus. Se ei varmasti valkoisella Bentley Continental GT:llä niiden läpi ajavaa ogliargia juuri mietitytä.

Illaksi ehdimme viele Ryazaniin, missä käymme syömässä Ivan Vasiliyevich -ravintolassa/yökerhossa. Aivan käsittämätön paikka, voin vain kuvitella, minkälaista huumoria Aki Kaurismäki tästä paikasta löytäisi. Ravintolan teemana ovat vanhat venäläiset elokuvat, jotka pyörivät ravintolan seinillä. Ruoka hyvää, ja muita asiakkaita on hauska katsella – mutta illan kruunaa uskomaton artisti. Hän vetää läppärinsä ja kaulassa kannettavan syntikkansa avulla kaikki imelät klassikot Bessame Muchosta lähtien. Ah, venäläistä tyylitajua ei voi kuin ihailla. Sille ei vedä vertoja mikään tässä maailmassa.

Julkaistu: 22.11.2014