Tuulilasi

Maailman pisin koeajo: Stressihoitoa Delhin ruuhkissa

2


Maailman pisin koeajo: Stressihoitoa Delhin ruuhkissa

Taj Mahal näyttää hyvältä kauempaakin, vaikka onhan se tyhmää tyytyä vain ajamaan maailman kauneimman rakennuksen ohitse.
Teksti Vesa Eskola
Kuvat Vesa Eskola

En ole isojen lomahotellikompleksien ystävä, mutta hyvä palvelu, hyvä aamiainen, hetken rauha järjettömästä intialaisesta sekamelskasta sekä muiden turistien seuraaminen tekee joskus vain terää. Ainoa mikä Agrasta löytämässämme viiden tähden Jaypee Palace -hotellissa ei pelitä, on nettiyhteydet.

Vietän business centerissä aikaa useamman tunnin ja tulos on melko laiha. Yritän ladata Tuulilasin toimitukseen isompaa videota, mutta yhteys pätkii ja katkeilee kaapeliakin pitkin. Langatonta en saa pelaamaan huoneessa lainkaan, vaikka sen pitäisi toimia koko hotellin alueella. Suutarin lapsella ei siis ole edelleenkään kenkiä.

Taj Mahaliin olisi pitänyt rynnistää tietysti heti kuudelta aamulla, kun se aukeaa. Kun me irtoamme vihdoin hotellistamme yhdentoista jälkeen, turistijonot ovat kertyneet melkoisiksi.

Pysähdymme vielä matkalla pankkiautomaatille, josta saan nostettua vähän käteistä polttoaineeseen, tietulleihin sekä sekalaisiin päivän aikana kertyviin kuluihin.

Kun kävelen automaatilta takaisin autolle, noin 6-vuotias poikalapsi ryhtyy kerjäämään hyvin aggressiivisesti. Kun menen sisälle autoon, lapsi yrittää vielä repiä ovea auki väkisin. Tämä on se turismin nurja puoli ja jotakin, joka saa minut aina haluamaan, että olisin jossain muualla.

Kierrämme Taj Mahalia reunustavia katuja, mutta autolla ei pääse missään kilometriä lähemmäs tätä upeaa temppeliä ja arkkitehtuurin taidonnäytöstä. Tyydymme kuvaamaan tämän maailman kauneimmaksikin rakennukseksi kehutun pyhätön kauempaa joen rannasta. Onneksi Samsung Galaxy K Zoom on nimensä veroinen eli siinä on hyvä zoomi. Optinen zoom on 10-kertainen ja sen voi vielä tuplata digitaalisesti.

Olemme kiertäneet nyt Intiaa Datsunilla yli kaksi viikkoa, ja välillä minusta tuntuu, että haluaisin katsella koko Intiaa vähän kauempaa zoomilla. Tämä jatkuva kaikkiin aisteihin kohdistuva ilotulitus käy välillä raskaaksi.

Ohitamme Delhin juuri sopivasti iltaruuhkien alkaessa. Delhin kehätiellä on oikeasti sellainen tunnelma, että tämä kylä on iso. Ja kehätien varteen nousee vain lisää järjettömän kokoisia asuntoalueita. Kalkutta tuntuu tähän verrattuna pikkukylältä.

Ajo Delhin kehätiellä ei muuten eroa mitenkään radikaalista työmatkaruuhkista Helsingin kehäteillä. Liikennettä on täällä tietysti hieman enemmän, ja kaksipyöräiset puikkelehtivat välillä hurjasti, mutta muuten ihmisten käytös on hyvin sivistynyttä muualle Intiaan verrattuna. Edes torvet eivät soi mitenkään yliaggressiivisesti. Ja autot etenevät pääsääntöisesti oikeaoppisesti jonomuodossa, eivät epämääräisessä sekamelskassa, jossa jokainen yrittää koko ajan olla ensimmäinen.

Kehätieltä NH1-valtatielle päästyämme ajamme pimeässä vielä reilun tunnin, jotta ajomatkaa Amritsariin ei jää liikaa. Haluamme kuitenkin ehtiä kävelemään sikhien pyhimmän temppelin äärellä. Amritsarista matkaa jatkuu sitten Pakistanin rajaa pitkin kohti etelää. Pian edessä on ensimmäinen aavikko-osuus. Tuskin jaksan odottaa.

Yösijan löydämme Karnal-nimisestä pikkukaupungista, josta löytyy yllättävän viihtyisä hotelli. Lisäksi alakerran ravintola tarjoilee erinomaista pohjoisen Intian ruokaa. Hotellin alakerrassa ovat vielä menossa intialaiset häät. Jos joskus kannattaisi kuokkia, niin nyt. Kello on vain valitettavan paljon, ja huomenna pitää nousta taas ylös samaan aikaan kukon kanssa.

Ehdimme tuskin huoneeseen, kun puhelin soi. Kun kirjauduimme sisään hotelliin, kanssamme saapui samaan aikaan intialainen kaupparatsu. Hän soittaa meille ja kertoo olevansa kovin innoissaan, että hotellissa on ulkomaalaisia vieraita. Täpinöissään oleva mies haluaa tulla juttelemaan kanssamme. Vieraskoreina emme kehtaa kieltäytyä. Mies viipyy huoneessamme lopulta noin puolisen tuntia, jutellen niitä näitä ja kysellen kaikkea mahdollista Suomesta. Lopulta herra tajuaa, että meitä väsyttää, ja poistuu omaan huoneeseensa. Toki hän yrittää houkutella meitä vielä lyhyelle visiitille alakerran baariin. Ymmärrän, että kaupparatsun arki on Intiassakin yksinäistä ja hotellikuolema uhkaa, mutta kun sitä ei jaksa niin sitä ei vaan jaksa.

Kun kaupparatsu lopulta poistuu, yritämme tilata vielä hotellin vastaanotosta ylimääräisen lakanan. Parisänky on ok, mutta kahdet lakanat tarjoavat vähän enemmän intimiteettisuojaa. Kolmannen soittokerran jälkeen huonepalvelusta tulee lopulta nuori poika kysymään, mitä me tarvitsemme. Kerromme haluavamme ylimääräisen lakanan. Poika nyökkää innokkaana ja lähtee hoitamaan asiaa – vain palatakseen vähän myöhemmin hammasharjan kanssa. No ovathan lakana (bed sheet) ja hammasharja (toothbrush) tieysti aika lähellä toisiaan. Pojalle on pakko näyttää kädestä pitäen, mikä lakana on. Kyllä. Englanti saattaa olla täällä virallinen kieli, mutta kovin hyvin sitä ei monikaan loppujen lopuksi puhu – ainakaan syrjäkylillä.

Julkaistu: 25.9.2014