Tuulilasi

Maailman pisin koeajo: Pyhä hetki

2


Maailman pisin koeajo: Pyhä hetki

Maanantaina saamme taas 250 kilometrin matkan lopussa jännittää, ehdimmekö perille Varanasiin ennen auringon laskua.
Teksti Vesa Eskola
Kuvat Vesa Eskola

Hotellihuoneemme Patnassa on mukava – ja lisäksi osittain toimiva nettiyhteys saa meidät viivästyttämään lähtöämme. Ei se väärin ole, jos matkalla on kerran viikkoon paikka, jossa toimii langaton yhteys… Tuntuu paradoksilta, että iso osa maailman IT-tukitoiminnoista on keskittynyt tähän maahan. Miten se menikään, suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Patnan liikenne on ihan solmussa, kun irtaudumme ankkurista kymmenen jälkeen aamulla. Onneksi kaikilla on samat pelisäännöt liikenteessä: minä ensin.

Meillä ei ole tosin kiire kaupungin ulkopuolellakaan. Tie on taas sellaista perunapeltoa, ettei paremmasta väliä. Datsunin alatukivarsia ja iskareita käy jo sääliksi.

Päivä on muutenkin tylsä. Olemme selvästikin Intian Pohjanmaalla; vain ladot ja punaiset talot puuttuvat. Meitä ympäröivät pellot silmänkantamattomiin. Maa on täysin tasainen – tie pois lukien.

Päivän pakollinen monsuunikuuro huuhtelee tien ja pesee Datsunin tuulilasin. Kello lähenee kolmea, ja olemme vasta puolivälissä. Huonolta näyttää. Olemme asettaneet tavoitteeksi ehtiä katsomaan Gangesin rannassa pimeyden saavuttua Shiva-jumalalle pidettävän pyhän hetken.

Viimeiset 80 kilometriä ovat onnneksi isoa monikaistaista moottoritietä. Vauhtimme joustaa välillä 10–100 km/h. Lujaa voi ajaa korkeintaan parisataa metriä, sitten on hidastettava tiessä olevan montun, halkeaman tai jonkun muun esteen takia. Nämä velikullat muuten laittavat hidastetöyssyjä motarillekin.

Löydämme kuin ihmeen kaupalla Varanasiin juuri kun aurinko on painumassa mailleen. Lisäksi löydämme lähes suoraan hotellille, jonka olemme katsoneet (muttemme varanneet) valmiiksi. Huonekin löytyy.

Ehdimme juuri parahiksi joen rantaan, kun Shivalle pyhitetty seremonia on alkamassa. Toivottavasti saamme tästä luovuutta emmekä tuhoamisvimmaa. Olo on tosin hieman pöllämystynyt, kun hyppää pitkän ajopäivän jälkeen suoraan hindujen pyhimpään.

Illalla käymme vielä syömässä kattoterassiravintolassa. Vesalle maittaa taas intialainen ruoka!

Julkaistu: 24.9.2014