Tuulilasi

Maailman pisin koeajo: Maalissa!

10


Maailman pisin koeajo: Maalissa!

Datsunilla on takana 10 137 kilometriä, ja urakasta selvittiin loppupeleissä melko vähäisin vaurioin. Edes rengasta ei tarvinnut vaihtaa matkalla kertaakaan – ainoastaan iskarit eteen.
Teksti Vesa Eskola
Kuvat Vesa Eskola

Lähdemme sunnuntaina liikkeelle Puducherrystä rauhallisin mielin. Edessä on matkan viimeiset vajaat 200 kilometriä Chennaihin. Kruisailemme ranskalaiskortteleiden kapeita kujia, ja ihastelemme melko ison siirtomaatyylisen alueen viehättävyyttä. Rantabulevardikin on leveä ison maailman malliin, eikä roskia näy missään.

Syömme ranskalaistyylisen aamiaisen: siis vähän taikinaa kuumalla ilmalla sekä sen kyytipojaksi maitokahvia. Voisarvi on lähes aidon makuinen. Erikoisia asioita sitä voikin tulla kuukauden kestävän Intian kierroksen aikana ikävä…

Puducherrystä jatkamme rantaviivaa halaten kohti pohjoista ja Chennaita. Pysähdymme pienessä kalastajakylässä ja kävelemme pitkällä sekä autiolla hiekkarannalla. Hetken käy mielessä, mitäköhän pieni kalastajamaja täällä maksaisi. Mökki ei tarvitsisi muuta kuin aurinkopanelin katolle, jolla voisi pyöritää jääkaappia ja jonkin sortin tuuletinta. Riippumatossa voisi ihmetellä ensin pari kuukautta, mihin sitä ihmisellä on muka kiire.

Hamsterinpyörä kuitenkin odottaa…

Matkalla pysähdymme vielä Mahabalipuramassa ihmettelemässä tämän vanhan kaupungin lukuisia temppeleitä sekä alueen upeita monumentteja ja kiveen tehtyjä kaiverruksia. Intian kulttuuri on vanhaa.

Viimeiset kilometrit Chennaihin sujuvat ongelmitta. Enää ei ole kiire. Olemme jahdanneet välillä lähes raivopään lailla edessä olevia kilometrejä. Ajopäivät ovat olleet välillä tolkuttoman pitkiä näihin olosuhteisiin nähden. Kymppitonni on meistä kova saavutus. Vielä kaksi viikkoa sitten en uskonut edes siihen. Onneksi loppua kohden tiet ovat olleet selvästi paremmassa kunnossa.

Kurvaamme viiden jälkeen iltapäivällä lentokenttähotellin pihaan. Autoa tyhjentäessä olo on hieman haikea. Datsun on palvellut meitä hienosti, ja on sääli, ettemme näin pitkällä reissulla ehtineet nähdä kuitenkaan enempää. Onneksi olemme edes muutamien viimeisten päivien aikana tehneet matkaa niin kuin oli suunnitelmissa. Ajoa 5-6 tuntia, joka on jättänyt riittävästi aikaa tien ulkopuolella olevan elämän ihmettelemiseen. Liian monena päivänä olemme joutuneet tarkkailemaan ympäristöämme vain päätieltä käsin.

Toisaalta olo on myös tyytyväinen. Reissu on onnistuneesti takana, ja kohta ei tarvitse enää istua Datsunissa. Aikaa siinä on tullut vietettyä kuitenkin yli 250 tuntia. Ainoastaan yhtenä päivänä emme ole ajaneet lainkaan.

Nyt edessä on lento takaisin Eurooppaan. Ville jää Helsinkiin, ja minä koukkaan Zürichiin. Ensi viikolla selvinnee aikataulu seuraavalle osuudelle. Startti Siperiaan on edessä näillä näkymin heti marraskuun alussa, taukoa ajosta tulee siis kolmisen viikkoa. Puolivälissä marraskuuta minun pitäisi olla Toljattissa samaan aikaan kuin Datsunin pääjohtajan Vincent Cobeen. Käymme silloin läpi kokemuksiani sekä nyt ajamastamme Intian versiosta että Venäjällä minua odottavasta Toljattissa valmistetusta Datsunista.

Tässä välissä puran kokemuksiani sekä Intiasta että Datsunista. Älkää siis kadotko kokonaan langoilta, lisää Datsun-seikkailuja on vielä luvassa.

Julkaistu: 6.10.2014