Pikajuoksijat asettuvat lähtötelineisiinsä ja lähettäjä pyytää katsomoa vaikenemaan. Onkin hyvin tavallista, että kun yritämme keskittyä johonkin, kaipaamme hiljaisuutta. Mutta keihäänheittäjä saattaa innostaa yleisöä kovaääniseen taputuskonserttiin. Eivätkö kaikki äänet olekaan haitaksi? Hiljaisuuteen verrattuna iloinen ja reipas musiikki itse asiassa edistää luovaa ajattelua ja ideointia. Joissain tapauksissa on todettu, ettei musiikin välttämättä tarvitse olla iloista, riittää, että se on kuulijalleen mieluisaa. Silti rytmikäs musiikki yleensä lisää motivaatiota ja antaa työnteolle rytmiä. Lempimusiikilla voi puolestaan palkita itsensä jonkin sopivan urakan päätökseen saattamisen jälkeen. Instrumentaalimusiikki on taustamusiikeista parasta, kun haluaa peittää esimerkiksi toimiston taustahälinää. Joissain tapauksissa tuttu ja laulua sisältävä musiikki voi temmata mukaansa niin, että työn teko unohtuu, mutta jossain tapauksissa tuttuus nimenomaan auttaa siihen, ettei musiikkiin tarvitse keskittyä. Musikaalisuuden on muutenkin todettu edesauttavan keskittymistä: kodeissa, joissa soitetaan ja lauletaan, opitaan olemaan välittämättä häiritsevistä äänistä. Musiikkiin tottuneet siis sietävät enemmän hälinää ympärillään siitä häiriintymättä. Kannattaa siis seuraavalla kerralla napata kuulokkeet mukaan, kun tiedät, että aivot pitäisi saada hyrräämään luovasti ja innokkaasti. Lähteet: Duodecim, Lääkärilehti, MTV.fi
Teksti Noora Takamäki, kuva Fotolia
