Apu

Luonnossa käydään nyt olemassaolon taistelua - seuraa näitä kevään merkkejä



Luonnossa käydään nyt olemassaolon taistelua - seuraa näitä kevään merkkejä

Aamu ajaa hämärän metsästä. Eläimille valoisa aika on kallista eikä sitä voi tuhlata. Metsän asujaimisto hirvistä hippiäisiin on jo ravinnonhaussa.
Teksti Timo Nieminen
Kuvat Timo Nieminen

Auringon matalalta paistavat säteet osuvat säihkyvän hangen pintaan. Huurre peittää männyn ja kuusen neulaset, koivun oksat riippuvat huurrekiteiden painosta. Auringon lämpö kuitenkin tuntuu jo poskella ja vähä vähältä hanki alkaa menettää paksuuttaan.

Meteorologinen talvi kestää kolme kuukautta: joulu-, tammi- ja helmikuun. Tähtitieteellinen talvi kestää 22.12.–21.3, jolloin aurinko kulkee talvipäivänseisauksesta kevätpäiväntasaukseen.

Luonto ei kuitenkaan tunne päivämääriä vaan toimii valon ja lämpötilan mukaan. Luonnossa talvi kestää ajan, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyttelee alle nollan.

Pohjoinen päivä on lyhyt. Helsingissä talvipäivä on lyhimmillään kuusi tuntia, kun taas Utsjoen Nuorgamissa aurinko ei käy edes näkyvillä 51 päivään.

Hiihto- ja lumikenkäretkillä on hauska tehdä luonnosta havaintoja, tarkkailla lintuja, lumijälkiä, jopa hyönteisiä.

Lyhimmillään päivä on joulukuun alla. Talvi ei silloin vielä ole kylmimmillään, vaan kylmin aika osuu tammikuun lopulle. Tammi kuukauden nimessä ei tarkoitakaan tammipuuta, vaan juuri vuoden kylmintä päivää. Lumipeite puolestaan on paksuimmillaan yleensä maaliskuussa.

Jälkijono seurailee metsänreunaa, poikkeaa järven jäälle ja rannan pensaikkoon. Jäniksen loikat ovat jättäneet lumelle tutun nelijäljen: isot takatassut ovat vierekkäin pienten etutassunjälkien edessä. Hyville ruokamaille johtaa joskus tallautuneita polkuja, kun ristiturvat ovat loikkineet samaa reittiä useina päivinä.

Nisäkkäitä pääsee näkemään vain harvoin, sillä ne ovat arkoja ja useimmat liikkuvat hämärissä ja öisin. Lumelle jääneistä jäljistä voi kuitenkin seurata eläinten talvisia puuhia.

Eläimet ovat liikkeellä aina jostakin syystä, joten jäljet kertovat aina jotakin niiden elämästä. Joskus jälkien tarinan voi nähdä ilmiselvänä, mutta usein syy paljastuu vasta jäljityksen jälkeen.

Tärkein liikkeellepaneva syy on ravinnonhaku. Ketun jäljet risteilevät metsässä, piipahtavat pellonlaidassa ja jatkuvat järven rantaa pitkin. Sen tavallisin jälki on tuttu helminauhamainen jälkijono, joka syntyy käynnissä ja ravissa. Mitä hitaammin kettu etenee, sitä enemmän jäljet mutkittelevat.

Koskikara sukeltelee paukkupakkasillakin ruokaa sulana pysyvän kosken pohjasta.

Hirvi on kahlannut yli suon. Reunametsikössä se on katkonut haavanvesoja ja männyntaimia sekä kuorinut lehtipuita: nälkä pitää suuren eläimen liikkeellä.

Mäenkumpareelle johtaa parihyppyjäljet, mutta alas tulee pitkä liukujälki. Se jatkuu vielä tasaisellakin, kun saukko on potkinut takajaloillaan liu’ulle vauhtia. Jäljet päättyvät joenmutkan sulaan, saukko on näätäeläimistämme parhaiten sopeutunut vesielämään.

Eläinten jälkien varrelta löytyy syötyjä oksia, silmuja ja käpyjä, joista selviää eläinten käyttämä ravinto.

Talvella elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä. Jos eläin tai kasvi ei pysty sopeutumaan vuodenaikojemme vaihteluun, sillä ei ole elinmahdollisuuksia. Talvi karsii armotta siihen sopeutumattomat.

Talven tullen kilpailu ravinnosta kiristyy eri lajien mutta myös saman lajin yksilöiden kesken. Ravintoa on vähän ja monella eläimellä ravinto muuttuu talven ajaksi. Kesäiset ravinnonlähteet jäävät lumen alle ja hyönteiset kuolevat. Petonisäkkäät ja -linnut käyttävät kuitenkin samaa ravintoa kesät talvet.

Suopursu

Orava, närhi ja pähkinähakki varastoivat ruokaa jo syksyllä. Ne piilottavat siemeniä, pähkinöitä ja terhoja sopiviin paikkoihin, orava ripustaa vielä sieniä puiden oksille. Ne löytävät kätkönsä hämmästyttävän tarkasti talvella, vaikka paksu lumikerros on muuttanut maiseman pienpiirteitä.

Tiaiset piilottavat syksyllä puiden runkoihin ja oksistoon suuret määrät siemeniä, hämähäkkejä ja hyönteisiä. Ne eivät kätköjään muista, mutta kun kaikki linnut ovat piiloja tehneet, aina ne jonkun kätkölle osuvat.

Monet eläimet turvautuvat talvella ihmisen tarjoamaan ravintoon. Metsästysseurat ruokkivat riistalintuja ja -nisäkkäitä.

Monen talon pihassa on lintulauta, jossa käy talvipäivänä vilkas hyörinä. Talitiainen, sinitiainen, punatulkku ja moni muu lintu tulee talveksi asutuksen luo juuri ravinnon perässä.

Lintulaudat houkuttelevat kesät metsissä piilottelevan punatulkun talveksi lähelle ihmistä.

Mitä pienempi lintu, sitä enemmän se kärsii kovista pakkasista. Hippiäiset, puukiipijät ja pienet tiaiset ovat pinteessä pakkasukon paukutellessa puunkylkiä. Urpiaiset ja muutamat muut pikkulinnut osaavat kanalintujen konstin selvitä yön pakkasista: ne painuvat kieppiin lumen sisään.

Talvinen ravinto on lähes aina niukkaa. Joillekin sitä on yllin kyllin, kuten metsolle männynneulasia ja jänikselle lehtipuiden ja pensaiden oksia ja kuorta. Laatu on kuitenkin määrää tärkeämpi. Hyvänkinnäköinen syötävä voi sisältää liian vähän energiaa tai siinä voi olla haitta-aineita, jolloin eläin ei saa siitä tarpeeksi ravintoa.

Retkeilijälle ja liikunnan harrastajalle talvi tuo uusia mahdollisuuksia. Latuja pitkin on kevyt hiihtää pitkiäkin retkiä. Upottava lumi vaikeuttaa liikkumista, mutta leveät ja pitkät retkisukset ovat omiaan umpihankihiihtäjälle.

Kevättalven hankikelit ovat hiihtäjälle talven parasta aikaa. Silloin voi liikkua kevyesti laajalla alueella ja muina talven aikoina tavoittamattomilla retkimailla. Päiväkin on jo pidentynyt.

Päivän piteneminen tuo jo mieleen kevään lähestymisen. Kevät on saavuttamassa vuodenaikojen kilpajuoksussa voiton talvesta. Aurinko lämmittää ja linnuillakin on jo aikaa ja energiaa viserrellä kevään sävelmiä. Metsästä kantautuu hömötiaisen tsi-tsi-djää-djää-djää ja pihakoivusta tali-tiaisen titityy tai nykyisin usein napakasti vain tityy.

Metsässä elämä vilkastuu. Eläimillä ei kulu enää kaikki aika ravinnon etsimiseen, vaan päivän pitenemisen ja lämpiämisen myötä niille jää aikaa muuhunkin. Käpylintu on jo pesimässä ja muillakin linnuilla se alkaa olla mielessä. Linnut vähenevät lintulaudoilta ja siirtyvät metsiin. Pareja muodostetaan.

Nisäkkäiden ja lintujen lisääntymistoimet käynnistyvät päivän pidentyessä. Useimmat nisäkkäät synnyttävät keväällä tai alkukesällä. Reviirinpuolustus ja soidinmenot alkavat useilla linnuilla jo lopputalvella.

Ensimmäiset teeret saapuvat soidinpaikoilleen joskus jo helmikuussa.

Pöllöt alkavat kuuluttaa huhuilullaan ja puputuksellaan varatuista pesäpaikoista jo tammikuussa. Teeret alkavat monesti varovaiset soidinpulputuksensa jo helmikuun aurinkoisina aamuina.

Kevättä on jo ilmassa, vaikka talvi painaa vielä päälle. Kipakat yöpakkaset muistuttavat talven voimasta, mutta aina korkeammalle kohoava aurinko murtaa talven vallan.

Julkaistu: 2.3.2018