Kun katselee eteläsuomalaista metsä- ja peltomaisemaa linnavuoren laelta, tuntee historian elävänä ympärillään. Keskiaikaista ritarimeininkiä ei tarvitse hakea Robin Hood -elokuvista tai Keski-Euroopasta, sitä on Suomessakin.
Hämeen linnassa ja sen pihapiirissä elokuussa järjestettävässä keskiaikatapahtumassa voi kokea keskiajan, joka on olennainen osa Suomenkin historiaa.
Pronssikaudella ja varhaisella keskiajalla, ennen kuin Hämeen linnan kaltaisia linnoja alettiin rakentaa, kylien ihmiset suojautuivat hyökkääjiltä linnavuorille. Niitä löytyy runsaasti Hämeenlinnan lähistöltä, mutta myös muualta Etelä-Suomessa.
Suomi on pääpiirteiltään tasainen maa, jossa kunnolliset näköalapaikat ovat harvassa. Linnavuorilla onkin erityinen maisemallinen arvo, koska ne kohoavat jyrkästi kymmeniä metrejä ympäröivän maaston yläpuolelle. Ne ovat osa luonnon ja maisemien monimuotoisuutta.
Suomen maisemien suurin ongelma nykyään on pusikoituminen. Tienvarret ja pientareet puskevat tiheää pajua ja ryteikköä, joka peittää pelto- ja järvimaisemat.
Sata vuotta vanhoista valokuvista on helppo todeta, että entisaikaan maisemat olivat avoimempia. Monessa paikassa kalliomäet paistoivat paljaina kilometrien päähän. Laiduntava karja ja pienimuotoinen maanviljely pitivät pensaikot matalina.
Nykyisin tällaisia perinnemaisemia on jäljellä enää siellä, missä niitä tietoisesti pidetään yllä. EU:n maataloustuissa huomioidaan maisema- ja muita luontoarvoja, mutta maisemanhoito voisi kauniissa maassamme olla aktiivisempaa. Jos maisemat näkyisivät paremmin, ne voisivat houkutella matkailijoita kotimaasta ja ulkomailta.
Suomen lisäksi linnavuoret ovat yleisiä muualla Pohjois-Euroopassa, etenkin Baltian maissa. Liettua on linnavuorien luvattu maa, siellä niitä pidetään avoimina. Kun viime kesänä kävin pääkaupunki Vilnassa, huomasin, että sen keskustaa hallitsevan linnavuoren rinteet oli hakattu paljaiksi.
Muussa tilanteessa olisin surrut komean tammimetsän kaatamista, mutta linnavuoren maisemille raivaus oli tehnyt pelkästään hyvää. Nyt linnavuori oli vielä enemmän sellainen kuin sen on täytynyt näyttää ritarien ja ruhtinaiden keskiajalla, Liettuan suuruuden kaudella.
Sama maisemanhoidollinen resepti sopisi Suomen linnavuorille. Tiheät aarniometsät ovat toki arvokkaita, mutta linnavuorista ei ole iloa, jos niitä ei näe metsän takaa.
Hakoisten linnavuorelta avautuvat laajat näköalat hämäläiseen metsä- ja peltomaisemaan, johon keskiajan historia tuo oman säväyksensä.
Suomen matkailun ja luontoretkeilyn edistämiseksi linnavuorille voisi olla nykyistä paremmin opasteita ja niitä voisi mainostaa ohikulkijoille.
Mahdollisuuksia Suomessa riittää, sillä linnavuoria tunnetaan maastamme ainakin sata. Etenkin Häme voisi hyödyntää keskiaikaan liittyviä kiehtovia mielikuvia nykyistä tehokkaammin ja brändätä linnavuoriaan, joita alueella on kymmenittäin.
Suomen tunnetuimpia linnavuoria on Rapolan muinaislinna, joka sijaitsee Valkeakosken Sääksmäessä. Monet Suomen linnavuoret ovat kallioisia mäkiä, mutta Rapolan linna on rakennettu harjun päälle.
Viikinkiajalla 800–1000-luvulla perustettu Rapolan muinaislinna on tarjonnut turvaa lähialueiden asukkaille, ja siellä on ollut hirsinen suojavalli.
Skällbergetin laella on pronssikautisia hautaröykkiöitä, jotka ovat peräisin vuosilta
500–1500 eKr. Nämä muinaisjäännökset on suojattu lailla.
Hieman etelämpää Janakkalasta löytyy toinen komea paikka, Hakoisten linnavuori. Tarkkasilmäinen voi nähdä sen Tampere–Helsinki-moottoritieltä.
Hakoisten linnavuori kohoaa 140 metriä merenpinnan, yli 60 metriä ympäröivän maaston yläpuolelle. Aitoon keskiaikatunnelmaan pääsemisessä auttaa horisontissa häämöttävä Pyhän Laurin kirkko.
Alue on Suomen tärkeimpiä kulttuurikasvien esiintymispaikkoja. Siellä elävät muun muassa tummatulikukka, nurmilaukka ja jänönapila. Monet linnavuoren kasveista, kuten korkeaksi kasvava pölkkyruoho, ovat vanhan asutuksen merkkejä. Pölkkyruohon voi löytää esimerkiksi rautakaudella asutuista kylistä.
Monen linnavuoren tavoin Hakoisten kallio on rauhoitettu muinaismuistolailla, eikä siellä saa kaivaa maata tai poimia kasveja.
Alueella on muitakin jännittäviä keskiaikaisia paikkoja.
Syksyllä 2013 Janakkalasta löydettiin ruumishauta, jossa oli muun muassa viikinkiaikainen ja ristiretkiaikainen miekka sekä muita esineitä ja luuranko. Tutkimusten perusteella arvellaan, että Janakkalan miekkamies oli kokenut väkivaltaisen kuoleman.
Kulttuurisesti ja murteiden perusteella suurin osa Uudenmaan maakunnastakin on itse asiassa Hämettä. Niinpä hämäläisten linnavuorten alue ulottuu melko kauas Etelä-Suomeen.
Linnavuorten komeaan ketjuun kuuluu esimerkiksi Siuntiossa sijaitseva Skällberget. Alue on tunnettu upeasta näköalastaan sekä pronssikautisista hautaröykkiöistä, jotka lepäävät jylhän kallion laella.
Kun muinoin linnavuoret tarjosivat suojaa kylien ihmisille, nykyisin ne toimivat paitsi kulttuurikasvien, myös monien eläinten suojapaikkoina.
Mikäpä olisi parempi pesäpaikka korpille tai huuhkajalle kuin jylhä, erämainen kallionseinämä.
Teksti ja kuvat: Juho Rahkonen
