Poliitikot toistavat vaalien lähestyessä mantraa kestävyysvajeesta. Kauhistellaan sitä, miten yhteiskunnan menot kasvavat väestön ikääntymisen takia ja julkinen talous velkaantuu. Onko kukaan miettinyt, miltä tuo puhe kuulostaa ikääntyneiden korvissa? Ajattelemmeko me jo iäkkäistä ihmisistä, että he ovat vain kestävyysvaje ja rasite, eivät ihmisiä?

Vanhustyön keskusliitto selvitti suomalaisten asenteita vanhuuteen. Kyselyn mukaan syyllistävä kestävyysvajepuhe loukkasi vas­taajia. Toiveena tavallinen, hyvä elämä -raportin kirjoittanut tohtori Marja Vaarama sanookin, että kestävyysvajepuhe pitäisi kieltää kokonaan. Vanhuspalveluista puhutaan yleensä vain menoeränä. Vaaraman mukaan pitäisi muistaa, että hyvät vanhuspalvelut vapauttavat työikäisiä työmarkkinoille ilman pelkoa ja huolta läheisistä.

Terveys- ja hoivamenot kasvavat merkittäviksi vasta kahdeksankymppisillä. Sitä nuoremmat eläkeikäiset jatkavat yhä useammin työelämässä tai tekevät töitä eläkkeellä ollessaan. He tekevät paljon muutakin yhteiskuntaa hyödyttävää kuten hoitavat lapsenlapsiaan ja omia vanhempiaan.

Kuka on vanha? Nyt 65–84-vuotiaista käytetään nimitystä ”nuoret vanhat”. Heitä iäkkäämmät ovat ”vanhoja vanhoja”. Sen lisäksi, että lopetamme loukkaavan puheen vanhuksista, pitäisi keksiä uusi nimike alle 85-vuotiaille. Seniori kuulostaa toistaiseksi paremmalta kuin englannin kielestä lainattu ehdotus: opalsi (older people with active life style).