Apu

Lotta Kuusisto ja Iiro Rantala: "Huumori on musiikin ja taiteen ohella suorin tapa saada kontakti toiseen ihmiseen"

Lotta Kuusisto ja Iiro Rantala: "Huumori on musiikin ja taiteen ohella suorin tapa saada kontakti toiseen ihmiseen"
Huumori yhdisti Lotta Kuusiston ja Iiro Rantalan yli 30 vuotta sitten. Se antoi voimaa ja lohtua myös tuskan hetkellä, kun Lotan veli Jaakko kuoli.
Julkaistu: 3.5.2022

Keväällä 1988 Lotta Kuusisto, 21, ja Iiro Rantala, 18, harjoittelivat Tapiola Garden -hotellissa, Lotta tanssijana ja Iiro Trio Töykeiden pianistina ja johtajana. Keikan jälkeen mentiin baariin, tietenkin.

– Vietimme avointa ja estotonta iltaa. Vitsejä kerrottiin suoraan syvään päätyyn. Siinä on aika helppo havainnoida kestokykyä ja älykkyyttä, Lotta kertoo.

Huumori yhdisti heidät saman tien. Kolmen ja puolen vuoden ikäeroa, joka nuorena tuntuu suurelta, Lotta ei edes havainnut. Molemmat olivat jo ammateissaan ja tekivät töitä. Ehkä Iiro oli varhaiskypsä, Lotta miettii.

– Sittemmin vain kypsä, Iiro lisää.

Lotta ja Iiro alkoivat tapailla, mutta etenivät hitaasti. Lotta opiskeli Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella. Kaikki hänen opettajansa olivat opiskelleet Amerikassa, joten 1990-luvun taitteessa Lotta ja hänen ystävänsä Riikka päättivät lähteä New Yorkiin. Samoihin aikoihin New Yorkiin suuntasivat Iiro ja muusikkokollega Rami Eskelinen, koska sinne menivät myös jazzmuusikot.

New Yorkissa Iiron umpisuoli tulehtui, ja sen jälkeen hän sai sairaalabakteerin. Apuun tulivat Lotta ja Kuusistojen musiikkiperheen tuttu, legendaarinen tanssija-näyttelijä Taina Elg, jonka avulla löytyi hyvä sairaala. Rakkaus syttyi pitkien keskustelujen aikana, joita he kävivät Iiron sairaalavuoteen äärellä.

– Sain Lotasta florencenightingaleni. Hän ja Taina Elg olivat läheishoitajiani. Sairaalabakteeri oli vakava juttu, siihen olisi voinut tuupertua. Sellaisen kun kokee, se lähentää, Iiro kertoo.

– Siinä tilanteessa kaikki asiat ovat paljaina esillä. Kävin sairaalassa joka päivä. Se oli paikka, jossa mieluimmin pysyi huoneessa, ja oli kiva mennä pitämään hänelle seuraa, Lotta muistelee.

Kuvaavaa on, että kun Iiro virkosi, toinen potilas alkoi myydä hänelle huumeita. Iiro ei ostanut.

Retroa mamma- ja pappahuumoria

Lotta ja Iiro asuivat New Yorkissa reilut kolme vuotta. He suunnittelivat jäävänsä Amerikkaan ja hakivat oleskelulupaa kaksi kertaa, mutta eivät saaneet sitä. Heillä oli töitä, ja tuntui hienolta pärjätä.

– Jos olisimme saaneet green cardit, voi olla, että olisimme jääneet ja elämä olisi mennyt eri lailla, Iiro kertoo.

New Yorkista palattua Iiro muutti Lotan vuokrayksiöön Helsingin Töölöön. Sitten tuntui järkevältä siirtyä paikkaan, jossa voisi asua ja soittaa. Siksi he ostivat 1994 talon Spjutsundista Sipoosta. Seuraavana vuonna syntyi Topi ja vietettiin häät. He asuivat Sipoossa 21 vuotta. Vuonna 2015 he muuttivat Lallukan taiteilijakotiin Helsinkiin. Bruno, 20, asuu vielä vanhempiensa kanssa.

Iiro toteaa, että vanhemmuus hitsasi heidät yhteen. Lotta kertoo, että hauskimpia kommentteja itsestään he saavat lapsiltaan.

– Topi oli muuttamassa pois, enkä ollut ajatellut, että olisin kanaemo. Topi mökötti ja ilmoitti: ”Hyvä on, mä annan sulle vielä yhden vuoden.” Ja jos ajattelemme olevamme virtaviivaisia ja hauskoja, pojat sanovat, että mamma- ja pappahuumorimme on todella retroa. Huumorin sävyttämään elämäämme se sopii. Ei pidä rakentaa minkäänlaisia jalustoja itselleen eikä muille. Se on tuhoksi, Lotta sanoo.

Lotta Kuusisto ja Iiro Rantala haluavat työssään viihdyttää, ja he arvostavat suuresti huumoria.

Talviuinti vei mukanaan

Ikkunoista lankeava iltapäivän valo pyyhkii ruskeanpunaista linoleumilattiaa. Hallissa on seinän korkeudelta koivuklapeja ja takka. Isossa huoneessa on mariliinalla verhottu pitkä pöytä ja penkit sekä kaksi 1950-luvun Lamino-klassikkonojatuolia. Yhdellä seinällä on Kuutti Lavosen iso työ, sitä vastapäätä Inka Niemisen puureliefi. Tommi Toijan hellyttävät veistokset katselevat korkealta. Viereisessä työhuoneessa ovat Iiron flyygeli, piano ja tietokone.

Lotta ja Iiro eivät ole aamuihmisiä ja nukkuvat jopa yhdeksään. Liikuntaharrastukset ovat yhteisiä: kävelylenkit ja uusin villitys talviuinti, jonka he aloittivat vuosi sitten. Lotta kieltäytyi aiemmin uimasta, jos vesi oli alle 28-asteista. Työhuoneen ovensuussa seisoo Iiron pilateslaite, ikkunalaudalla vanhojen kynttelikköjen vieressä kymmenen kilon kahvakuula, sekin Iiron. Lotalla on omat kehonhuoltoharjoitteensa, jotka ovat peruja tanssija-ajoilta.

Parin arki on ollut koronan takia hyvin erilaista kuin tavallisesti. Iiro esiintyy paljon ulkomailla, ja Lotan rytmiä säätelee teatteri. He onnittelevat toisiaan siitä, että ovat kestäneet korona-ajan.

– Viime vuonna minun oli todella vaikeaa aloittaa jokainen päivä. Iiro oli pelastuslauttani, Lotta sanoo.

Korona-aikana pari on ensimmäinen kerran pitkän liittonsa aikana tehnyt yhteisen työn: Sanat & Sävel, jossa Lotta lausuu runoutta ja Iiro soittaa klassista musiikkia ja sävellyksiään.

Lotta kuvailee itseään varmistelijaksi, kun Iiro puolestaan hyppää rohkeasti uuteen.

Tanssijana Lotta oli sitä mieltä, että sanoja ei tarvita mihinkään. Hyvin kirjoitettu tarina ja komedia saavat hänet syttymään. Huumori ja häpeä ovat lähellä toisiaan. Huumorilla taistellaan häpeän ylittämiseksi, ja se auttaa näkemään erilaisuuden.

– Rakastan sitä, kun ihmiset nauravat. Vaikka olisin esityksessä toinen kivi vasemmalta, sydämeni sulaa, kun kuulen yleisön nauravan.

Iiro arvelee, että sana tyhjännauraja on vain suomen kielessä.

"Huumori on musiikin ja taiteen ohella suorin tapa saada kontakti toiseen ihmiseen."
Iiro Rantala

Lisää onnellisuutta esiintymisestä

Intohimo. Se on työ, vastaavat molemmat yhdestä suusta.

– Olen iloinen antaja. On hienoa saada ihmiset reagoimaan, tuntemaan ja viihtymään, Lotta sanoo.

Iiron työssä on kaksi puolta. Työhuoneen yksinäisyydessä hän yrittää keksiä uusia säveliä, ja siinä on taikaa varsinkin silloin, kun niitä tulee. Toinen puoli on esiintyminen. Lava on kuin toinen koti.

Esiintyminen lisää myös omaa onnellisuutta. Vuonna 2013 Lotta ja Iiro osallistuivat Työterveyslaitoksen tutkimukseen, jossa mitattiin stressinsietokykyä ja palautumista.

– Olin aina onnellisimmillani esiintymisen aikana. Minun pitäisi olla aina esiintymässä, Lotta kertoo.

Liitto ei ole ollut rajoite, vaan päinvastoin.

– Vuosien varrella tulee yhä enemmän tekijöitä, joiden vuoksi toiseen kiintyy. Ymmärtää toisen erilaisuuden eikä halua muuttaa sitä. Huumori on meillä läsnä melkein joka tilanteessa, Lotta sanoo.

– Allekirjoitan! Sen lisäksi, että olen vihdoin oppinut täyttämään astianpesukoneen oikein, meidän toimintakulttuurimme toimii hyvin. Ymmärrämme toistemme työn ja siihen liittyvät paineet. En ole urani takia pakottanut häntä mihinkään, esimerkiksi sanoutunut irti lastenhoidosta. Olemme myös toistemme terapeutteja, mikä on tärkeä asia, Iiro kertoo.

Lotta kuvaa itseään varmistelijaksi ja varojaksi. Iiro taas on rohkea hyppääjä. He osaavat hyvin tulla tasoittamaan toisen tietä.

– Tarvitsen välillä jonkun nostamaan minut kaivosta ylös. Iirolle taas saattaa olla hyväksi, että joku vähän rauhoittelee.

On hienoa ja lohdullista ihastua toiseen uudelleen.

– Samalla voimalla, mutta uudella tiedolla, Lotta kiteyttää.

– Oikeaoppista verbaalista kuhertelua meillä on äärimmäisen vähän, fyysistä enemmän. Toiminta- ja ratkaisukeskeistä terapiaa, Iiro kuvailee.

Surussakin mieleen nousee Jaakon nauru

Suurin yhteinen vastoinkäyminen on ollut menettää rakas veli ja hyvä ystävä. Lotan pikkuveli, säveltäjä, viulisti ja kapellimestari Jaakko Kuusisto menehtyi aivokasvaimen aiheuttamaan syöpään helmikuussa 48-vuotiaana. Jaakko syntyi Lotan isän Ilkka Kuusiston uuteen perheeseen, kun Lotta oli seitsenvuotias.

– Jaakko oli valo, joka syttyi hämmennykseen, joka oli vallinnut vanhempieni erottua. Uusi äitipuoli oli kiltti ja hyväksyvä, mutta omalle äidilleni tilanne oli tiukka, ja ristiriitaisia tunteita riitti. Jaakon syntymä oli minulle kuin vapautus. Rakastin heti ehdoitta sitä pientä ihmistä. Aikuisten ristiriidat eivät enää hetkauttaneet. Pienestä olennosta kasvoi suuri sielu, joka oli ja on majakkana elämässä minulle ja monille muillekin, Lotta kertoo.

Lotta on onnellinen siitä, miten Iiron ja Jaakon ystävyys syntyi musiikin kautta ja syventyi vahvaksi.

– En tiedä, voiko tällaisesta menetyksestä toipua koskaan. Jaakosta on niin paljon hyvää muistettavana, että yritän olla murehtimatta sitä, mitä ei voi muuttaa ja iloita siitä, mitä hienoa ja innostavaa ehdimme saada aikaiseksi Jaakon kanssa, Iiro sanoo.

Surussakin Lotan mieleen nousee Jaakon nauru.

– Olimme ehdottomasti saman huumoripadan äärellä, oman pienen huonon huumorin kerhomme kunniajäseniä. Se on juuri nyt erityisen lohduttavaa. Huumori puhkaisee reiän tukahduttavaan tuskaan, joka tuntuu ajoittain läpäisemättömältä, sanoo Lotta.

Korjausliikkeen takana toive lisävuosista

Nuoren Iiron elämään kuuluivat aina bileet konserttien jälkeen. Kun hän oli 34-vuotias, viisas terveyskeskuslääkäri sanoi, että oli aika tehdä jotakin, kun verenpaine huiteli korkealla ja painoa oli 130 kiloa. Nelikymppisenä hän lopetti alkoholinkäytön kokonaan.

– Alkoholi oli minulle huono kaveri. Se petti aina. En ole edes joutunut pinnistelemään sen eteen, että eläisin terveellisesti, hän kertoo.

Lotan mukaan muutosta ei voi tehdä ilman omaa motivaatiota.

– Pidän myös suurena rakkauden tekona elämäämme kohtaan, että pidämme itsestämme hyvää huolta, emmekä syö tai juo itseämme hengiltä.

– Tykkään elämästä, ja unelmani on, että se jatkuisi näin ja voisit tulla kysymään uudelleen unelmista, kun olemme 80-vuotiaita. Olen tehnyt korjausliikkeet elämässäni osittain sen takia, että haluan olla täällä kauan, Iiro sanoo.

– Ehdotamme huumorin lisäämistä. Se on ihmisen hyväksi. Meillä on helvetin hauskaa, Iiro Rantala toteaa.

Lotta toivoo, että elämään tulisi enemmän avoimuutta ja vilpittömyyttä – mutta ei suoraa puhetta, jossa sanotaan rehellisesti kaikki, mitä ajatellaan.

– Umpirehellisyys on väkivaltaista ja armotonta. Silloin oletetaan aina, että ympäristö mukautuu. Tietty määrä valkoisia valheita tarvitaan, jotta voimme elää sivistyneesti.

Virheiden sietäminen ja se, ettei ota itseään niin vakavasti, ovat mahtavia taitoja. Ja se, ettei hauskuutta pidettäisi pinnallisena, umpivakavaa taiteellisena ja tärkeänä. Huumori helpottaa häpeän tunnetta, joka on vahva suomalaisessa mentaliteetissa.

– Jos on pienikin mahdollisuus, kallistun huumorin puolelle, Lotta sanoo.

Lotta Kuusisto, 55

  • Entinen ammattitanssija ja koreografi, nykyään näyttelijä ja Musiikkiteatteri Kapsäkin jäsen. Uraan kuuluu musiikkinäytelmiä, elokuvia ja tv-sarjoja.
  • Harrastukset: kävely, talviuinti.
  • Lotta ja Iiro ovat tehneet Timo Parvelan ja Virpi Talvitien Maukka ja Väykkä -lastenkirjat musiikkinäytelmiksi ja tv-sarjoiksi Ylelle. Yhteinen lava­produktio Sanat & Sävel.

Iiro Rantala, 52

  • Jazzpianisti, säveltäjä. Jazzyhtye Trio Töykeiden perustaja. Säveltänyt musikaaleja ja teatteri- ja elokuvamusiikkia.
  • Harrastukset: kävely, talviuinti, laitepilates, kahvakuula.
1 kommentti