Apu

Lola Odusogan rohkea blogi rasismista herätti kohun – ”Ruskettuuko mustaihoinen”

Lola Odusogan rohkea blogi rasismista herätti kohun – ”Ruskettuuko mustaihoinen”
Lola Odusoga kirjoitti joulukuun puolivälissä Avun blogissaan lapsuudestaan lähtien kohtaamastaan rasismista. Kirjoitus jatkaa samaa rohkeaa linjaa, jolla hän on muun muassa puhunut kehopositiivisuudesta.

Rouva Suorasuu, sillä otsikolla Lola Odusoga esiteltiin hänen aloitettuaan Avun bloggarina toissa syksynä.

Otsikko osui napakymppiin. Lola tunnettiin jo missiaikoinaan 1990-luvun puolivälissä suorapuheisena ja rohkeana nuorena naisena. Vuodet ovat tuoneet häneen lisärohkeutta, ja hän itse nauroi Avun kansihaastattelussa, että sanoipa hän mitä hyvänsä, siitä revitään otsikoita. Hän ei nimittäin säästele mielipiteitään, vaan puhuu suunsa puhtaaksi.

Hänen ulkonäköään, kilojaan, ihonsa väriä ja tukan käkkäräisyyttä on kommentoitu milloin missäkin. Valtavan kannustusryöpyn hän sai blogistaan, jossa hän kirjoitti kehopositiivisuudesta. Eli siitä, miten törkeästi ihmiset kommentoivat hänen kilojaan ja sitä, miten hän on muuttunut missivuosistaan. Hän tokaisi, että onnpa yllätys, että yli nelikymppinen nainen ei ole enää nuoruuden mitoissaan!

Uusin keskustelu kehkeytyi hänen 17. joulukuuta kirjoittamastaan Suvaitsevaisuuden puolesta ennen, nyt ja tulevaisuudessa -blogistaan.

Hän kysyy blogin alussa ovatko asiat muuttuneet 25 vuoden aikana. Ovat kyllä, mutta sitten seuraa iso mutta.

"Ruskettuuko mustaihoinen?"

Lola kirjoittaa, että viimeisen parin kuukauden aikana hänen silmiinsä on osunut erilaisia vähemmistöjä koskevia kohuja. Yksi on kansanedustaja Pirkka Peteliuksen (vihr.) anteeksipyyntö. "On pyydetty anteeksi vuosikymmenten takaisista vitseistä, on pahoiteltu eri vähemmistöistä viljeltyä huumoria, on vaadittu anteeksipyyntöjä ja myös jätetty pyytämättä anteeksi."

Lola jatkaa, että viime viikon uutisten kohukeskiössä ovat olleet Suomessa erään laulun sanat (Maustetytöt), ja maailmalla jalkapallon Serie A:n rasisminvastainen kampanja apinahahmoin.

Häntä itseään mollattiin siitä, ettei hän olisi saanut hehkuttaa kahden maailman suurimman kauneuskilpailun voittajien olevan mustia naisia.

"Aikana ennen misseyttä, omassa lapsuudessani, vain hieman ennen sitä olivat ensimmäiset mustat saapuneet Suomeen ja ihmetystä riitti/.../ Poliisit pysäyttivät autoja lähes pelkästä ihmetyksestä, että osasiko musta mies tosiaan ajaa autoa. Ja vain hetkeä ennen oli mainostettu sirkuksessa esiintyviä erikoisia mustia ihmisiä."

Kun Lola valittiin Miss Suomeksi vuonna 1996, hänen ihoaan ja hiuksiaan haluttiin kosketella silkasta ihmetyksestä. Ja häneltä kyseltiin, että ruskettuuko mustaihoinen, ja meikkaajat voihkivat, että millaista meikkivoidetta voi Lolan tummalle iholle ylipäätänsä levittää. Vastaavia esimerkkejä hänellä on riittämiin.

Lola sanoo, että rasisminvastainen työ ei lopu ensi vuonnakaan. Tänä päivänä hän kyllä nauraa, jos joku poikkeuksellisesti kysyy, mistä hänen kaunis rusketuksensa on peräisin. Samoin hän nauraa, kun joku sanoo: "Hello Miss Finland! Puhutko suomee? Do you speak any finnish?"

Bloginsa Lola päättää terävästi ja kirjoittaa, että muita syitä nauruun ei aiheen tiimoilta olekaan. Ei edes vuonna 2020.

Julkaistu: 20.12.2019
Kommentoi »