Apu

Lola Odusoga lupaa räväkkää tekstiä muun muassa ulkonäöstä



Lola Odusoga lupaa räväkkää tekstiä muun muassa ulkonäöstä

Lola Odusogasta tiedetään julkisuudessa monenlaista, mutta harva tietää, että hän on ollut nuoresta saakka innokas kirjoittaja. Nyt Lola kirjoittaa räväkkää tekstiä muun muassa ulkonäöstä Avun blogiin.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Timo Villanen

Ei tytön päätä palellut, kun hän missivuotenaan 1996 suostui Ilta-Sanomien uimapukukuvaukseen Saariselällä. Pakkasta oli reippaasti yli kaksikymmentä astetta, mutta vastavalittu Miss Suomi Lola Odusoga seisoi kärsivällisesti kuvattavana.

Samaa heittäytymistä ja hetkeen tarttumista hän on osoittanut töissään ja yksityiselämässään myöhemminkin.

Kaksikymmentäkaksi vuotta pakkaskuvauksen jälkeen tapaamme taas ääriolosuhteissa, kesähelteessä. Nyt Lola kävelee helmojaan nostellen meressä Kulosaaren Kivinokassa.

Varsinkin ulkonäkö on alituisen arvostelun kohteena

Moni tietää hänen räväkät ja suorasukaiset somepäivityksensä, joissa hän säästää kaikkein vähiten itseään. Pian Lolan ajatuksia ja kokemuksia saa lukea Avun blogeista.

– Minulle tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista ja aion kirjoittaa siitä, mitä koen ja näen. Parisuhdeasioitani en ryhdy puimaan, enkä missään tapauksessa videoi tekemisiäni. Mietin tätä blogiasiaa pitkään ja olen ihmetellyt, miksi niin moni bloggaa.

Nyt hän antaa periksi intohimolleen kirjoittaa. Tähän asti tekstit ovat teini-iästä saakka jääneet päiväkirjojen sivuille.

41-vuotias nainen uskaltaa heittää herjaa itsestään ja teki takavuosina mainoksissa pilaa ärräviastaan. Kun hän taannoin Ruisrockissa käytti kymmenen vuotta vanhaa t-paitaansa, jossa oli teksti ”Fuck me, I’m famous”, se oli itseironiaa julkkiksena olemisesta.

– En halua provosoida tietoisesti, mutta olen saanut vuosien varrella ihan haluamattakin aikaiseksi räväköitä otsikoita. Tuttuja ovat ”Lola lyttää”, ”Lola haukkuu” tai Lola mitä tahansa! Jos minulle soitetaan ja kysytään mielipidettä jostakin asiasta, jota haluan kommentoida, niin kyllähän minä sitten oman mielipiteeni sanon.

Monen mielestä julkkiksia saa kommentoida ja arvostella ihan miten tahansa, nehän ovat vapaata riistaa. Näistä kommenteista Lolalla on pitkä kokemus ja parkkiintunut norsunnahka. Onhan hänet jopa valittu Radiomafian äänestyksessä vuonna 2000 Suomen turhimmaksi julkkikseksi.

Lola ei ole kuitenkaan nainen, joka juuttuisi menneisiin. Hän tekee edelleen mallintöitä muiden töittensä ohella ja sanoo, ettei kaipaa yhtään kaksikymppistä itseään.

– Nuoria malleja kouluttaessani muistutan aina, että ensisijaisesti pitää olla sinut itsensä kanssa ja kantaa itsensä ylpeydellä. Niin itse teen olinpa minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Tunnen oman kroppani ja tiedän, mitä se on kokenut ja mihin pystyn, mihin en.

Hän sanoo, ettei koskaan pidä kertoa muille omista ongelmakohdistaan, koska sitten kaikki alkavat tarkkailla juuri niitä kohtia.

Ja kysyy, että miksi 41-vuotiaana pitäisi näyttää samalta kuin 18-vuotiaana.

Lola kannustaa jokaista naista kantamaan itsensä ylpeästi

Suomalaisen äidin ja nigerialaisen isän tyttö syntyi vuonna 1977 aivan erilaiseen Suomeen kuin mitä maa nyt on.

Monikulttuurisuus oli täysin vieras sana. Tummaihoisia oli Suomessa tuolloin vähänlaisesti, ja maa oli enemmän sisään- kuin ulospäin kääntynyt.

Lolan mielestä oli rikkaus syntyä juuri 1970-luvulla. Elämä oli yksinkertaisempaa kuin nykyisessä jatkuvien ärsykkeiden maailmassa.

– Ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Eri kansallisuuksia oli vähän, mutta kun nyt kävelen kotikaupungissani Turussa, väkeä on vaikka mistä päin maailmaa. Se on hieno muutos.

Lolaa ei kiusattu koulussa ihonvärinsä takia. Hän kertoo, että tumma iho kyllä huomioitiin, mutta silmätikuksi hän ei joutunut sen takia.

Yläasteella kaksi tyttöä naljaili hänelle ihan muusta.

– Olin aloittanut kilpatanssiharrastuksen kuusivuotiaana, ja minulla oli hyvä ryhti.

Tytöt eivät sietäneet sitä, mutta tässäkään kohdin Lola ei puhuisi varsinaisesti kiusaamisesta.

”Olen huono vastaanottamaan myönteistä palautetta”

Liian ryhdikkäästi kävelevä sai myös kuulla liikehtivänsä kuin mikäkin malli. Kuvitteliko hän muka olevansa joku?

Hän näki taannoin Turussa ala-asteen ensimmäisen luokan opettajansa, joka kehui Lolan juosseen pikkutyttönä kauniisti ja sulavasti.

Lola hämmästyi palautteesta, koska hän omasta mielestään voi juosta korkeintaan juoksumatolla tai pimeässä yöllä. Minään hyvänä juoksijana hän ei ole koskaan pitänyt itseään.

– Olen ylipäätänsä huono vastaanottamaan myönteistä palautetta ja epäilen, että kehujen takana on jokin taka-ajatus. Mutta kielteisen kritiikin muistan aina hyvin. Ehkä se liittyy lapsena aloitettuun tanssiharrastukseen, jossa huomautettiin aina ja ennen kaikkea virheistä.

Tanssijana hän koki olevansa liian pitkä, ja aina malliympyröissä liian iso tai liian lyhyt.

– Kansainväliselle malliuralle en edes tähdännyt, koska en halunnut olla 45-kiloinen.

Kielteistä arviointia riitti varsinkin missivuoden aikana, mutta hän oppi käsittelemään palautetta eikä jäänyt murehtimaan sitä.

”Tunnen kroppani ja tiedän, mitä se on kokenut ja mihin pystyn”

Liian paksu perhoseksi, se tulee mieleen, kun Lola kertoo, mitä kaikkea tapahtui missikiertueen aikana ja sen jälkeen.

Hänellä itsellään oli omasta mielestään vain yksi itsetunto-ongelma – tukka. Hiukset ovat kliseinen missin kruunu, mutta Lola ei voinut pitää kähärää tukkaansa auki.

Silti hän voitti ja sijoittui kaiken lisäksi kolman­neksi Miss Universum -kisoissa. Seuraavana vuonna hän voitti Miss Skandinavian tittelin.

– Mutta nämä reidet! Niistä minulle huomauteltiin jatkuvasti. Missibussissa oli sponsorimme Haribon makeisia, ja kun ne loppuivat, väitettiin, että Lolahan ne on syönyt.

Kiertuekokemuksista tulee ulkopuolisille mieleen kiistämättä kiusaaminen. Miss Suomi -kiertueen loppupään etapilla kotikaupungissaan Turussa Lola iloitsi jo etukäteen yhteisestä illallisesta ja missien iltashow’sta Hamburger Börsissä.

– Heti hotellille saavuttaessa missiemo Marjo Sjöroos ilmoitti, että muut saavat osallistua ruokailuun, mutta minä en. Reisieni takia!

Lola meni itkemään hotellihuoneeseensa silmänsä kananmunan kokoisiksi. Hän veti iltashown siitä huolimatta täysillä ja voitti senkin illan äänestyksen.

”Parisuhdeasioitani en ryhdy puimaan”

Itsevarmuus on kasvanut iän ja elämänkokemuksen myötä. Nopeasti syttyvästä naurustaan ja huumorintajustaan hän myöntää kysyttäessä, että mistä tietää – voihan se kummuta afrikkalaisista geeneistä, samoin kuin taito tarinoida viihdyttävästi.

– Ehkä. En tunne sikäläistä sukuani niin, että voisin olla siitä varma.

Liikkeissään ja toimissaan nopea Lola ei ole vielä toteuttanut haavettaan tutustua Nigeriaan joskus perusteellisemmin kuin yhden takavuoden reissun verran. Jos ja kun haave toteutuu, se tapahtuu hyvin todennäköisesti eri reittejä kuin kaukaisten ja vieraiden sukulaisten kautta.

Lolan perheestä Suomessa tiedetään nyt jo eläkkeellä oleva sairaanhoitajaäiti, avioliitto ja ero Jarkko Wallinkosken kanssa ja heidän kaksi lastaan, 14-vuotias Denise ja 12-vuotias Sylvester.

– Annoin aikoinani riittävästi parisuhdehaastatteluja, enää niitä ei tipu. Minulla on nyt hyvä parisuhde ja olemme saaneet olla pari vuotta rauhassa. Kumppanini ei ole julkisuuden henkilö, eikä sellaiseksi tulekaan.

Lapsistaan hän kertoo äidin ylpeydellä, että he ovat tunnollisia, koulussa hyvin menestyviä lapsia. He osaavat käyttäytyä hyvin. Sen Lola sanoo olevan ensiarvoisen tärkeää.

– Denise harrastaa koripalloa ja tekee myös mallintöitä, Sylvester pelaa fudista ja lätkää. Olemme ex-mieheni kanssa tehneet hyvää työtä lasten kanssa ja siitä olen kiitollinen. Meillä on toimiva suhde hänen kanssaan, ja lapset ovat vuoroviikoin hänen ja minun luonani. Suurenmoisena apuna ovat myös äitini ja ex-anoppini.

Elämä juuri teini-iän kynnyksellä olevien lasten kanssa on hauskaa!! Sen Lola sanoo huutomerkein ja kertoo, millaisessa sumussa lasten varhaisvuodet kuluivat. Kahden vuoden välein syntyneet lapset ja paljon töitä on edelleen ennen kaikkea monen äidin tuntema yhtälö.

Nyt hän nauttii elämästä, joka antaa mahdollisuuksia moneen suuntaan.

”Olen tunneihminen ja haluan työstäni kicksejä”

Mahdollisuuksiaan Lola on osannut hyödyntää 18-vuotiaasta asti. Hän on juontanut eri tapahtumia ja tv-ohjelmia, näytellyt kolmessa teatterissa, ollut mukana yhdessä Vares-elokuvassa, kouluttanut malleja ja missikokelaita, ollut itse mallina, tehnyt mainoskuvauksia.

– Olen työni luonteen ansiosta saanut olla ennen kaikkea enemmän lasteni kanssa kuin monet tuttuni.

Hän on pystynyt elättämään itsensä freelancerina kaksikymmentäkaksi vuotta. Saavutus ei ole huono.

– Uusin tv-työni on Alfa-tv:ssä nähtävä Swim.Bike.Run.-ohjelma. Se kertoo itsensä motivoimisesta kuntoliikkumaan ja jopa kilpaurheilemaan, terveellisesti! Syksyllä tulee ulos vielä muutama jakso, ja ensi keväänä olen mukana Selviytyjät-ohjelmassa.

Ohjelma paljastaa Lolasta oleellisen: hän haluaa myönteisellä ja kannustavalla asenteella auttaa muita ihmisiä.

– Olen itse tositosi tunneihminen ja haluan työstäni kicksejä. Ja antaa kaikkeni. Jos joku homma ei suju tai ei toimi ja näen, ettei minulla ole enää siihen mitään annettavaa, nopealiikkeisenä ja rohkeana ihmisenä häivyn aika nopeasti. Kun työskentelin viihdemaailman ohessa asunnonvälittäjänä kolme vuotta, huomasin, ettei se ole minun juttuni. Sitä paitsi julkisuudestani oli haittaa siinä työssä.

Sanaisen arkkunsa hän aukaisee pian Avun Lola O. -blogeissa. Kannattaa olla kuulolla!

Julkaistu: 22.8.2018