Apu

Loistava idea

Loistava idea

Lapsen suusta kuultu kysymys sai jyväskyläläisen perheenäidin Kreetta Ahosen kehittämään idean, joka on ihastuttanut lapsiperheitä ulkomaita myöten.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Mikko Vähäniitty
Mainos

Oli hämärä ja sateinen syyspäivä vuonna 2008. Kreetta Ahonen puki kolmevuotiasta Elvistä ulos, kun lapsi huokasi raskaasti.

– Äiti. Miksi aina pitää leikkiä rakennusmiestä, kun oikeasti olen ritari?

– Niinhän sinä olet, äiti vastasi.

– Minä olen rohkea ritari ja lähden ihan yksin seikkailemaan ja jahtaamaan lohikäärmeitä. Sellaisia hurjia tultasyökseviä hirviöitä, jotka syövät pieniä tyttöjä aamupalaksi. Ja äiti – sinä saat jäädä kotiin.

Lapsi lähti pihalle ja äiti jäi vahtimaan tätä ikkunasta. Perinteinen, keltainen heijastinliivi läikähteli leikkipaikan valoissa ja Ahonen mietti, että tottahan se on: keltainen on rakennusmiehen liivi, ei ritarin.

– Ompelin siis heijastinkankaasta ja fleecestä ritarille liivin, joka suojelisi tätä lohikäärmeen tulelta – autojen valoilta. Itse asiassa tein niitä kaksi, Elvikselle ja tämän kaverille, naapurin pojalle. 

Ritari oli riemuissaan ja Ahonen lähinnä hämmentynyt, sillä leikkipuiston äidit alkoivat hyöriä ympärillä ja kysellä, mistä tuollaisia liivejä saa? Ritari ihastui heijastinliiviinsä niin paljon, että leikki se päällä myös sisällä.

Kreetta Ahonen alkoi tuumia, sitten suunnitella ja lopulta toimia.

Kaikki alkoi lapselle tehdystä ritariliivistä.

36-vuotias Kreetta Ahonen on kotoisin Jyväskylästä. Aviomies on ammatiltaan insinööri ja perheessä on kaksi lasta: 7-vuotias Elsa sekä 10-vuotias Elvis.

Lukion jälkeen Ahonen kouluttautui Lahdessa miljöösuunnittelijaksi. Hän meni naimisiin, sai lapset ja teki töitä lähimarketissa.

– Kun myyjän töitä tuli täyteen 10 vuotta, ajattelin, että jotain muutakin on tehtävä, ettei tule sitten kaduttua kiikkustuolissa. Elämä on nyt.

Ritarimietteet mielessään Ahonen irtisanoutui ja lähti syyskuussa 2012 yrittäjäkurssille. Hän esitteli itsensä: ”Olen Kreetta ja aion tuoda markkinoille maailman hauskimmat heijastinliivit!” Suunta oli selvä.

Kreetta Ahosen Elsa ja Elvis testaavat ja käyttävät äidin tekemiä heijastinliivejä.

Ahonen perusti Vinkee-nimisen yrityksen vuonna 2013, laman keskellä, ja se alkoi menestyä. Tällä hetkellä heijastinliiveillä on yli 20 jälleenmyyjää Suomessa sekä jälleenmyyjiä Ruotsissa, Saksassa sekä Belgiassa. Liivejä saa myös nettikaupasta.

– Käytän aina paikallisia alihankkijoita. Liivit tehdään jyväskyläläisessä ompelimossa, joka joutuu pian palkkaamaan apukäsiä jouluruuhkaan. Joulupukilla on nykyään tapana tyhjentää varastot joulun alla.

Liivimalleja on parikymmentä, hahmoista löytyy lasten suosikkeja: pupu, pöllö, panda, leijona, heppa. Myös pienille ritareille, poliiseille, palomiehille, prinsessoille sekä autofaneille löytyy omat liivit.

– Tyttöjen ykkössuosikki on pinkki pupu, poikien sininen pikkuauto. Ruotsissa menee eniten sukupuolineutraaleja liivejä, Kreetta Ahonen kertoo.

Hän on suunnitellut myös pipoja sekä kehittänyt liivejä myös aikuisille. Heijastinkuvio on ommeltu fleece-kankaaseen ja liivit on suunniteltu pidettäväksi lasten ulkovaatteiden päällä. Liivi myös kasvaa käyttäjänsä mukaan kuminauhojen avulla.

Kun Ahonen vei aikanaan työterveyslaitokselle testattavaksi pupuliivejä, hän sai turvallisuusalan ihmisiltä hyvän neuvon: ”Koska kerran teet tällaista, niin kannattaa tehdä kaikki kunnolla”. 

Neuvosta hän päätti kulkea pidemmän tien ja hankki tarvittavat sertifikaatit. Lasten heijastinliivit saivat CE-merkinnän. Kangas täyttää EN471-standardit, samaa kangasta käytetään myös aikuisten turvavaatteissa.

Aikuisten ulkoiluliivejä ei ole vielä sertifioitu, joten niitä ei saa kutsua vielä heijastinliiveiksi. Näkyvyydeltään ne ovat samaa luokkaa kuin lasten liivit.

– Tunnit eivät vaan tunnu riittävän vuorokaudessa. Asiat on tehtävä yksi kerrallaan.

Liiveillä on Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämä hyödyllisyysmalli. Muut eivät voi siis tehdä samaa tuotetta kaupallisessa tarkoituksessa.

Heijastin on nyt niin in, että isommatkin toimijat ovat Suomessa lähteneet sitä lanseeraamaan. Marraskuun alussa vakuutusyhtiö If lanseerasi yhteistyössä muotisuunnittelija Laura Juslinin kanssa Loistavaa-asusteita ja -vaatteita, jotka toimivat paitsi vaatetuksen koristeina, myös suurina heijastimina pimeässä.

Liivien hahmot perustuvat Ahosen kehittämään mielikuvitusmaailmaan, Metkumetsään. Kun yritys alkoi tarvita ulkomaan messuja varten käyntikortteja, Ahonen painatti kortteihin olevansa Metkumetsän pormestari, Mayor of Bouncy woods. Toimitusjohtaja kuulosti liian viralliselta. 

– Kun menin ensimmäistä kertaa liivien kanssa Saksaan messuille, mietin, onko suomalaisten ja eurooppalaisten asenteissa heijastimiin jotain eroja. Mutta samanlaisia rakennusmiehiä siellä on tienvarsilla töissä heijastavissa vaatteissaan.

Tosin ihmisillä kestää aina messuilla hetken tajuta, että hassun näköiset liivit ovat oikeita heijastinliivejä. 

Liikenneturvan tutkimuksen mukaan alle puolet kaikista jalankulkijoista käyttää heijastinta, vaikka nykyään sen käyttö on kirjattu lakiin. Huonoiten heijastinta käyttävät 15–24-vuotiaat miehet.

Ahosen haasteena on saada etenkin nuoret käyttämään heijastintuotteita.

– Mutta muutaman vuoden päästä tuo pikkuritari on teini-ikäinen, ja pääsen tutkimaan millaisia tuotteita nuoret suostuisivat käyttämään, Ahonen sanoo.

Suomalais­keksintö

Jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö. Sen keksi pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti, joka joutui 1960-luvulla hevosensa kanssa kolariin. Hevonen kuoli ja Lehti alkoi miettiä, miten kärryt näkyisivät paremmin pimeällä. Hän keksi ryhtyä valmistamaan talousmuovista kolmioheijastimia hevoskärryihin. 

Kun poliisi ja Liikenneturva 

pyysivät heijastimia myös jalankulkijoille, Lehti keksi liimata kaksi ajoneuvoheijastimen puolikasta yhteen ja liittää siihen ripustuskoukun. 

Suomalaisille tutun, klassisen lumihiutalemallin suunnitteli myöhemmin Arvin poika Taisto Lehti

Taikaviitat tulevat

Yksi Facebook-päivitys on saanut ihmiset lähes kilpailemaan siitä, kuka näkyy parhaiten pimeällä.

Lokakuun 30. oli ihan tavallinen perjantai-ilta. Pimeän tultua 24-vuotias, Orimattilassa asuva Siiri Saarinen lähti viemään mäyräkoiriaan Mattia ja Niiloa ulos. Siiri lenkkeilee usein myös valaisemattomilla reiteillä, joten oman ja korien turvallisuuden vuoksi kolmikolla on kaikilla heijastimet. 

– Vastaan tuli noin nelivuotias poika äitinsä kanssa. Poika kysyi minulta, mikä koiralla on kaulassa ja vastasin, että se on vilkkuva heijastinpanta. Sitten poika kysyi, mitä minulla on päällä – tarkoittaen heijastinliiviä. Vastasin, että tämä on sellainen taikaviitta, jonka ansiosta autot näkevät minut pilkkosen pimeällä. Poika alkoi innoissaan hyppiä, että ”äiti, äiti, mäkin haluan taikaviitan.” Äiti tokaisi tylysti: ”Et saa, se on ihan nolo!” Sitten he jatkoivat matkaa.

Siiri jäi tyrmistyneenä tuijottamaan kaksikon perään. Oliko äiti tosiaan sanonut, että heijastimen käyttö on noloa?

– Eihän lapselle voi tuollaista sanoa. Kotimatkalla ajattelin, että jos heijastinliivin käyttö on niin noloa, niin minä ainakin haluan olla koko loppuikäni nolo!

Kotona Siiri kirjoitti tapahtuneen Facebookiin.

– Seuraavana aamuna meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun: yli 10 000 ihmistä oli jakanut yön aikana päivitystäni.

Siiri Saarinen ja Niilo-koira sinä iltana, kun Facebookin taika­viitta-päivitys lähti lentoon.

Koska asia herätti niin paljon keskustelua, Siiri perusti Facebookiin ”Taikaviitta – siistii olla nolo” -ryhmän, jossa on jo yli 17 000 jäsentä. Ryhmässä ihmiset jakavat kuvia itsestään, perheenjäsenistään ja lemmikeistään heijastinliivit päällä. 

Hämeen poliisilaitos jakoi sosiaalisessa mediassa kuvan, jossa kaksi poliisia seisoo poliisiauton edessä heijastinliivit päällään. Saatesanoiksi kuvaan on kirjoitettu: ”Taikaviitta päällä töissä, tietysti!” Asiasta innostui myös Orimattilan kaupunginjohtaja Osmo Pieski. Hän sai Siirin tarinasta idean, että Joulukadun avajaisissa kaupunkilaisille voisi jakaa taikaviittoja. Orimattilan Yrittäjät -yhdistys sai tempaukseen mukaan taikaviittojen sponsoreiksi kolmisenkymmentä yritystä.

Facebook-ryhmän jäsenmäärä kasvaa koko ajan ja kaikki haluavat olla noloja.

– Mitä ajattelen tästä suosiosta? En minä osaa siitä mitään ajatella. Käyn edelleen töissä ja käytän heijastimia joka ilta koiralenkillä, Siiri naurahtaa.

Teksti Eve Hietamies, kuvat Mikko Vähäniitty

Julkaistu: 16.12.2015