Apu

Jättiläisen valtakunta: Lohjansaari on kuin pala Keski-Eurooppaa – rehevää lehtoa hallitsee satoja vuosia vanha Paavolan tammi

Jättiläisen valtakunta: Lohjansaari on kuin pala Keski-Eurooppaa – rehevää lehtoa hallitsee satoja vuosia vanha Paavolan tammi
Kalkkipitoinen ja rehevä Lohjansaari henkii keskieurooppalaisten lehtojen tunnelmaa. Täällä voi nähdä hemaisevia hedelmätarhoja, kauniita kämmeköitä sekä Suomen suurimpiin kuuluvan tammen.
Julkaistu: 10.8.2021

Vaikka monet Euroopan maat purkavat koronarajoituksia, ja Suomenkaan viranomaiset eivät enää kehota välttämään matkailua EU:n alueella, moni jättää silti tänäkin kesänä ulkomaanmatkat väliin.

Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan vain kuusi prosenttia suomalaisista aikoo kesällä 2021 tehdä matkan muualle Eurooppaan.

Sama kyselytutkimus kertoo, että lähes 40 prosenttia suomalaisista aikoo matkailla kotimaassa, kaksi kolmasosaa heistä luonnossa retkeillen.

Jo toden totta: ainakaan luonnon puolesta ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Suomen etelä- ja lounaisrannikkoa viistää keskieurooppalaistyyppinen, lauhkea ilmastovyöhyke.

Lohjansaaren maisemat ovat Suomen oloissa poikkeuksellisen reheviä. Alueen monipuolisen luonnon perustana on kalkkipitoinen kallio- ja maaperä.

Lehtipuu- ja havumetsävyöhykkeen rajalla

Hemiboreaaliset metsät sijaitsevat alueella, jossa lehtipuuvyöhyke alkaa vaihtua havumetsävyöhykkeeseen. Sellaisen metsän tunnistaa siitä, että havupuiden seasta löytyy jaloja lehtipuita, kuten tammia ja pyökkejä.

Hemiboreaalisia metsiä on Euroopassa eniten Baltian maissa, Keski-Ruotsissa ja Norjan eteläosassa, mutta siis myös Lounais-Suomessa. Vyöhyke ulottuu suunnilleen yhtä pohjoiseen kuin tammen luontainen levinneisyys.

Kalliokielot kukkivat saaren lehdoissa. Kuten kielo, myös kalliokielo on myrkyllinen. Suomessa se on yleinen etelässä ja rauhoitetettu osissa Pohjois-Suomea.

Jos haluaa kokea oikein rehevää lehtometsän tunnelmaa, harva paikka Suomessa säväyttää yhtä paljon kuin Lohjansaari.

Lohjansaari on 20 neliökilometrin laajuinen ja Uudenmaan suurimman järven, Lohjanjärven, isoin saari. Sinne pääsee maantietä pitkin Kirkniemestä.

Lohjan alueella on kalkkikivilouhoksia, ja niistä on aikoinaan levinnyt ympäristöön kalkkipölyä, joka on tehnyt kasvillisuudesta entistäkin rehevämpää.

Suojeltuja lehtoja ja ranta-alueita

Lohjansaarella on useita luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä eli suojeltuja luonnonmuodostumia. Alueen virallisiin luonnonsuojeluohjelmiin kuuluu viisi lehtokohdetta ja kolme rantojensuojelukohdetta.

Lohjansaaren tärkeimpiä lehtokohteita ovat Paavolan tammikko, Ahtialan lehto, Huhtasaaren lehdot, Jalassaaren lehdot ja kuusivaltainen Rinnemäen lehto.

Lisäksi lehtojensuojeluohjelmassa on Lohjan­saaren alueelta kaksi maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua kohdetta, Tam­saaren lehto ja Askolan vuorijalavalehto.

Seudulla on arvokkaita lehtoja muutenkin runsaasti, sillä maankuulu Karkalin luonnonpuisto sijaitsee viiden kilometrin päässä salmen takana.

Hehkeät omenatarhat reunustavat Lohjansaarta halkovaa maantietä. Maisema on hyvin keskieurooppalainen. Metsiltään Lohjansaari kuuluu hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen, jossa lehtipuuvyöhyke alkaa vaihtua havupuuvyöhykkeeseen.

Luonnonperintösäätiö osti ja suojeli hiljattain puolentoista hehtaarin Kynnepään lehdon.

Se edustaa Suomen oloissa harvinaisen suurta metsäluonnon monimuotoisuutta. Suojelualueen nimi viittaa kynäjalavan kansanomaiseen nimitykseen.

Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama Luonnonperintösäätiö suojelee Suomen luontoa, etenkin uhanalaisia metsiä. Se hankkii omistukseensa luonnonalueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen.

Kynnepään lehdon tavoin Suomen arvokkaat vanhat metsät ovat pieninä sirpaleina eri puolilla maata, ja viimeisten ikimetsien suojelulla alkaa olla kiire.

Kämmekkäkasvit ovat tavattoman monimuotoisia, mutta kyllä orkidean aina orkideaksi tunnistaa. Kuvassa on maariankämmekän terälehtiä. Ne ovat niin houkuttelevan näköisiä, että hyön­teiset harhautuvat niitä pölyttämään, vaikka kukissa ei ole mettä.

Suomen parhaita kämmekkäalueita

Lohjansaari on koko Suomen parhaita kämmekkäalueita. Kalkkipitoinen kallio- ja maaperä sekä leppoisa paikallisilmasto ovat suoneet Lohjalle poikkeuksellisen monipuolisen ja arvokkaan kämmekkälajiston. Lohjan kaupungin alueelta on löydetty 16 kämmekkälajia, joista suurin osa viihtyy myös Lohjansaarella.

Monien kämmeköiden kukat ovat koristeellisia ja rakenteeltaan erikoisia, varsinkin läheltä katsottuna. Huuleksi kutsutussa kehälehdessä voi olla liuskoja, kannus tai muita näyttäviä lisäkkeitä.

Kämmekän kukka on sopeutunut hyönteispölytykseen, ja monesti kämmekkä pyrkii kukallaan huijaamaan hyönteisiä ja viekoittelemaan ne luokseen siitepölyä levittämään.

Lohjalla tavatuista kämmekkälajeista valtakunnallisesti uhanalaisia on neljä: suoneidonvaippa, tummaneidonvaippa, punavalkku ja sääskenvalkku.

Kämmekät kukkivat vain vähän aikaa, ja niitä voi satunnaisen retkeilijän olla vaikea löytää lehdon kätköistä.

Vaikka oma retki ei osuisikaan juuri orkideoiden kukoistuksen hetkiin, Lohjansaaren lehdot ja hedelmäviljelmien reunustamat mutkaiset tiet viehättävät kaikkina vuodenaikoina.

Paavolan tammi on suosittu nähtävyys. Satojen vuosien ikäisen jättiläisen ympäriltä on raivattu muuta puustoa, joten tammi on päässyt kasvamaan komeasti leveyttä.

300–400-vuotias kaunotar

Järkähtämättömästi paikoillaan seisoo, aikaa ja säätä uhmaten, Lohjansaaren ehkä tunnetuin luonnonnähtävyys: Paavolan tammi.

Tammi on saanut kasvaa 300–400 vuoden ajan leveäksi, kun sen ympäriltä on raivattu kasvillisuutta.

Satukirjamainen tammikaunotar on nykyisin melkoinen julkkis, ja keskieurooppalaiseen tapaan sitä ihaillessa ei tarvitse yleensä kärsiä yksinäisyydestä.

Kommentoi »