Apu

Liza Marklundin Helmifarmi ällistyttää – dekkareiden aika on ohi



Liza Marklundin Helmifarmi ällistyttää – dekkareiden aika on ohi

Ruotsin dekkarikuningatar hylkäsi kolme vuotta sitten rikostoimittaja Annika Bengtzonin ja samalla koko dekkarigenren. Nyt Liza Marklund palaa kirjamarkkinoille tavalla, joka taatusti jakaa mielipiteet.
Teksti Marja Aarnipuro
Kuvat Apu-toimitus

Kun tarttuu Liza Marklundin kirjoittamaan teokseen, odottaa pääsevänsä mukaan vauhdikkaaseen ja suoraviivaiseen tarinaan, jossa selvitellään henkirikosta ja eletään siinä sivussa ruuhkavuosielämää. Tähän reseptiin perustuvia Marklundin kirjoja on myyty yli 23 miljoonaa ympäri maailman. Nyt tuo aika on ohi.

Kolme vuotta sitten Liza Marklund hyvästeli rikostoimittaja Annika Bengtzonin ja siinä samassa myös dekkarikirjallisuuden. Äskettäin julkaistu Helmifarmi on jotain ihan muuta.

Helmifarmin tapahtumat sijoittuvat varhaiselle 1990-luvulle ja eteläiselle Tyynellemerelle. Nuori Kiona asuu siskonsa ja vanhempiensa kanssa Cookinsaarilla sijaitsevalla Manihiki-atollilla. Hän työskentelee perheensä helmifarmilla: kasvattaa simpukoita ja sukeltelee keräämässä niistä mustia helmiä.

Yhtenä aamuna riutalle ajautuu suuri purjevene. Kannella makaa pahoin loukkaantunut mies, ruotsalainen Erik. Kiona alkaa äitinsä apuna hoivata miestä, ja väistämätön tapahtuu. Kiona ja Erik rakastuvat.

Rakastavaisten onni kukoistaa aikansa, kunnes alkaa suuri seikkailu. Erikin menneisyys tavoittaa miehen, ja pian ollaan hurjassa seikkailussa, joka kuljettaa lukijan neljään eri maailmankolkkaan. Tarinassa riittää pelkoa, rakkautta, väkivaltaa ja yllättäviä käänteitä.

Liza Marklund on kertonut tehneensä Helmirafmin synopsiksen ja 15 vuotta sitten lomaillessaan Manihikilla. Lukija huomaa pian, että kirjailija on rakastunut atolliin ja sen asukkaisiin. Saarelaisten elämää, asenteita ja tapoja kuvaillaan niin ylenpalttisesti, että kyllästyminen uhkaa sellaista, joka ei ole käynyt paikan päällä.

Marklundin taito kirjoittaa viihdyttävästi ja vauhdikkaasti ei ole kadonnut mihinkään, mutta joitain kummallisuuksia kirjassa on. Erityisesti uskonnollisten jaksojen toistuminen ihmetytti.

Kun Helmifarmin tarina lähtee kuljettamaan eristäytyneenä elänyttää Kionaa ympäri maailmaa, uskottavuus alkaa karista. Ihmeen sulavasti nuori nainen, joka on ensimmäistä kertaa elämässään saaren ulkopuolella, suhailee sinne sun tänne kuin kokenein kosmopoliitti.

Tulee mieleen, onko Marklund tavoitellut Dan Brownin tyylistä suurta seikkailua, jossa vain taivas on rajana, jos sekään. Jos on, siihen hän ei Helmifarmilla yltänyt. Kirja on viihdyttävä rakkaustarina, jossa seikkaillaan. Aika köykäinen seikkailu, joka osoittaa, että kirjailijan taidot ovat jäljellä, mutta suunta vielä hukassa.

Julkaistu: 8.11.2018