Tämän lehden artikkeli Ole hyvä! sai alkunsa kun toimittaja Elina Venesmäki ehdotti elf Pavlikin haastattelua. Haltijaksi itsensä nimennyt, kuvien perusteella noin kolmekymppinen hakkeri on elänyt yli kolme vuotta ilman rahaa. Pavlik tuntui mainiolta lähtökohdalta juttuun, jossa käsiteltäisiin ilmiötä, joka kulkee nimillä jakamistalous, lahjatalous tai freeconomy. Käsitteet ovat erillisiä, mutta kaikilla viitataan pyrkimykseen etsiä vaihtoehtoa nykyiselle rahakeskeiselle vaihdannalle. Arkisia esimerkkejä tästä ovat vaikkapa naapuriapu, talkoot tai ilmainen kirpparipöytä.
Juttu toteutui, mutta Pavlikin haastattelu jäi tekemättä. Puhelitonta, kiertolaiselämää viettävää miestä oli yksinkertaisesti mahdoton saada kiinni. Vahinko ei ollut loppuen lopuksi suuri: tilalle löytyi lopulta useampi muu ilmaisuuden apostoli, joukossa muun muassa saksalainen eläkeläisrouva, joka on elänyt ilman rahaa peräti 16 vuotta.
Talousliberaalit ajatukset ovat saaneet paljon palstatilaa sitten viime Imagessa julkaistun, aihepiiriä käsitelleen jutun. Syynä on tietysti ohimennen jutussakin vilahtaneen kokoomusnuorten varapuheenjohtajana toimineen Saul Schubakin Facebook-kommentti, jossa hän ehdotti lapsilisien poistamista, koska ne tukevat heikomman aineksen lisääntymistä.
Asiasta nousi ihan aiheesta metakka, ja Schubak erosi tehtävästään. Vain muutamaa päivää myöhemmin Oulussa järjestettiin kokoomusnuorten liittokokous. Siellä löytyi myös niitä, jotka ymmärsivät Schubakia. Esimerkiksi Oulun kokoomusnuorten vastaleivottu puheenjohtaja Charlotta Kittilä kertoi Ylen haastatteluissa, että häntä harmittaa nykyinen käytäntö, että netissä pitää olla ”niin älyttömän rauhallinen”.
Niin, miksi netissä pitää olla niin rauhallinen? No, esimerkiksi siksi, että sosiaalinen media on ikkuna poliitikon ajatteluun. Kuinka joku voi selvitä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta jos hän ei pysty tekemään selkoa edes omasta Facebook-päivityksestään?
En usko, että kuntavaalien masentavan alhainen äänestysprosentti kääntyy nousuun meuhkauksella, kärjistyksillä ja omille kavereille uhoamisella. Sitä löytyy tarpeeksi jo nyt. Sen sijaan haluan kuulla enemmän sellaisia mielipiteitä, jotka ovat omasta mielestäni vääriä, mutta jotka on fiksusti perusteltu. Jos perustelu on oikein hyvä, olen valmis tarkentamaan omaa kantaani. Uskon, että samalla tavalla ajattelevia on muitakin.
Edellisessä numerossa esiteltiin liberaalimafiaa, tässä rahattomuuden puolesta puhuvia. Joku voisi kysyä Imagen linjan perään. Ristiriita on kuitenkin näennäinen: molempia juttuja yhdistää uteliaisuus ajankohtaiseen ilmiöön. Uskon siihen, että hyvä aikakauslehtijuttu toimii vähän samaan tapaan kuin hyvin perusteltu ”väärä” mielipide. Se avaa oven maailmaan, joka saattaa olla itselle vieras, mutta josta tulee jutun kautta ymmärrettävä.
Tähän numeroon omaperäisiä aiheita valikoitui useampi: tarjolla on lahjatalouden lisäksi muun muassa enkeliterapiaa, paljaspintaista feminismiä ja nopealiikkeinen bisnesmies, entinen kokoomusnuori muuten hänkin. Seurue on sekalainen, mutta ainakin meistä harvinaisen kiinnostava. Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdyt.
Mikko Numminen, päätoimittaja www.twitter.com/mnumminen
