Apu

Lintumaailman merirosvo

1


Lintumaailman merirosvo

Merimetso jakaa mielipiteitä: toisten mielestä se on kaloja ryöstävä ja kasvillisuutta tappava tuholainen, toisten mielestä merimaisemaamme olennaisesti kuuluva, komea luontokappale.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Juho Rahkonen

Jos Suomen luonnossa jokin eläin tuo mieleen merirosvon, kunnia lankeaa ilman muuta merimetsolle. Ei sillä, että pitäisin merimetsoa rikollisena, mutta sen karhea olemus on kuin amerikkalaistähti Johnny Deppin esittämällä Pirates of the Caribbean -elokuvien merirosvolla Jack Sparrow’lla liian monen rommilasillisen jälkeen.

Merimetso on pelikaanilintujen lahkoon kuuluva mustanpuhuva, kookas ja ruumiinrakenteeltaan hiukan kolho vesilintu. Sen näkee usein istumassa meren luodolla tai kivellä kuivattelemassa siipiään. Koukkupäinen nokka soveltuu erinomaisesti kalojen saalistamiseen. 

Merimetson lento on hanhimaisen suoraviivaista, ja sen erikoinen siluetti erottuu helposti taivaalta pitkänkin matkan päästä.

Merimetso on saanut kärsiä ihmisen vihamielisyydestä jo ulkoisen olemuksensa vuoksi. Jopa hyvä ystäväni, joka on luontokuvaaja ja ihailee lintuja, on sanonut pitävänsä merimetsoa rumana rosvolintuna ja kannattavansa sen hävittämistä. Merimetsossa on jotain, joka vetoaa vahvasti tunteisiin. 

Merimetso hävisi vainoamisen takia Itämeren pesimälinnustosta 1900-luvun alussa. 1930- ja 40-luvuilla se palasi Tanskaan ja sitten Ruotsiin, mutta Suomessa laji alkoi pesiä uudelleen vasta vuonna 1996.

Suomessa merimetsokanta kasvoi hyvin nopeasti. Aluksi lintupareja oli vain kymmenkunta, mutta 2010-luvulle tultaessa kanta oli kasvanut 17 000 pariin. Kesällä 2015 merimetsoja pesi Suomessa jo 24 000. 

Ehkä kannan nopean kasvun vuoksi monet luulevat, että merimetso on luonnollemme vieras laji, vaikka se kuuluu alkuperäiseen pesimälinnustoomme.

Ruotsissa pesii 40 000 merimetsoa. Myös Tanskassa, Saksassa ja Puolassa sekä kolmen Baltian maan rannikolla on yli 20 000 parin kanta. 

Suomen merialueilla on vuodesta riippuen 40–50 merimetsojen koloniaa. Niitä löytyy kaikkialta pitkällä rannikollamme, Oulun edustan Hailuodosta itäisen Suomenlahden perukoille. Runsaimmillaan laji on Selkämerellä ja Saaristomerellä.

Nämä merimetsot asustavat Saaristomerellä Korppoon ja Houtskarin saarten välissä.

Merimetsot pesivät suurissa yhdyskunnissa, useimmiten lähes puuttomilla ulkoluodoilla. Runsastuessaan merimetso on levittäytynyt metsäisemmillekin luodoille. Paikoista huomaa jo kaukaa, että merimetso on vallannut ne: ulosteet värjäävät kivikot valkoisiksi ja puut kuolevat lehdettömiksi luurangoiksi.

Lintujen uloste on voimakkaan emäksistä eivätkä pesien alla sijaitsevat kasvit kestä sitä. Lisäksi merimetsot katkovat puiden oksia pesiensä rakennustarpeiksi.

Merimetsojen syytetään tuhoavan saaristoluontoa ja verottavan kalakantoja. Vaikka merimetsojen pesintä näkyy ympäristössä, vaikutus ulottuu pienille, rajatuille alueille.  

Huoli merimetsojen aiheuttamasta häiriöstä on huomattu korkealla tasolla, ja ympäristöministeriön nimittämä merimetsotyöryhmä julkaisi aiheesta raportin huhtikuussa 2016.

Merimetso on Euroopan unionin lintudirektiivin mukainen luonnonvarainen lintu ja lailla rauhoitettu. Sen tappamisesta voidaan tuomita sakkoihin ja maksamaan valtiolle lintujen korvausarvo, joka merimetsosta on 235 euroa siipiparilta. Vaikka merimetson metsästäminen ei ole sallittua, poikkeustilanteissa kantaa voidaan rajoittaa muilla tavoin.

Raportissa esitellään tapoja, joilla merimetsoja voidaan häätää pesimäluodoiltaan. Lintuja voidaan häiritä ammuskelemalla ja niiden munia voidaan öljytä. Sen seurauksena munista ei kuoriudu poikasia, joten yhdyskunta kuluttaa vähemmän kalaa.

Merimetsotyöryhmän raportissa todetaan, että tutkimusten mukaan merimetsot eivät vaikuta kalakantoihin suuressa mittakaavassa. Kalastusjärjestöt ovat toista mieltä: niiden näkemyksen mukaan merimetsot aiheuttavat merkittäviä vahinkoja kalastolle ja uhkaavat harvinaisia kalalajeja.

Kalastajien ja joidenkin paikallisten vaatimuksesta saaristoon on myönnetty poikkeuslupia, joiden nojalla merimetsojen munia on rei’itetty, ja siten pyritty häätämään linnut muualle.

Ruotsissa merimetso on yleisempi kuin Suomessa. Kuvan pesimäluoto sijaitsee laivareitin varrella Tukholman saaristossa.

Luvallisten toimenpiteiden lisäksi joka kesä saadaan lukea uutisia merimetsojen pesien laittomasta hävittämisestä. Esimerkiksi viime vuoden heinäkuussa Luvian saaristossa Satakunnassa tuhottiin yksityisellä luonnonsuojelualueella sijaitsevia pesiä.

Lähes 400 hävitetyn merimetsonpesän lisäksi luoto oli tyhjentynyt muistakin siellä pesineistä rauhoitetuista linnuista.

Merimetsosta on hyötyä monille muille merilinnuille, esimerkiksi lokit, ruokit ja etelänkiislat nauttivat yhdyskuntien suojasta merimetsoluodoilla, jossa minkit eivät pääse yhtä pahasti häiritsemään pesintää.

Ihmisen ohella merimetson vihollisiin kuuluu merikotka, joka oli aikaisemmin Suomessa erittäin uhanalainen. Suurin petolintumme saalistaa merimetsoja ja saattaa iskeä poikasten lisäksi aikuisiin yksilöihin. Siinä saariston kingit kohtaavat!

Ympäristöministeriön raportissa yritetään tasapainoilla diplomaattisesti erilaisten intressien välillä. Merimetsot aiheuttavat paikallisesti mieliharmia joillekin rantojen asukkaille ja elinkeinonharjoittajille. 

Toisaalta samaan aikaan tutkijat eivät voi muuta kuin faktapohjaisesti todeta, ettei merimetsosta ole luonnolle ja ympäristölle todellista haittaa – miten voisikaan olla, onhan merimetso Suomen saariston alkuperäisluontoa.

Herää kysymys: onko pienen luodon puiden muuttuminen kuolleiksi keloiksi kovin vakava maisemahaitta siihen suhteutettuna, että metsätaloudessa kokonaisia saaria ja niemiä hakataan paljaiksi? ●

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen

Julkaistu: 11.10.2016