Kun EU otti viime viikolla merkittävän askeleen kohti tiukemman kurin talousunionia, Iso-Britannia päätti heti jättäytyä 26 maan sopimuksen ulkopuolelle. Suomi taas ilmoitti, että sillä on asian suhteen perustuslaillinen ongelma.

Suomen perustuslain 94. pykälä kuuluu näin: ”Kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”

Tällaista kahden kolmasosan enemmistöä hallituksella ei eduskunnassa ole. Hallituksen takana on 124 kansanedustajaa, kun se tarvitsisi 134.

Suomen hallitus joutuukin nyt kovaan testiin. Kokoomus ajaa Euroopan pysyvää vakausmekanismia kuin käärmettä pyssyyn. Eurooppaministeri Stubb uskoo ”luovaan ratkaisuun”, sillä ”näillä asioilla on EU:ssa tapana tavalla tai toisella järjestyä”. Stubb ei usko, että hallituksen piiristä kukaan haluaa Suomen jäävän vakausmekanismin ulkopuolelle.

Mutta hallituksessa on toinenkin ääni kellossa. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoo tiukasti, että Suomi joko pidättäytyy yksimielisen päätöksenteon vaatimuksessa tai jättäytyy pysyvän vakausmekanismin ulkopuolelle. Lievempää kantaa edustaa Sdp:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen, jonka mukaan määräenemmistön käyttö on mahdollinen, mikäli sille saadaan tiukat ehdot.

Oppositio hykertelee. Mauri Pekkarinen kehottaa valmistautumaan eurosta irtautumiseen, ja Timo Soini kaavailee liittoutumaa, johon kuuluisivat Pohjoismaat, Iso-Britannia ja Baltian maat.

Hallituksella on aikaa maaliskuuhun saakka määritellä Suomen rooli EU:ssa. Kakkua kun ei voi sekä syödä että säästää, eikä pullasta noukkia pelkkiä rusinoita.