Apu

Lievitä kipua oikein - ohjeet sopivan lääkkeen valintaan

Lievitä kipua oikein - ohjeet sopivan lääkkeen valintaan

Kivun itsehoidossa on muistettava lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Pitkäkestoisen kivun hoitoon voidaan käyttää myös masennuslääkkeitä.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Pitkäaikaiset kipuoireet ovat suomalaisilla yleisiä. Jopa 35 prosenttia aikuisista on kärsinyt vähintään kolme kuukautta kestävästä kivusta, ja päivittäistä kipua kokee 14 prosenttia.

Kipuoireet voidaan jakaa kivun keston ja aiheuttajan mukaan eri tyyppeihin. Kipu määritellään äkilliseksi, jos se kestää alle kuukauden. Pitkäkestoinen kipu kestää yli kolme kuukautta. Äkillinen kipu johtuu usein kudosvauriosta, esimerkiksi vammasta, kun taas pitkäkestoisen kivun syy voi olla kipua välittävien hermoratojen toiminnan muuttuminen. 

Tuki- ja liikuntaelimistön äkillisiin kipuihin, kuten alaselkä-, niska- tai olkapääsärkyihin, ensisijainen lääke on parasetamoli. Jos parasetamoli ei auta riittävästi, voidaan käyttää kuuriluonteisesti tulehduskipulääkettä, esimerkiksi ibuprofeenia, ketoprofeenia, diklofenaakkia tai naprokseenia.

Asetyylisalisyylihappoa ei enää nykyään suositella kipulääkkeeksi, koska se vaikuttaa haitallisesti ruoansulatuskanavaan. Myös muut tulehduskipulääkkeet saattavat aiheuttaa maha- ja munuaishaittoja, varsinkin suurina annoksina sekä iäkkäillä tai munuaissairauksia potevilla.

Tämän vuoksi tulehduskipulääkkeitä ei tule käyttää pitkiä aikoja varsinkaan ilman lääkärin ohjeistusta. Pitkäkestoisen alaselkä- tai niskakivun hoidossa kipulääkkeeseen voidaan yhdistää lihasrelaksantti.

Pitkäkestoista kipua hoidetaan lääkkeettömin keinoin aina, kun se on mahdollista. Hoitoon voidaan liittää myös kipulääkitys, joka on usein erilainen kuin äkillisen kivun hoidossa.

Jos pitkäkestoinen kipu johtuu hermovauriosta (neuropaattinen kipu), sen hoidossa voidaan hyödyntää masennukseen käytettäviä valmisteita, kuten SNRI-lääkkeitä (duloksetiini, venlafaksiini) tai trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, nortriptyliini). Myös gabapentiinia ja pregabaliinia voidaan käyttää neuropaattiseen kipuun.

Jos paikalliseen hermovauriokipuun ei liity kipuaistimusten välityksen muutoksia keskushermostossa, hoitona voidaan kokeilla iholle levitettävää puudutevoidetta tai kapsaisiinilaastaria. Pitkäkestoisissa kiputiloissa täydellistä kivuttomuutta ei välttämättä saavuteta, mutta päivittäistä elämää hankaloittavia kipuja voidaan lieventää. Tällöin myös toimintakyky paranee.

Vahvoja kipulääkkeitä, kuten opioideja, käytetään pitkäkestoisen kivun hoidossa – syöpäkipua lukuun ottamatta – nykyään vain harvoin niihin liittyvien haittavaikutusten takia. Lääkkeet voivat aiheuttaa muun muassa tokkuraisuutta ja ummetusta, ja niihin voi kehittyä riippuvuus.

Kivun itsehoidossa on muistettava, että myös itsehoitokipulääkkeillä voi olla vakavia haittavaikutuksia. Ilman reseptiä saatavia tulehduskipulääkkeitä tulisi käyttää vain tilapäisiin oireisiin ja korkeintaan muutamia päiviä kerrallaan esimerkiksi flunssan, kuukautiskipujen tai jännityspäänsäryn vuoksi. Jos kipulääke ei auta tai kipu toistuu tai jatkuu pidempään, on viisainta lähteä lääkäriin.

Kipulääkkeiden päällekkäinen käyttö epähuomiossa suurentaa merkittävästi varsinkin ruoansulatuskanavan haittojen riskiä, mutta lääkkeen teho ei lisäänny. Ruoansulatuskanavan ongelmat voivat olla salakavalia, koska osa niistä, esimerkiksi tihkuva verenvuoto suolistossa, voi jatkua pitkään oireettomana.

Sydän- ja verisuonitauteja sairastavien sekä veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä käyttävien tulee olla erityisen varovaisia tulehduskipulääkkeiden käytössä. Monilla verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeillä sekä hyytymislääkityksillä on yhteisvaikutuksia tulehduskipulääkkeiden kanssa.

Teksti kehitysproviisori, FT Elli Leppä

Lähteet: kivun Käypä hoito, 

terveyskirjasto.fi, lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot (fimea.fi).

Kuvat Fotolia

Julkaistu: 15.11.2017