MINUT KASVATETTIIN lapsuudessani vastuunkantoon ja itsekuriin. Opin ne vanhemmiltani, jotka joutuivat kantamaan vastuuta kolmesta lapsestaan äärimmäisen kovina aikoina, sota-ja pulavuosina. Lapsia kasvatettiin niin, että he pärjäsivät kodin opeilla maailmalla. Yhteiset ateriat olivat päivittäin itsestäänselvyys, ja niiden aikana piti puhua ja perustella mielipiteensä. Siinä oppi ottamaan kantaa ja käsittelimme jo silloin muun muassa rasismia. Äitini antoi pianotunteja oppilailleen, ja perhettään hän johti kuin orkesteria. Lapsilla oli oma vastuunsa työnteosta, ja minä jouduin kuopuksena tekemään hanttihommat.
ELÄMÄN MONIOTTELIJANA isäni antoi minulle esimerkin kulkea rohkeasti omaa tietäni. Isän varhaiset sukujuuret olivat Saksasta, ja hän työskenteli siellä nuorena. Sitten hän perusti Poriin Airisto Oy:n. Kun perheemme esikoinen oli syntynyt, perhe lähti Brasiliaan. Sotavuosiin mennessä isä oli jo kouluttautunut matematiikanopettajaksi, ja hän vastasi muiden matemaatikkojen tavoin Helsingin ilmatorjunnasta. Asuimme silloin Mannerheimintie 96:ssa, ja me äidin kanssa juoksimme pakoon pommeja. Sodan jälkeen isä perusti jälleen oppilaitoksen, joka järjesti yrittäjäkursseja. Minä lähdin jo 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin ja sen jälkeen olen ollut koko elämäni matkalla. Jos en olisi, en tietäisi, mikä tämä maapallomme on. Se, joka uskaltaa kulkea, löytää eri väylät.
OMIEN MIESSUHTEITTENI kautta minulle on kehittynyt käsitys rakkaudesta. Se perustuu siihen, että vaikka ajattelisi eri tavalla, on silti samalla tavalla kiinnostunut elämästä. Kaikissa miessuhteissani on ollut kysymys myös lojaalisuudesta, ystävyydestä ja hellyydestä. Niiden avulla suhde pysyy eroottisena hyvin pitkään. Lähden rakkaussuhteeseen aina ensin älylliseltä tasolta, en koskaan suinpäin. Älyllinen syttyminen avaa henkisen ja fyysisen rakkauden, eikä fyysistä ole ilman henkistä yhteyttä. Aikoinaan jotkut mieheni olivat minua vanhempia – nyt suunta on toisinpäin – ja tunnen heitä kohtaan edelleen suurta hellyyttä. Siksi en suhtaudu vanhenemiseen liittyviin muutoksiin kriittisesti. Isä on tyttärelle kaikkein tärkein menestystekijä, koska isä antaa hänelle itsetunnon. Se vaikuttaa kaikissa miessuhteissa.
RÄIKEIN ERIARVOISUUS näkyy Aasiassa, jossa naiset joutuvat tekemään töitä puoli-ilmaiseksi. Olen nähnyt matkoillani, miten arvokas on ilmainen koulutuksemme ja mahdollisuutemme toteuttaa itseämme. Siksi tasa-arvo ei ole minulle enää vain naisen ja miehen välistä tasa-arvoa, vaan sitä, miten näemme tasa-arvon toteutuvan globaalissa maailmassamme. Prostituutio on äärimmäistä epätasa-arvoa, ja on häpeällistä, ettei sen ostamista ole Suomessa kriminalisoitu kuten Ruotsissa. Kaikkein räikeintä sortoa on se, että nainen voidaan ostaa. Se on ihmiskauppaa. Kysyisinkin seksiä ostavilta miehiltä, miltä tuntuisi, jos joku ostaa sitä heidän tyttäriltään.
JOKAINEN SUKUPOLVI vie feminismiä eteenpäin tiettyyn pisteeseen. Äitini halusi ensimmäiseksi nimekseni Hymni, koska Suomessa vaikutti aikoinaan kaksi Hymni-nimistä feministiä. Me kaikki kuulumme sukupolvien ketjuun, ja meillä on oltava historiantajua. Raskaan sarjan roolimalleja ovat meillä olleet rintamanaiset, lotat, ja sitä tietoa ei saa ottaa nykynaisilta pois. Kerron rintamanaisista esitelmissäni ja vedän setämäiset opetukset vessanpöntöstä alas! Lotat eivät olleet uusavuttomia tai uupumuskonsultteja."
Teksti Liisa Talvitie
Kuva Kari Kaipainen
