Apu

Lena Meriläinen uupui teatterityöhön: "En jaksanut vuosiin käydä edes katsomassa teatteria"


Lena Meriläinen teki kymmenen vuotta töitä Tampereen Työväen Teatterissa uuvuksiin asti. Joka ilta oli näytöksiä ja päivisin harjoituksia. – Olin niin uupunut teatterissa työskentelyyn, etten moneen vuoteen jaksanut käydä edes katsomassa teatteria, Meriläinen kertoo.
Kuvat Petri Mulari

Lena Meriläisen lapsuuden iso käänne oli, kun kahdeksanvuotiaan Lenan vanhemmat Ruth Matso ja säveltäjä Usko Meriläinen ostivat Tampereen Villilästä ison omakotitalon. Lenan kaverit jäivät muuton myötä, ja uusia tuli vasta vähitellen.

Hän oli ujo, ja niin ristiriitaista kuin se yleisön eteen astuvan näyttelijän kohdalla onkin, Lena Meriläinen on ujo edelleen.

– Olen kyllä kova puhumaan, mutta se ei poista luontaista ujouttani. Kun esiinnyn, voitan sen ja tunne on suorastaan kuin katharsis, vapauttava puhdistuminen.

Taiteilijavanhempiensa katalaksi tempuksi hän sanoo sitä, että nämä väittivät tyttären olevan lahjakas. Arki kotona oli taidetta täynnä, ja taidetta, tanssia, Lenakin halusi harrastaa ja laitettiin harrastamaan. Hän tanssi vuosia ja pystyi ilmaisemaan itseään liikkeellä, mutta sitten tuli seinä tai oikeammin sanottuna ruumiinrakenne vastaan.

– Minun oli pakko lopettaa tanssiminen, koska mittasuhteeni olivat väärät. Tanssi on visuaalinen laji, enkä lyhyenä ja töppöjalkaisena ollut tanssijan kaltainen. Kaiken lisäksi lonkkani eivät auenneet kuten olisi pitänyt aueta.

Tanssiminen johti silti jotenkin väistämättä toiseen ilmaisumuotoon, näyttelemiseen. Muuta vaihtoehtoa, ammattia tai opiskelua hänellä ei ollut edes mielessä, taiteen tekemiseen työnsi koko siihen asti eletty elämä.

Hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselle, samalle kurssille kuin muun muassa Pekka Räty ja Kari Hakala.

– Olin liian nuori, vasta 19-vuotias, mutta niin se elämä kuljetti ja meni. Käännekohta tässä vaiheessa oli iso ja raskas, sillä en saanut koulussa sisäistä lukkoani auki. Se oli iso ongelma, vaikka minua tukivat hienot opettajat Mikko Majanlahti ja Matti Tapio, puheopettajana Marja-Leena Haapanen.

Ruth Matso oli näyttelijöiden liikunnanohjaajana, ja hänen avullaan tytär teki lopputyönsä tanssista.

Ennen näyttelijäksi valmistumista oli jo tapahtunut iso käänne.

"Meillä on tapana, että lapset saadaan nuorina"

21-vuotiaana äidiksi ja samalla opiskelua näyttelijäksi. Voi hyvin uskoa, kun Lena Meriläinen sanoo niiden aikojen menneen kuin sumussa.

– Rakas tyttäreni Veera syntyi kesken opintojen. Nyt minulla on jo kolme lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi, sillä Veera sai jo 16-vuotiaana tyttärensä Julian, jolla on kuusivuotias poika Viljo. Meillä taitaa olla tapana, että lapset saadaan nuorina!

Veeralla oli ja on hyvä muusikko-isä, mutta Lena Meriläistä odotti seuraava käänne.

– Olin Turun kaupunginteatterissa, kun Olli tuli sinne ohjaajaksi.

Elettiin 1980-luvun alkua, ja Olli oli Olli Tola. Oli enne jostain pysyvästä, että hän ja Lena Meriläinen eivät päässeet toisistaan eroon. Eivätkä ole päässeet.

Iso ja monella tavalla raskas muutos oli kahden perheen hajoaminen, mutta siitäkin vaiheesta selvittiin.

Olli reagoi, Lena ei pura tuntojaan

Olli Tolasta Meriläinen sanoo löytäneensä miehen, joka oli hänelle tarkoitettu. Aina ei ole ollut helppoa, kuten pitkissä, intohimoisissa, kahden erilaisen ihmisen suhteissa ei ole.

– Se, ettei ole ollut helppoa, on opettanut paljon. Kun lähdimme Ollin kanssa vuonna 2016 Elämä pelissä -parisuhdeohjelmaan, jossa puhuimme avoimesti jopa uskottomuudesta ja keskinäisen fyysisen vetovoiman ongelmista, jännitin etukäteen. En enää kuitenkaan ohjelmaa tehdessä. Ollihan on mies, jonka kanssa ei peitellä mitään, ja niin me käsittelimme ohjelmassa hyvinkin intiimejä asioita.

Yhdessä on oltu jo lähes neljäkymmentä vuotta. He ovat pariskunta, jossa toinen on salamannopea reagoija, toinen pitää asioita pidempään sisällään. Reagoija on Olli, ja Lena on se, joka ei pura heti tuntojaan.

Uuden liiton alussa vuodet kuluivat nopeasti.

– Turun aikana tehtiin kovasti töitä teatterilla, elettiin huoletonta hurlumheitä ja istuttiin ravintoloissa parantamassa maailmaa. Olin myös mukana Kalle Holmbergin televisioon ohjaamassa Rauta-ajassa. Sitä tehtiin monta vuotta ja olin pyörryksissä kaikista niistä näyttelijäkonkareista, joiden kanssa sain tehdä töitä. Ja Kalle hurjapäisenä ohjaajana, olivat ne aikoja.

Turkua seurasi paluu lapsuudenkaupunkiin Tampereelle. Lena Meriläinen teki kymmenen vuotta töitä Tampereen Työväen Teatterissa uuvuksiin asti. Joka ilta oli näytöksiä ja päivisin harjoituksia.

– Se oli lopulta liikaa.

Nykyään hän osaa rentoutua. Hän kaipaa yksinoloa, omaa aikaa kaikkien vauhtivuosien jälkeen.

"Nautin Kotikadun roolista"

Kameran edessä työskentelystä tuli Lena Meriläisen näyttelijäntyön lempilaji. Hän oli vuonna 1995 alkaneen Kotikadun keskeinen roolihenkilö näytellessään Jukka Puotilan vaimoa.

– Kotikadun Eeva Mäkimaan rooli oli rakas ja nautin siitä, miten luontevaa sitä oli tehdä. Tavallaan oli helppoa, kun ei aina tarvinnut opetella uutta roolia. Olin niin uupunut teatterissa työskentelyyn, etten moneen vuoteen jaksanut käydä edes katsomassa teatteria. En ole kaivannut näyttämötyöskentelyä, mutta jos jotain on tullakseen, niin tulkoon. Viimeksi olen ollut näyttämöllä kymmenisen vuotta sitten.

Yksityiselämä mullistui Kotikadun myötä, koska hänellä oli yhtäkkiä viikonloput ja illat vapaata.

Alunperin puhuttiin, että Kotikatua tehdään kolme vuotta, mutta sitä tehtiin peräti seitsemäntoista, joten vapaa-aikaakin piti harjoitella.

Syke-sarjaa ei ole tehty vielä sellaisia vuosimääriä, ja Lena Meriläinen sanoo olevansa eläkeläinen kuten Ollikin.

Työ, jota taiteen eläkeläisillä riittää, on henkireikä äidin sairauden painaessa mieltä.

Lena Meriläinen: Äidin sairaus on osa arkeani

Lena Meriläinen pitää itsensä kunnossa ennen kaikkea pilateksella.

– Kotikadun aikana aloin treenata monenlaista liikuntaa, kun oli aikaa keskittyä kunnon hoitamiseen. Kun pääsin yhdelle pilateksen näytetunnille, minua alkoi itkettää, niin täydelliseltä kehonhuollolta se tuntui. Niveliin ei sattunut eikä mihinkään muuallekaan. Siitä lähti pilatesharrastukseni.

Pilateksen ohjaamisesta tuli hänen toinen ammattinsa, joka on nyt Syke-sarjan takia ollut tauolla.

Tunneilla hän käy silti säännöllisesti ja puhuu pilateksen hyvää tekevästä energiasta niin, että kärsimätönkin voisi kuvitella kokeilevansa tätä keskittymistä vaativaa lajia.

Julkaistu: 27.6.2019