Eeva

Lena Meriläinen: Lempeä leijonakuningas


Lena Meriläinen kirjoitti kirjeen isälleen Usko Meriläiselle.
Kuvat Jaakko Jaskari

Isä, muistan sinut lapsuudesta parrakkaana, tinkimättömänä miehenä. Olit perheemme leijonakuningas, jota katsoin pikkutyttönä pelokkaana ylöspäin. Pidit kovaa kuria, mutta et ollut koskaan kohtuuton, vaikka oma lapsuutesi oli ollut ankea ja kurja.

Olit tehnyt kotimme perunakellarista työhuoneen, jossa sinua ei saanut häiritä. Syömään pyysin sinua varovasti koputtaen. Elit aamusta iltaan sävellystesi maailmassa, mutta viikonloppuisin osasit olla myös läsnä. Veit perheemme ajelulle ja telttaretkille, hampurilaisille ja leivoksille.

Parikymppisenä tutustuin sinuun uudella tapaa. Minusta tuli isän tyttö. Poltimme siihen aikaan yhdessä tupakkaa ja kävimme antoisia keskusteluja savupilven keskellä viinilasit kädessä. Välillä yllytit minut kahlaamaan kanssasi ensilumeen tai kävelemään ikkunalautoja pitkin erkkerin ympäri.

Leikkisyytesi ja rakkautesi lisääntyivät vanhetessasi. Tyttäreni Veeran syntymä toi sinusta esiin uuden persoonan. Sinusta tuli lämmin ja lempeä vaari. Kerroit tarinoita siileistä, kissoista ja hirvistä. Oli liikuttavaa nähdä innostuksesi ja rakkautesi lapsenlasta kohtaan, tapa olla lapsen kanssa, jota et vielä omassa lapsuudessani osannut.

Isä, vaikka kuolit jo vuosia sitten, elät ja vaikutat minussa edelleen. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt rohkeutesi ja sen, miten teit valintasi sydämestäsi käsin. Arvostan mallia, jonka olet antanut minulle ihmisenä kasvamisesta. Vaikka jäit lapsena vaille hellyyttä, opit jakamaan rakkautta vanhoilla päivilläsi. Sellaiseksi minäkin haluan jonain päivänä tulla. Kaltaiseksesi.

Lena Meriläinen

Kirje on julkaistu Eevassa 3/2015. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 22.11.2018