– Iltapäivisin venytän hetkeä, jolloin soitan Jorviin. Haluan kuulla hyviä uutisia, mutta pelkään toisenlaisia. Kun lähden täältä ajamaan Juhanin luo, menomatka on aina pahempi, Leila Palmu sanoo.

Perjantaina 9. kesäkuuta puoli seitsemältä illalla Juhani Palmu luki sanomalehteä kynttilän äärellä vakiopaikassaan. Sanomalehden sivu osui kynttilään ja roihahti valtoimenaan tuleen.

– Juhanilla on jo kolmisen vuotta ollut liikkumisessaan tukenaan pyörätuoli. Niinpä hän oli huiskaissut lehden käsistään, ja pahaksi onneksi tekokuituiset vapaa-ajan housut syttyivät, ja tuli levisi nopeasti jalkoihin.

Leila Palmu sanoo, että saattaa sairaalavuoteen ääressä silittää miehensä käsiä – ja olla vain paikalla. Juhani Palmu viestii vähäisin silmänliikkein.

– Hän tietää, että olen läsnä ja vastaa. Mutta haluaisin hänet tänne kotiin Pohjanmaalle oman talomme pihapiiriin.

Teksti Hannu Koskela, kuva Tomi Hirvinen

Lue koko dramaattinen tarina Avusta numero 27/2017