Apu

Leikola: Suomi-meppien kelpo saalis



Leikola: Suomi-meppien kelpo saalis

Kaksikymmentä valiokuntaa, kolmetoista suomalaista – ei siis huono startti.
Teksti Apu-toimitus

Uuden europarlamentin toimikausi alkoi suomalaisittain keskellä kesää paikkojen isojaolla. Mitä Suomi sitten sai?

Suomalaisista Petri Sarvamaa (kok) on varapuheenjohtaja kolmanteen ryhmään kuuluvassa budjettivaliokunnassa ja Merja Kyllönen (vas) koordinaattori keskiraskaassa liikennevaliokunnassa. Eivät siis aivan ykköspäättäjiä, mutta vaikuttavat vahvasti.

Suomalaiset ovat painavimmissa valiokunnissa hyvin läsnä: Sampo Terho (ps), Henna Virkkunen (kok) ja Miapetra Kumpula-Natri (sd) teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, Liisa Jaakonsaari (sd) sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Sirpa Pietikäinen (kok), Nils Torvalds (rkp) ja Anneli Jäätteenmäki (kesk) ovat ympäristö-, kansanterveys- ja elintarvikkeiden turvallisuusvaliokunnassa. Terho, Pietikäinen ja Torvalds ovat myös pankkiunioniasioista päättävässä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa.

Kakkosryhmässä Olli Rehn (kesk) on mukana laatimassa EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusta kansainvälisen kaupan valiokunnassa. Kakkosryhmän paikkoja on myös Halla-aholla, Hautalalla ja Väyrysellä.

Kaksikymmentä valiokuntaa, kolmetoista suomalaista – mitä valtaa jäimme vaille? Kakkos- ja kolmosryhmän kulttuurin ja koulutuksen, kalatalous-, aluekehitys-, perussopimus- sekä vetoomusvaliokunnissa ei sinivalkoinen lippu liehu.

Ei siis huono startti.

Europarlamentin 20 valiokuntaa eivät kaikki ole yhtä tärkeitä, vaan valiokunnat jakautuvat karkeasti kolmeen eri ryhmään: painavimmissa valiokunnissa muokataan paitsi Eurooppaa, myös maailmaa. Niissä ratkaistaan, voiko maanosa tempaista etumatkaa muuhun maailmaan, kuten aikoinaan GSM- ja 3G-kännykkänormeissa. Näille markkinoille Nokia ampaisi kotikenttäedun turvin, minkä seurauksena netti kulkee tänä päivänä miltei jokaisen taskussa valtakunnan rajoista riippumatta.

Kakkosryhmässä on kolmentyyppisiä valiokuntia. Kausittain tärkeitä ovat valiokunnat, joissa tehdään 10–20 vuoden välein isojen eurooppalaisten järjestelmien remontteja. Viime kaudella maatalousvaliokunnassa ratkaistiin Suomen sopeuttaminen maataloustukijärjestelmään. Sitten on foorumeita, joilla eri maiden lobbarit yrittävät vaikuttaa Euroopan sisällä itselleen tärkeisiin normeihin. Liikennevaliokunnassa eri maat vääntävätkin kättä liikennöitsijöille tärkeistä rekkojen enimmäispainoista. Kolmantena ovat valiokunnat, joissa ei säädetä direktiivejä tai lakeja, mutta joita pidetään arvovaltaisina keskustelukerhoina, kuten ulkoasiainvaliokunta. Niissä on eri maiden huippupoliitikkoja tungokseen asti.

Viimeisenä tulevat vähäarvoisimmat erityisvaliokunnat sekä tilapäiset valiokunnat. Valiokunnan puheenjohtajuus on enemmän tekninen posti, kun taas kunkin puolueen valiokuntaryhmän koordinaattori käyttää paljon valtaa – isojen puolueiden tietysti enemmän kuin pienten.

Euroopan parlamentin tärkein työ tehdään valiokunnissa. Nämä ovat hyvin erilaisia kuin Suomen eduskunnan valiokunnat. Suomessa hallituspuolueiden kansanedustajien tehtävä on tukea hallituksen esityksen läpimenoa valiokunnassa. Europarlamentissa sen sijaan valiokunta muodostaa luonnoksen parlamentin kannaksi, jota sovitellaan yhteen komission esityksen kanssa.

Viime kausi oli vielä harjoittelua, mutta tällä viisivuotiskaudella parlamentti meinaa panna tosissaan kampoihin EU:n komissiolle ja näyttää, että vallankäyttöön tarvitaan myös edustuslaitos.

Julkaistu: 16.7.2014