Apu

Leijonilta voi odottaa Sveitsiä vastaan mitä vain

Leijonilta voi odottaa Sveitsiä vastaan mitä vain

Jo nyt voi sanoa, että Suomen joukkue on pelannut Tanskan MM-kisoissa rohkeimman, viihdyttävimmän ja peli-ilmeeltään epätyypillisimmän arvoturnauksen vuosiin. ”Kuolemanpelissä” Sveitsiä vastaan ei vain ole varaa kaiken tämän kääntöpuoleen: epätasaisuuteen, ylikuormaan ja oikosulkuihin.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat All Over Press
Mainos

Suomalaisten kiekkokaravaani ja -karnevaali pysyy helteisessä Herningissä vielä torstai-iltaan asti, jolloin Leijonat kohtaa puolivälierässä Sveitsin. Sitä mahdollisuutta, että kisat eivät jatkuisi semifinaaleilla ja mitalipeleillä viikonloppuna Kööpenhaminassa, tuskin kukaan haluaa ottaa Suomen voittokulussa huomioon – mutta kerrasta poikki -systeemi on aina oma lukunsa.

Sveitsi lähtee peliin altavastaajana, mutta se on jo vuosikymmenen kuulunut eurooppalaisen kiekon kärkimaiden joukkoon. Luisteluvoimaisella joukkueella on kuusi NHL-pelaajaa ja runsaasti tietoa siitä, millaisia miehiä sinivalkoisessa paidassa tulee vastaan.

Huippu-urheilussa ja arvoturnauksissa pelataan vain tuloksesta, mutta jo nyt voi silti sanoa, että pelillisesti ja imagollisesti paljon parempaa kasvojenpesua kuin meneillään oleva MM-turnaus Lauri Marjamäen takkuinen aika Leijonien peräsimessä ei olisi voinut saada.

Joukkue on ottanut aloitteen joka pelissä, lopettanut pelokkaan hidastelun ja väärällä tapaa otsaryppyisen asioiden vaikeiksi tekemisen (johon valmennuksen pikkutarkkuus ja kyvyttömyys ymmärtää turnausvalmentamisen luonnetta oli aiemmin osasyyllinen). Peli kääntyy nopeasti, hyökkäykset päätetään lähes aina maalintekosektoriin eikä asioita lähestytä liiallisen kontrollin ja siitä kumpuavan epäonnistumisen pelon kautta.

Päättömästi ei kaahoteta ja rytmiä maltetaan myös rauhoittaa, kun on tarvis, mutta kovatempoinen kamppailupelaaminen on nyt Leijonien pelin ytimessä. Sillä kaatuivat selvämaalisesti niin Kanada kuin USA, jotka viime vuosina liian usein veivät Suomea kuin litran mittaa juuri samoilla aseilla ja ikivanhoilla, mutta yhä pätevillä lainalaisuuksilla.

Tähdet, yllättäjät ja nuorukaiset

Sebastian Ahon ja Teuvo Teräväisen kaltaiset tähdet ovat odotetusti kaikkien huulilla, mutta onnistumisista kertoo myös uusien nimien esiinnousu. Huikealla itseluottamuksella ja rauhallisuudella dominoivan Harri Säterin (torjuntaprosentti 95,40) nousu ykkösvahdiksi ei ole lajipiireissä yllätys, mutta esimerkiksi KalPan ensikertalainen Juuso Riikola on pelannut puolustuksessa lähes virheettömän turnauksen.

Riikola ei yritä sellaista, mitä ei osaa, mutta hoitaa sekä perustehtävät että uskaltaa nousta tukemaan ja avaamaan hyökkäyksiä. On käytännössä varmaa, ettei hyväntuulista puolustajaa nähdä enää ensi kaudella Suomen kaukaloissa, sen verran hyvät näytöt tämä on scouttaajille antanut.

Yksi puolivälierän seuratuimmista pelaajista sekä fanien että vastustajien riveissä on vähemmän yllättäen kesken kisojen mukaan liittynyt teinisensaatio Eeli Tolvanen. Siinä missä esimerkiksi Julius Hongalla ja Miro Heiskasellakin on ollut kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta hieman totuttelemista aikuisten arvokisavääntöön etenkin puolustajan perustyössä eli 1-1-tilanteissa ja maalintekosektorin suojelemisessa, Tolvanen on solahtanut jet lagista selvittyään pelin rytmiin kuin ei olisi muuta tehnytkään.

18-vuotias tuntee toki jaksavansa mitä vain, mutta Tolvasen pelikuormalle (KHL-Jokerit, nuorten MM-kisat, olympialaiset) pakollinen tauko Nashvillen NHL-organisaatiossa ilmaa haistelemassa saattoi tehdä tähän saumaan vain hyvää.

Hyvää Tolvasen tulo teki myös Suomen ykkösketjulle, johon laituri siirrettiin USA-otteluun Kasperi Kapasen paikalle. ”Itsekäs pelaaminen” on ehkä liioiteltu luonnehdinta, mutta Kapasen kiemurat eivät yksinkertaisesti istuneet optimaalisesti yhteen muun hyökkäysketjun kanssa.

Etenkin Mikael Granlundin pelaaminen helpottui selvästi, kun laidalle tuli suoraviivaisempi ja snaipperityyppisesti maalipaikoille hakeutuva Tolvanen. Tolvanen kykenee kuitenkin myös pelinrakenteluun ja avaaviin syöttöihin, ja ketjun täydentää luontevasti vääntö- ja luisteluvoimainen Mikko Rantanen.

Kun avauskiekko putoaa jäähän tänään klo 21.15 Suomen aikaa, Leijonien tie on auki vaikka finaaliin asti. Mutta tämän joukkueen luonteeseen kuuluu, että matkalla voi tapahtua lähes mitä tahansa – ja se on oikein virkistävää.

Apu on paikalla Herningissä ja seuraa turnauksen ratkaisut Tanskassa loppuun asti.

Julkaistu: 17.5.2018