Alkuun vaikutti, että Suomen ennakoidut vahvuudet eli parempi liike, pitkät hyökkäykset ja paikanvaihdot toimivat loistavasti suurikokoista, mutta hieman kankeaa ja paikkapuolustusta pelaavaa Slovakiaa vastaan. 3-0-johto ensimmäisen erän jälkeen näytti tekevän pelistä läpihuutojutun; etenkin Petri Kontiolan (2+1) kentällisen molemmat osumat olivat klap-klap -syöttöineen kuin jääkiekon oppikirjasta.

- Aika… mielenkiintoinen peli. Ei passivoituminen, saati kolmen maalin johdon menettäminen, tietenkään hyväksyttävää ole, mutta inhimillistä. Olen silti ylpeä joukkueesta, joka on jo nyt saavuttanut tavoitteensa siihen nähden, mikä oli lähtötaso, kommentoi Jukka Jalonen.

Äänensä lähes käheäksi huutanut päävalmentaja ja muu johto olivat katsoneet parhaaksi yrittää jatkaa neljän ketjun jotakuinkin tasaista peluuttamista ja hajottaneet Latviaa vastaan toimineen Mikael Granlund-Lauri Korpikoski  -akselin kakkoskentästä – koska Jarno Koskirannan duunarikolmonen ei toiminut edellispelissä lainkaan.

Granlundin palattua kolmoseen Antti Pihlströmin ja Veli-Matti Savinaisen (0+1) rinnalle koostumus kyllä toimi, mutta kakkonen eli Sakari Salminen-Koskiranta-Korpikoski ei. Ketju oli läpi ottelun vaikeuksissa ajoitusten ja avausten kanssa, ja oman pään pelissä etenkin siniviiva ja keskusta vuotivat useampaan otteeseen pahasti.

Tasoituspaniikissa kokoonpano oli pakko palauttaa Latvia-ottelun malliin ja kuormittaa ykkös- ja kakkoskenttää enemmän. Suomen vuosimallin 2013 joukkueessa leveys ei yksinkertaisesti tahdo riittää kolmen hyökkäävän kentällisen rakentamiseen. Jää nähtäväksi, aikooko Jalonen yhä yrittää sitä pelien vain kovetessa.

Suomen jatkopeleihin pelastajaksi nousi jälleen Leijonien parhaimmistoon kuulunut Juhamatti Aaltonen (1+2), joka pääsi tälläämään 4-3-voitto-osuman käytännössä tyhjään maaliin Kontiolan ja Janne Pesosen (0+2) upeasta esityöstä.

Kokonaisuutena myös ykkösnyrkin esitys heilahteli silti laidasta toiseen - eikä vähiten solkenaan virheitä tehneen Juuso Hietasen vuoksi. Hietaselle rooli Jalosen ison peliajan luottopakkina on ainakin pari viime peliä näyttänyt kasvaneen sekä henkisesti että fyysisesti liian raskaaksi.

- En ryhdy haukkumaan ykköstä enkä rukkaamaan sitä; tämä on tehokkain kenttä kuuden vuoden valmennusaikanani, ja ettei olisi Suomen tehokkain 15 vuoteen. Tänäänkin kolme maalia neljästä, ei voi valittaa, Jukka Jalonen kuittasi.

Antti Raanta ei ollut maalilla paljonpuhutussa jumalamoodissa, mutta yksin hänen piikkiinsä takaiskuja on turha laittaa. Kun Slovakian maajoukkuetason puolustajat pääsevät vapaasti käyttämään laukaustaan (ja parimetristä vipuvarttaan) siniviivalta ja edessä on kolmen tai neljän miehen maski, josta kiekot kimpoilevat, torjuntatyöt eivät ole erityisen helppoja.

Raanta oli silti tutun rauhallinen ja hymyileväkin pelin jälkeen – toisin kuin yleensä yhtä lailla stressaamaton Kontiola, joka rynnisti puhumatta mixed zonen läpi kuin myrskynmerkki.

Ei ole järin yllättävää, että painetilanteessa Suomen ykkönen ja takalinjojen tukipilari oli avausmaalin Veli-Matti Savinaisen upeasti raatamasta viivakiekosta tykittänyt Ossi Väänänen. Konkarikolossilla riitti raameja ja hermoja pitää slovakit pääosin poissa maalintekosektorista, antaa tarpeeksi yksinkertaisia syöttöjä ja rauhoittaa peliä, kun oli sen paikka.

- Maalin edessä on aina kiire: sinne tulevat ne, jotka haluavat tehdä maaleja. Mutta joo, nyt siellä oli paljon meikäläisen kokoista äijää, jolla on kädetkin, Väänänen tokaisi.

- Ai oliko turnauksen paras pelini tähän asti? Vaikea sanoa, kun joukkueena ja tunteen tasolla mentiin niin vuoristorataa.  Johto- tai suosikin asema ei tunnu sopivan meille; peli passivoituu ja hidastuu. Jos tuon tason vastustajalle antaa tilaa tulla vapaasti hyökkäysalueelle, kyllä ne tulevat ja keksivät kaikenlaista ikävää.

Suomi kohtaa lauantaina Globenin välierässä Ruotsin, joka selviytyi jatkoon kaatamalla Kanadan sensaatiomaisesti rangaistuslaukauksilla. Tukholman lohkossa MM-ottelut eivät ole vetäneet kummoisesti väkeä, mutta loppupeleissä tunnelma tuppaa tiivistymään - ja taatusti ainakin silloin, kun vastassa on Suomi.

Helsingissä katsomot ovat olleet täynnä, hinnat maltilliset ja yleisfiilis kaiken kaikkiaan viimevuotisia kisoja onnistuneempi, mutta puolivälierän huimat hintakorotukset (halvin aikuisten lippu yli 200 euroa) olivat saaneet monet äänestämään jaloillaan. Viimeisessä kotiottelussa hallissa oli lähes 3500 tyhjää paikkaa.