Apu

Leijonat kaatoi USA:n Komarovin tahtomaalilla

Leijonat kaatoi USA:n Komarovin tahtomaalilla

Suomi valmistautui MM-kisojen avaukseen kaatamalla USA:n jatkoajalla 3-2. Leo Komarov survoi voittomaalin väkisin Juuso Hietasen puoliksi epäonnistuneen laukauksen paluukiekosta, mutta suurimmat huomion keräsivät tuoreet NHL-vahvistukset ja superjunnut.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Leijonat.fi
Mainos

Ehkä iloisin Leijona oli vanhassa kotihallissaan Pasilassa kaksi maalia iskenyt Teemu Pulkkinen. Vaikean Detroit-kauden jälkeen selvästi näyttö- ja pelihaluja uhkunut Pulkkinen toi tarvittavaa suoraviivaisuutta ja maaliahneutta ketjuunsa.

Etenkin ylivoimalla isketty avausmaali oli komea tälläys polviasennosta b-pisteen kaarelta, eikä USA:n maalia puolet ottelusta vartioinut Keith Kinkaid ehtinyt reagoida käytännössä lainkaan.

”Kätisyydet ja roolitukset osuvat etenkin erikoistilanteissa hyvin yksiin. Pelaaminen tuntuu hyvältä ja harvinaisen helpolta. Elän maaleista ja onnistumiset lämmittävät, mutta kaikki roolit ja ketjukaverit otetaan vastaan, mitä valmennus antaa. Isolla jäällä on enemmän aikaa ja tilaa, mutta aika äkkiä siihen sopeutuu”, hyväntuulinen Pulkkinen selosti.

Suomen koostumukset hakivat vielä hieman toisiaan, mutta näyttää selvältä, että Aleksandr Barkovin laitureina jatkavat seurakaveri Jussi Jokinen ja takatukka hulmuten toisella laidalla viilettänyt Patrik Laine. Kunhan Barkov todella löytää Laineen luistelulinjat ja pääsee jakelemaan passejaan täyteen vauhtiin, jälki voi olla tuhoisaa.

”Siellä on kaksi NHL-miestä vieressä; syöttöä tulee kyllä lapaan aika hyvin. Jokisen Jussi tykkää antaa neuvoja pelin aikana, ja nuori poika oppii niistä kyllä. Ei mua jännittänyt yhtään, sama se onko nämä aikuisten pelejä vai MM-kisoja vai mitä”, Laine tokaisi.

 Laine, 18, vaikuttaa täysin pelottomalta ja rennolta tilanteessa kuin tilanteessa. Onko ihmepojalla hermoja ollenkaan?

”Hah, en mää tierä: on kuulemma lehmän hermot. En tiedä millaiset se on, mutta turha stressata. Jääkiekkoa tämä vaan on”, Laine kuittasi.

Myös toinen teinitähti Sebastian Aho (0 + 1) esiintyi edukseen ja jakeli Jarno Koskirannan ketjussa upeita poikittais- ja toisen aallon syöttöjä kuin ei olisi muuta tehnytkään.

Suomi-kiekon uutta aikaa kuvaa, että vaikka maalivahtiosastossa on leveyttä, se ei ole Leijonien vahvin osa. Kaksimetrisen Mikko Koskisen raameilla ja pelityylillä pienetkin virheet näyttävät isoilta, mutta siitä ei pääse mihinkään, että hänellä on taipumusta tiettyyn ylipelaamiseen ja levottomuuteen perustorjunnoissakin.

On todennäköistä, että ykkösvahdin paikan ottaa viime kauden pelaamattomuudestaan huolimatta kokenut Niklas Bäckström. Sekä kooltaan että torjuntatyyliltään Koskisen vastakohta, nuori Juuse Saros, sopeutunee sekä kolmosvahdin että tuuraajan rooliin kitkatta.

USA on profiloitunut viime vuosina nuorena, liikkuvana ja hyperaktiivisuuteen asti energisenä ryhmänä. Lähinnä 90-luvulla syntyneistä pelaajista koostuvan ryhmän mielenkiintoisin nimi on Auston Matthews, josta veikataan yleisesti kesäkuun NHL-draftin ykkösvarausta ennen Lainetta ja kumppaneita.

”Monet hakevat roolia ja näyttöpaikkaa näistäkin kisoista. En tiedä, onko nuoren joukkueen valinta kuinka tietoinen linjaus, mutta pelitapamme vaatii paljon energiaa ja vauhtia. Ehkä meidän nuorten on helpompi lähteä kaahaamaan pitkän ja raskaan kaudenkin jälkeen”, Matthews naurahti.

Suomen avausvastus Pietarissa on perjantaina kohdattava Valko-Venäjä. USA aloittaa kisansa rakasta vihollista Kanadaa vastaan.

Julkaistu: 3.5.2016