Vaikka olympialaisissa ei turhia pelejä turnauksen tiiviyden vuoksi olekaan, otteluiden tempossa, tärkeydessä ja vähintään alitajuisessa asennoitumisessa vastustajaan tulee väkisin eroja.
Fyysisenä ja kookkaana raatajajoukkueena profiloitunut Norja teki minkä voi, mutta ei yksinkertaisesti pysynyt Leijonien kyydissä millään osa-alueella hajavaihtoja enempää. Maalilla aloittaneen Lars Haugenin paha päivä ei auttanut asiaa, kun parikin hyökkäyssinisen alta lähinnä lonkalta heitettyä rannelaukausta livahti maskitta sisään ja peli oli ensi erän jälkeen 3-0. Tosin norjalaispuolustus ei tehnyt asiaa helpommaksi peruuttamalla etenkin Suomen ykköskentän ollessa jäällä lähes maalivahdin syliin.
Esimerkiksi Teemu Selänteestä (1+0), Kimmo Timosesta ja muutamasta muusta vanhemmasta NHL-tähdestä näki, että ihan täysillä ei tarvinnut vetää. Tämä ei ole aina ole parjattua "löysäilyä", vaan kokeneen pelaajan järjenkäyttöä, oikeaa sijoittumista ja pelinlukua.
Yllä olevasta huolimatta paljon kiteytyi Olli Jokiseen (1+1). Kenellekään asioista perillä olevalle ei voinut olla yllätys, että totaalikypsyneenä maajoukkueuransa Vancouverissa päättänyt Jokinen alkoi harkita paluuta (olympia)Leijoniin jos ei nyt sillä sekunnilla, niin ainakin pikaisesti Erkka Westerlundin tultua päävalmentajaksi.
Mutta ei pelkkä valmentajan vaihdos tee muutosta aikuisessa pelaajassa - jollainen Jokinen, 35, melko itsekeskeisestä ja (jäällä) huomionhakuisesta peruspersoonastaan riippumatta on ollut jo pitkään. Norjaa vastaan hän rakensi peliä, takakarvasi, oli ensimmäisenä auttamassa puolustajia kulmapaineissa ja esiintyi kaiken kaikkiaan niin, ettei sitoutumisesta jäänyt epäselvyyttä.
- Ketjussa on hyvät laiturit, jotka karvaavat aggressiivisesti, riistävät kiekkoja ja luovat puitteet tekopaikoille. Siinä on hyvä pelata. Itävalta-peli meni vähän ihmettelyksi ja kaarteluksi, mutta nyt saatiin toteutettua omaa aktiivista pelitapaa paremmin, Jokinen kuittasi.
Jotain hieman huvittavaa oli Suomen toisessa maalissa. Kun Selänne oli purjehtinut enemmän tai vähemmän leikitellen Norjan keskialueen trapin läpi ja kiskaissut Leijonat siniviivan alta rannevedolla 1-0-johtoon, Jokinen puhkui kuin höyryjuna maali-intoa täynnä samaa reittiä seuraavassa vaihdossaan. Sarjakuvassa pään päälle olisi voinut kirjoittaa ajatuskuplan "mä myös!".
Haugen sai torjuttua ensimmäisen vedon, mutta läpi ottelun elintärkeää likaista työtä maalinedustalla tehnyt Lauri Korpikoski (2+0) nakkasi paluukiekon sisään. Jo viime MM-kisoissa avainpelaajaksi noussut suoraviivainen, mutta myös itsenäiseen pelinlukuun ja -rakentamiseen kykenevä laituri pelaakin juuri sellaista peliä, josta Suomella on viime vuosina ollut kansainvälisessä tasolla pula.
Onnistujiin kuului myös nuori Olli Määttä (1+2), joka sai debyytissään suottakin lokaa niskaansa kärsiessään enemmän pakkipari Sami Salon ja puolustus-keskushyökkääjä -akselin ajatuskatkoista kuin omistaan.
Erkka Westerlund totesi Avulle ennen turnausta uskovansa Määtän kasvavan jo tässä turnauksessa paremmaksi, ja myös Olli Jokinen kehui 19-vuotiasta Määttää estoitta.
- Siinä on pohjoisamerikkalaisittain pelaava pakki, joka osaa ja uskaltaa antaa peliä edistävän syötön ahtaaseenkin väliin, nostaa hyökkäystä tarvittaessa jalalla ja nousta tukemaan hyökkäyksiä. Määttä haluaa kehittyä ja osoittaa sen joka päivä. Me voidaan kaikki ottaa hänestä monessa asiassa oppia, vaikka poika on noin nuori.
Norjaa ei mittarina toki voi verrata sunnuntaina vastaan tulevaan Kanadaan. Mutta mikäli Leijonien peli kehittyy puoleksikaan tätä tahtia, altavastaaja voi yllättää monet.
