Apu

Legendaarinen suomalaismuusikko kävi keskustelun Šostakovitšin kanssa ja soitti ikimuistoisimmalla keikallaan sioille


Harmonikkataiteilija Veikko Ahvenainen ei 90-vuotiaanakaan malta laskea soittopeliä sylistään.
Kuvat Mikko Vähäniitty

Kunnolla lämmitetty kone ei hyydy ikääntyessäkään. Veikko Ahvenainen täytti juuri 90 vuotta. Ensilevytyksestä on 64 vuotta ja takana yli tuhat levytystä, mutta yhä soittopeli saa kyytiä.

Areenat ovat vaihdelleet pohjalaisesta sikalasta Tšaikovskin konserttisaliin Moskovassa. Sikalassa soi Iitin Tiltu – ”tykkäsivät” – ja Moskovassa Šostakovitš. Amerikkalaisille on soitettu Accordion Boogieta ja kiinalaisille Säkkijärven polkkaa.

Innostus syttyi 80 vuotta sitten

Ahvenaisen innostus juontuu 1930-luvulle, jolloin Vili Vesterinen ja Dallapé nostivat harmonikansoiton täyteen liekkiin.

– Voidaan sanoa, että ennen oli Onni Laihanen, Toivo Manninen ja Vesterinen. Jokainen heistä oli persoona. Heti, kun radiosta kuuli, tiesi, että nyt soittaa Vesterinen. Tänä päivänä hanurinsoittajia on paljon, mutta vähän samasta muotista kaikki, Ahvenainen arvioi.

Romuja ja kuparilankaa keräilemällä yhdeksänvuotias sai hankittua kaksirivisen – ja vekselillä käytetyn viisirivisen.

– Pankinjohtaja antoi vekselilomakkeen, että jos saat takaajan. Puusepänliikkeen johtaja laittoi nimensä, ja niin sain 11-vuotiaana rahat harmonikkaan. Olen Suomen nuorin henkilö, joka on tehnyt vekselin, Ahvenainen nauraa.

Suomen mestaruus ja Olavi Virran opit

Vuonna 1957 Ahvenainen nousi Suomen mestariksi vetäistyään Bachin urkuteoksen Toccata ja fuuga näppäinhanurilla. Voitto avasi yllättäen tien myös Olavi Virran bändiin.

– Se oli hieno oppitunti. Orkesterilla ei ollut nuotteja ollenkaan. Virta sanoi, että otetaan Tango d’amore. Viulisti Pauli Granfelt otti intron, minä tapailin sävellajia ja kaikki meni hienosti.

Nihkeät akateemikkopiirit

Akateemisissa piireissä hanuriin suhtauduttiin pääasiassa happamasti, ja 1950-luvulla rintamalinjoja syvensi rillumarein ja sivistyneen musiikin ankara vääntö.

Ahvenainen sai tuta sen hakeutuessaan Sibelius-Akatemiaan. Rehtori Ernst Linko, pianisti ja professori, otti innokkaan hakijan kuulusteluunsa.

– ”Onko totta, että soitatte haitaria?” Sanoin, että totta kai, mutta en ole mikään tavallinen hanuristi. Kaksi viikkoa sitten esiinnyin radio-orkesterin solistina. ”Aiotteko te käyttää täältä saamanne tiedon harmonikan soiton hyväksi?” Sanoin, että totta kai. ”Me emme opeta täällä hai­tarinsoittoa”, hän vastasi ykskantaan.

Tiedot oli hankittava muuta kautta, koska oppikirjojakaan ei vielä ollut. Suomen ensimmäisen harmonikkaoppaan Ahvenainen julkaisi itse vuonna 1955.

Kuka: Veikko Ahvenainen

Kotipaikka: Syntynyt 24.9.1929 Kuopiossa, asuu Jyväskylän Palokassa.

Perhe: Naimisissa.

Mistä tunnetaan: Harmonikkataiteilija, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja.

Ura:

  • Noin 5 000 harmonikkakonserttia muun muassa Yhdysvalloissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Euroopassa.
  • Yli tuhat sävellystä ja sovitusta harmonikalle.Yli tuhat levytystä.
  • Harmonikansoiton oppikirjoja ja nuottivihkoja 1950-luvulta lähtien.
  • Pro Finlandia -mitali 2010.

Musiikkia sioille ja keskustelu Šostakovitšin kanssa

Erikoisimman keikkansa Ahvenainen muistaa olleen Seinäjoella. Pohjalainen isäntä tuli kysymään, josko Ahvenainen tulisi soittamaan sikalaan – ”Olen vetänyt kovaääniset sinne, ne tykkää sinun soitosta.”

– Aamulla minä soitin sioille Iitin Tiltua. Siat herkistyivät kuulemaan ja kääntelivät päätään. Se oli hieno kokemus.

Samaan aikaan Veikko Ahvenainen alkoi siirtyä maailman estradeille klassisen ohjelmiston kera.

– Aluksi kiertelin Pohjoismaissa, ja 1966 alkoivat Amerikan-kiertueet. Kiertelin 25 vuotta Neuvostoliittoa, siellä oli joka vuosi kolmen viikon kiertue.

Moskovan Tšaikovski-sali avasi ovia muuallekin. Harmonikasta alkoi löytyä uutta arvokkuutta.

Aram Hatšaturjanin syntymäpäivillä tapasin säveltäjä Šostakovitšin ja vähättelin hänelle, että soitan vain hanuria. Hän sanoi, että se on hyvä instrumentti, riippuu vain siitä, miten sitä käsittelet ja mitä soitat. Se paljastaa, mikä olet miehiäsi.

Nihkeät kirkkopiirit

Kirkkokonsertit Suomessa olivat työn takana. Ovet pysyivät kiinni, vaikka tarjolla oli Bachia ja muuta arvokasta.

– Kun soitin Seinäjoen Lakeuden ristin kirkkoherralle, hän sanoi: ”Pitäisihän teidän tietää, että tämä on Alvar Aallon piirtämä kirkko, ei tänne haitarinsoittajia oteta.”

Ahvenainen soitti maailman ensimmäisen kirkkokonsertin harmonikalla Sundsvallin kirkossa, Ruotsissa, vuonna 1970. Se alkoi avata ovia Suomessakin, joskin hienoista epäluuloa oli.

– Kun ajoin Eurajoen kirkon eteen, kirkkoherra tervehtiessään haistoi henkeäni.

Harmonikan akatemisoituminen

Harmonikansoiton ”akatemisoitumista” Ahvenainen on seurannut hieman kriittisin korvin.

– On hyvä, että harmonikansoittajat saavat korkeakouluopetusta ja suorittavat diplomeja, mutta soitolla pitäisi myös elättää itsensä. Suomessa on lukuisia diplomiharmonikansoittajia, mutta he ovat kaikki siirtyneet opettajiksi. Ei ole konserteilla itsensä elättäviä harmonikkataiteilijoita.

Ahvenainen on moniäänisyyden kannattaja.

– Pelkkä klassillinen musiikki ei harmonikkayleisöä kiinnosta, kun taas klassista kuunteleva yleisö ei tule kuuntelemaan harmonikkakonsertteja. Pitää kehittää itsensä sellaiseksi, että voi soittaa molemmille yleisöille. Pitää olla nöyrä ja osata soittaa valssia, polkkia ja Bachia hienosti. Kaikkea pitää osata.

Vielä virtaa

Ahvenaisen jalka on yhä kepeä. Hän on juossut 31 maratonia sen jälkeen, kun hän kuusikymppisenä sai Martti Vainiolta siihen kimmokkeen. Ruotsalaisen vaimonsa Carina Nordlundin kanssa Ahvenainen soittaa yhä 50–60 keikkaa vuosittain.

– Olen savolaisena saanut sellaisen hienon geenin, että olen koko elämäni ollut utelias ottamaan selvää asioista. Kun uteliaisuus katoaa, vanhuus on alkanut. Pitää aina ajatella, miten voisin kehittää itseäni, Ahvenainen sanoo.

Julkaistu: 22.10.2019