Apu

Lauri Tähkä: "Ymmärrän naisia paremmin kuin koskaan"

Lauri Tähkä: "Ymmärrän naisia paremmin kuin koskaan"

Lauri Tähkä elää uudenlaisia ruuhka-vuosia kahden teinityttären yksinhuoltajana. – Menestyksen huuma ei ole mitään siihen verrattuna, että saan nähdä tyttärieni naiseksi kasvamisen läheltä.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Lauri Tähkä, 40, mittailee katseellaan Turun kaupungintalon puistikkoa. Siihen se nousee, 6,5 metrin korkeuteen, yksi Tähkän unelmista. Lintukoto-nimeä kantava rakennus ei ole pelkästään jättikokoinen linnunpönttö, vaan pieni myymälä, jossa tuotteet vaihtuvat sesongin mukaan. Lintukoto on myös Tähkälle eräänlainen symboli siitä, mihin hän tekemisillään pyrkii. Suurta, mutta kotoisaa.

Lintukoto tekee Tähkästä myös Turun kaupungin virallisen pr-kasvon. Aika tuntui ajatukselle kypsältä, sillä laulaja on asunut kaupungissa kaksikymmentä vuotta.

Koska kyseessä on Lauri Tähkä, Lintukoto on ehtinyt aiheuttaa Turussa jonkinmoisen kalabaliikin. Osa kaupunkilaisista rakastaa laulajaa, jotkut eivät voi sietää.

Tähkä itse on rauhallinen ja hyväntuulinen. Välillä suupieleen nousee tuttu virne. Tämä mies osaa myös nauraa itselleen. Vuodet julkisuudessa ovat heittäneet eteen pahempaakin. Kaikkia sanomisia ei voi jäädä pohtimaan.

– Tässä on tullut monet kosket laskettua. Minulla on hyvä paineensietokyky, ja psyykeni on kestänyt yllättävän kovia juttuja. Pystyn pitämään pään kylmänä. Se ei tietysti onnistuisi, jos en pitäisi itsestäni huolta ihan tavallisilla asioilla: kuntoilemalla ja pitämällä kiinni arkirutiineista.

Laulajan oman lintukodon, Turun pohjoispuolella Paattisilla sijaitsevan kotinsa Tähkä on rauhoittanut julkisuudelta. Siellä arkirutiinit määrittävät Laurin kaksi teini-ikäistä tytärtä, jotka asuvat isänsä luona.

Arkiaamu on alkanut tyypillisesti; Lauri on herännyt kuudelta keittämään kaurapuurot lapsilleen ennen kouluun lähtöä. Tänään laulajalla ei ole keikkoja, joten hän ehtii kotiin vastaanottamaan koulusta palaavat tytöt ja valmistamaan päivällisen.

– En voi sanoa eläväni peruselämää, mutta kotona elän niin tavallista elämää kuin vain voin. Kun lähden keikkareissulle, alan makaronilaatikon teon heti aamusta. Arjen pyörittäminen on välillä helvetin haastavaa. Vapaapäivinä pyykkikone pyörii aamusta iltaan. Käytännön kautta siitä usein selviää, safkat vaan pakkaseen. Onneksi on tullut aikoinaan luettua kokiksi.

Tähkä kutsuu tyttäriään maadoittajikseen, tasapainottajiksi ja elämänsä tärkeimmiksi kasvattajikseen. Tällä hetkellä hän elää yksinhuoltajaisän arkea, johon kuuluu tyypillinen tasapainoilu kodin ja työn välillä.

– Kotona tasapainoilen läsnäolon kanssa. Meillä on onneksi tyttöjen kanssa avoin keskusteluyhteys ja hyvä me-henki. Kuvio ei toimi, jos emme ole yhdessä samalla puolella. Meillä kukaan ei voi murjottaa pitkään.

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtye aloitti keikkailun vuonna 1996. Yhtye löi itsensä läpi kaupallisesti vuonna 2006. Siitä lähtien yhtyeellä meni lujaa. Aina ahkerasti keikkaillut yhtye esiintyi entistä suuremmilla areenoilla, ja levyjä myytiin yhteensä puoli miljoonaa.  

Vuonna 2011 Tähkä jätti yhtyeen suuren kohun saattelemana ja ryhtyi sooloartistiksi. Samana vuonna hän erosi lastensa äidistä ja muutti Turun keskustaan. Kaksi vuotta sitten hän palasi Paattisille ja tyttäret muuttivat asumaan isänsä kanssa.

Ennen yhtyeen läpimurtoa Lauri oli ehtinyt elää kotona tavallista perhe-elämää: nähdä tyttöjen oppivan kävelemään ja muut tärkeät ensietapit. Menestyksen myötä perheelle jäi yhä vähemmän aikaa.

– Menestyksen huuma, no eihän se kenellekään hyvää tee. Tärkeää on se, osaako jonain aamuna herätä siihen ja punnita, että keitä nämä ihmiset ympärilläni ovat ja mikä on tärkeintä.

– Silti uskon, että lapsukaiset ovat olleet kovin juttu tässä kaikessa, elämässä. Piuha, joka hurjimpinakin aikoina piti kiinni maan pinnalla. Silti elämässä joutuu tekemään valintoja, vetääkö jarrut kiinni menestyksen hetkellä vai jatkaako uraa. Minä valitsin kiertämisen ja työn. Silloin helpolla särkyy jotain muuta.

Vaikka Tähkä on yksinhuoltajaisä, hän on yhä myös yksi Suomen suosituimpia artisteja, joka tekee hurjat 120 keikkaa vuodessa. Yksinhuoltajana hän uskoo, että hän pystyy kovasta keikkatahdista huolimatta olemaan entistä enemmän läsnä lapsilleen. Elämän tärkeysjärjestys on selvä.

– Menestyksen huuma ei ole mitään siihen verrattuna, että saan nähdä tyttöjen aikuiseksi varttumisen erittäin läheltä. Nautin siitä, vaikka se onkin välillä rankkaa. Olen oppinut naisista ja naiseksi kasvamisesta paljon. Ymmärrän naisia nyt paremmin kuin koskaan.

Tyttäriensä yksityisyyttä hän haluaa jatkossakin suojella. He ovat nähneet isänsä työn kautta julkisuuden molemmat puolet eivätkä ole siitä innostuneita.

– Onneksi he ovat molemmat aika maalaisjärkisiä tapauksia. Kuria ei enää tarvitse pitää, se on pitänyt opettaa pienenä.

Tähkä muistelee olleensa itse jo teini-ikäisenä yksinäinen susi, joka vetäytyi huoneeseensa tekemään musiikkia. Etelä-Pohjanmaalta, Teuvalta, hän muutti 17-vuotiaana Turkuun. Hän tunnistaa itsessään yhä saman tekemisen palon, joka hänellä oli nuorena. Kappaleiden tekovaiheessa hän on saattanut ajaa itsensä jopa maaniseen tilaan. Tekevänä ihmisenä Lauri kertoo ahdistuvansa saamattomuudesta.

– Tämäntyyppinen ihminen masentuu ja kuolee, jos se ei saa tehdä asioita. Olen myös kova soimaamaan itseäni. Jos en ole saanut päivän aikana jotain aikaiseksi, alan kirota, että etkö saa mitään tehtyä tässä elämässä. Sitten lähden tekemään metsään puita tai saaristoon.

Soolouransa aikanakin Tähkällä on ollut monta rautaa tulessa. Hän toimi kaksi kautta Voice of Finland -ohjelman tähtivalmentajana. Vallilalle hän on suunnitellut tekstiilikuoseja, joista on tehty verhoja ja petivaatteita.

Joulukuun alussa klubikeikat vaihtuvat joulukonserttikiertueeseen. Erityistä paneutumista on vaatinut Turun tuomiokirkon konsertti, jossa Tähkä esiintyy filharmonisen orkesterin kanssa. Keväällä äänitetty Jouluni laulut -albumi julkaistaan samana päivänä, kun Lintukoto avautuu yleisölle. Tähkällä on muitakin rakentamiseen liittyviä suunnitelmia.

Hän uskoo projekteissaan intohimoon ja periksiantamattomuuteen.

– Jos lähden mukaan johonkin juttuun, uskon että siitä tulee silloin maailman kovin. Teen sen eteen kaiken voitavani ja luotan itseeni. En ole ikinä ensimmäisenä lyömässä hanskoja tiskiin.

Vuodet  ovat  myös muuttaneet viime vuonna 40 vuotta täyttänyttä Tähkää. Ilman tyttäriään hän arvelisi vieläkin olevansa vähän huithapeli.

– Ehkä yksittäiset elämänkokemukset ovat kasvattaneet minua enemmän kuin kulunut aika. Vaikka teenkin helvetisti, matkan varrella on tullut viisautta päähän. Osaan katsoa, mihin kannattaa lähteä mukaan. Uskon, että kohti viittäkymppiä vauhtini kiihtyy.

Tähkä arvelee elävänsä tällä hetkellä monella tapaa toisenlaista elämää kuin muut ikätoverinsa. Monet heistä elävät vasta nyt lapsiperheen pikkulapsiaikaa. Ystäviään hän ehtii nähdä harvoin.

– En suoraan sanottuna tiedä, mitä heille kuuluu. Olen keikkaileva yh-isä, joka on kotona ollessa kiinni arjessa ja muuten töissä. Ystävyys ei ole onneksi näkemisten määrästä kiinni.

Tuntemuksiaan hän on tottunut jakamaan yleisön kanssa. Hän kuvaa keikkailua molemminpuoliseksi sielunhoidoksi.

– Saan valtavasti viestejä ja kirjeitä. Ihmiset kertovat aivan uskomattomia stooreja elämästään. Yleisössä on samoja tyypejä, joiden kanssa on tehty tätä matkaa 10–15 vuotta yhdessä. Uskon, että he näkevät, että teen tätä sydämestä. Saan yleisöltä todella paljon voimaa.

Epävarmuuden hetkiäkin tulee. Tähkän kuvaamat välikuolemat liittyvät musiikin tai taiteen tekemisen luomisprosessiin. Tai pelkoon siitä, että entä jos keikalle ei tulekaan ketään.

– Välikuolemat ovat tässä työssä normaaleja. Itseni soimaamisen lisäksi siihen liittyy joskus unettomia öitä. Uskon, että nämä pitävät myös nöyränä.

Joulukiertueen jälkeen Lauri Tähkä tulee keikkailleeksi lähes kaksikymmentä vuotta. Suurta suosiota on kestänyt kymmenisen vuotta. Vuodelta 2015 kalenteri on putsattu. Pysähtyä Tähkä ei aio, vaan hän keskittyy tekemään uutta musiikkia.

– Kappaleiden tekeminen lähtee siitä, että päätän alkaa tehdä uutta musiikkia kolmas tammikuuta. Koska olen lasten kanssa himassa, en voi luoda vain omien aikataulujeni mukaan. Vältän sellaista 24/7-tekemistä heidän ollessaan kotona.

Viikon kuluttua juhlittavaa isänpäivää porukka viettää kotona.

– Toivon, että isänpäivänä voimme olla kotona rauhakseen. En halua lahjoja tai kakkuja. Yhdessäolo riittää.

Kuulostaa aika lintukodolta.

Teksti: Emilia Saloranta

Kuvat: Kari Kaipainen

Julkaistu: 14.11.2014