Näkymä keltaisen kartanon edustalla on kuin Suomi-filmistä. Aurinko paistaa korkeuksiin nousevan kartanon puutarhaan. Takana kimmeltää meri. Omenapuut ovat kantaneet hedelmää. Lauri Tähkä, 42, kaappaa yhden punaisimmista, haukkaa palan. Suu leviää tuttuun virneeseen.
Kolme vuotta levytystaukoa pitänyt laulaja on saanut valmiiksi uusimman albuminsa Vien sut täältä kotiin, jota on tehty myös näissä maisemissa, Naisunionin merenrantahuvila Villa Salinissa. Naiselle, Dorothylle, Tähkä myös levyllä laulunsa ja tarinansa laulaa.
Rakkauden ensihuumasta kertova Morsian-hitti tuli tutuksi kesän aikana koko Suomelle.
– Olen katsonut meillä viime vuosina nuorison intohimoa toisiaan kohtaan. Voimaannuin siitä itsekin, että hei tuo on se juttu, Tähkä sanoo.
Hän viittaa nuorisolla 17 - ja 18-vuotiaisiin tyttäriinsä ja heidän kavereihinsa. Tähkä on toiminut tyttäriensä yksinhuoltajana viime vuodet. Vilkkaimpina iltoina laulajan kotona on lauma teinejä, joiden tunteiden paloa Tähkä on saanut seurata lähietäisyydeltä.
Tyttärien nuoruus sai Tähkän muistelemaan myös omaa ensirakkauttaan.
– Olin nähnyt musiikkivideolla mallinaisen, joka viehätti minua. Näin kylillä sitten samanäköisen tytön, johon ihastuin ja lopulta palavasti rakastuin. Morsian-kappale ei kerro hänestä, vaan tuosta tunteesta, joka vei jalat alta. Tapasin itse asiassa tämän naisen 20 vuotta myöhemmin, kun hän tuli keikalleni. Meillä oli hieno kohtaaminen.
Elämänsä naisia Tähkä on halunnut ennen kaikkea kunnioittaa. Mallin tähän Tähkä oppi jo kotoa. Molemmilla vanhemmilla oli laulajan lapsuudenkodissa auktoriteettia. Isä näytti käytöksellään, että äiti on perheenpää, jolle kukaan ei saanut puhua loukkaavasti.
– Muistan, kun jossain nuoruuden hormonimyrskyissä äidille tuli sanottua pahasti. Sen jälkeen istuimme veljen kanssa keittiön pöydän ääressä ja äiti teki selväksi, että hänelle ei puhuta noin. Muistan ihmetelleeni, jos kaverit vittuilivat äidilleen. Meillä olisi sellaisesta käytöksestä otettu niskavilloista kiinni.
Tähkä perusti perheen parikymppisenä. 24-vuotiaana hänestä tuli ensimmäistä kertaa isä. Kun tytöt olivat vielä alle kouluikäisiä, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu löi isosti läpi. Menestysvuosia seurasi avioero, mutta pitkä liitto opetti myös paljon parisuhteesta.
– Minun on ollut aina helppo puhua naisten kanssa, mutta ehkä olen iän myötä opetellut myös enemmän kuuntelemaan naista. Ihailen, kuinka naiset pystyvät miettimään asioita älyllisesti monelta kantilta. Tyttäriltäni olen oppinut myös vuorovaikutuksen tärkeyden. Se luo kotiin luottavaisen ilmapiirin.
Naissuhteitaan laulaja ei ole koskaan julkisuudessa tarkemmin eritellyt, ne hän on halunnut pitää itsellään.
– Sen voin sanoa, että ajattelen hyvää kaikista naisista, joita olen elämässäni rakastanut.
Tähkää ovat aina viehättäneet luonnolliset ja teeskentelemättömät naiset. Hyvästä tunneälystä ja herkkyydestä on ollut apua niissä tilanteissa, joissa on pitänyt tunnistaa pelkän julkisuuden perässä lähestyjät.
– Minusta on viehättävää, jos nainen uskoo itseensä omana itsenään. En tiedä, onko tämä hyvä vertaus, mutta luonnollinen nainen on kuin luonto itse. Se on tuossa ympärillä, eikä sen tarvitse yrittää mitään, jotta se tekisi vaikutuksen.
Lauri Tähkä on asunut hetken kahdestaan nuoremman tyttärensä kanssa, kun esikoinen muutti kotoa.
– Elämänrytmini ei ole ollut heillekään helpoin, mutta välimme ovat hyvät.
Laulaja uskoo myös, että hän tekee vaikutuksen naiseen luonnollisuudella. Tähkä ei itsekään tietoisesti usko yrittävänsä hurmata ketään. Lavalla musiikki ja heittäytyminen tekevät kuulijoihin vaikutuksen.
– Lavalla toteutan intohimoani, ihmiset saavat musiikista lohtua tai vertaistukea. En ajattele ensimmäisenä julkisuuttani, jos kohtaan uuden ihmisen. Tykkään jutella ihmisten kanssa. Uskon, että lähestyvät ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä.
Palataan Dorothyyn, levyn työnimeen ja naiseen, jolle Tähkä Vien sut täältä kotiin -albumin kappaleensa laulaa. Dorothyyn levyn tarinoiden kertoja on törmännyt ehkä Kroatiassa pienessä kylässä, joka sijaitsee rantatien päässä. Tälle naiselle mies kertoo tarinansa nuoruudesta kotimaasta, rakkaudestakin. He ihastuvat, rakastuvat, kunnes toinen kuolee.
Dorothy ja tarina ovat kuvitteellisia, mutta kappaleiden tunteet ovat totta. Albumia tehdessä Tähkä halusi piristää itseään uudenlaisella metodilla. Levytystauon aikana vaihtui myös levy-yhtiö.
Tähkä vei myös oman kappaleraakileensa ensimmäistä kertaa elämässään biisileirille, jonne oli kokoontunut joukko laulajan valitsemia kappaleidentekijöitä.
– Ajattelin, että olen saavuttanut urallani Suomessa jo aika paljon. Miksi en voisi tässä vaiheessa helpottaa työtäni ja ottaa apua vastaan? Kun olen puurtanut levyjä yksin, olen ollut niiden sessioiden jälkeen aika poikki. Työyhteisö oli tuossa tilanteessa aika mahtava juttu.
Uudenlaiseen yhteisöön Tähkä pääsi myös keväällä Vain elämää -ohjelman kuvauksissa. Sarjan viidennen kauden artistien joukossa Tähkä havahtui yhtäkkiä ajatukseen, että hän on porukan vanhimpia.
Osallistumista hän ei katunut kertaakaan.
– Jos Hector sanoo, että ”sähän Late teet aika hyviä biisejä”, tuntuuhan se hienolta. Tapaan kollegoita, saati saan heiltä palautetta, todella harvoin. Olen niin tottunut puurtamaan yksin eteenpäin. Oli mahtava saada myös välitilinpäätös uralle.
Parhaimmillaan ohjelma voi jatkaa Morsian-hitin nostetta, mutta megasuosiota Tähkä ei tavoittele. Ensimmäisen menestyksen hulluutta hän ei edes kaipaa.
– Kun iso menestys tuli kohdalle, en tiennyt yhtään, miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Vauhti oli kova, lapset pieniä ja ihmiset vaihtuivat ympärillä. Nyt osaan kohdata julkisuuden eri tavalla. Olen hyväksynyt sen, että koko loppuelämäni saattaa olla yksityisen ja julkisen rajojen vetämistä.
”Julkisuuden kanssa voi vain ottaa iisisti ja odottaa, että myrsky menee ohi.”
Rajojen vetämistä tarvitaan haastattelupäivänäkin. Tähkä on ilmoittanut muutaman muun artistin tavoin, että hän peruuttaa esiintymisensä Särkänniemen kesän päätöskonsertissa delfiinien siirtoa seuranneen ”huvipuiston toimintaa ja eettisiä seikkoja koskevan viimeaikaisen uutisoinnin vuoksi”.
Laulajan nopea vilkaisu kännykkään kertoo, että haastattelun aikana sosiaalinen media on räjähtänyt. Tähkän ilmoitus on ehtinyt someen ensimmäisenä ja osan mielestä peruminen on tekopyhää. Toisten mielestä laulaja toimi oikein.
Tähkä pudistelee hämmentyneenä päätään. Sitten hän näkee asiassa myös huvittavat puolet.
Vaikka myös Erin ja Happoradio peruivat keikkansa, Tähkän päätä vaadittiin perumisesta vadille. Hän on hahmo, jota vihataan tai rakastetaan.
– Sen olen oppinut, että julkisuuden kanssa voi vain ottaa iisisti ja odottaa, että myrsky menee ohi. Nykyään minulla on olo, että vaikka olisin myrskyn silmässä, minusta tuntuu, että se on jossain muualla kuin tässä. Välillä tulee keihästä kylkeen, mutta kyllä kaikki aina asettuu, kun pitää pään kylmänä. Tässä tapauksessa en ehtinyt selvittää asian kaikkia taustoja, joten ajattelin, että on parempi perua.
Illan mittaan kohu nousee huippuunsa, kun Tähkästä leviää kuvia vuoden 2011 Emma-gaalassa, jossa hänellä on yllään turkiskaulus. Levy-yhtiö ilmoittaa Avulle, ettei Tähkä anna aiheesta lisäkommentteja.
Kotona Paattisilla on kuitenkin rauhallista. Syksyllä laulajan esikoinen muutti omilleen ja Late jäi asumaan kuopuksen kanssa kahdestaan.
Vuoden kuluttua on mahdollista, että toinenkin tyttäristä muuttaa omilleen opiskelemaan. Muutokset tuntuvat isästä luonnollisesti haikeilta.
– Kun muuttokuorma oli viety ja palasin kotiin, tuli haikea fiilis. Elämä menee todella nopeasti. Kaiholla olen sitä itkenytkin, mutta nämä muutokset kuuluvat elämään.
Kun pesä on tyhjentynyt kokonaan, on todennäköistä, että Tähkä muuttaa pois Paattisilta. Eron jälkeen hän asui yksin Turussa ja Helsingissä, joten pääkaupunkiseutu ei tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta.
Laulaja voisi kuvitella myös vielä asuvansa jonkun kanssa yhdessä.
– Tietenkin tämän ikäisenä uuteen suhteeseen tulee kuusi peräkärryllistä vanhaa mukana. Tiedän, että en ole mikään helpoin kumppani. Kuopukseni vitsaili juuri, että minun kanssani on helppo tulla toimeen, kun tekee niin kuin minä sanon.
Rakkauteen laulaja yhä uskoo, ja siitä hän myös mielellään laulaa.
– Haluan uskoa rakkauteen, joka voittaa kaikki surut ja murheet. Sellaiseen, joka menee vielä läpi kaiken mahdottoman. Pohjimmiltaan rakkaus on samanlaista hullaantumista kuusikymppisenä kuin teininäkin. Mähän olen vielä nuori jäbä siihenkin hommaan, voisin tehdä vielä lapsiakin, Tähkä sanoo ja kaappaa käsiinsä muutaman korillisen omenoita.
Niitä jää vielä poimittavaksikin.
Teksti Emilia Saloranta, kuvat Kirsi Tuura
