"Ostimme tämän asunnon loppuvuodesta 1993. Asuimme 1990-luvun alkuvuodet Hollannissa ja sieltä palattuamme etsimme isoa perheasuntoa, jossa on tilaa kahden lapsen perheelle ja työhuone akateemiselle tietotyöläiselle. Tällaisia asuntoja ei ollut Helsingissä paljon tarjolla silloin, kuten ei ole nytkään. Helsinkiläisyydestä olin tiukka, eli Espoo, Vantaa, Kirkkonummi tai Kauniainen eivät käyneet.

Tämä napsahti kohdalleen ystävän vinkkauksesta, ja paljon hyvää tuuriakin oli mukana. Tämä on vanha sukutalo, joka oli ollut saman suvun hallussa lähes 100 vuotta. Silloin tässä tapahtui sukupolvenvaihdos ja näitä isoja asuntoja vapautui. Asuntomarkkinat seisoivat laman johdosta, ja siihen aikaan tällainen asunto oli saavutettavissa palkkatöillä ansaituilla rahoilla, ilman perittyä rahaa. Nyt kahdelle ihmiselle tämä on tietysti ylenpalttinen asunto.

Tämä koti on ollut alusta asti myös työpaikkani. Vanhankantaisessa yliopistoelämässä professorit pitivät tenttejä kotonaan. Tenttejä en ole täällä pitänyt mutta seminaareja kyllä. Sijainti yliopiston lähellä on mahdollistanut myös neuvottelujen pitämisen täällä.

Tämä asunto on rakennettu ilmentämään sääty-yhteiskunnan porvarillista asumisideaalia. Olen halunnut kunnioittaa asunnon alkuperäistä henkeä, joten tätä ei ole lähdetty modernisoimaan. Keittiön paikka on säilytetty eikä seiniä ole kaadettu. Ajattelen, että mikäpä minä olen tätä tuhoamaan. Historioitsijana yritän ikään kuin sopeutua siihen elämäntapaan, vaikka siinä onkin nykyään haasteensa."