Härkälinnun kumea huuto iltasella; tyyni, niemenkärkien taakse katoava järvenselkä. Savusaunan leppeä viitta kietoo helmoihinsa runokiven, jossa perinteisesti juhannuksena lausutaan runoja – kukin Matti Eskon ja hänen vaimonsa Pirjo Eskonniemen perheenjäsenistä vuorollaan. Lapsenlapset liukuvat kalliolta hiekkapohjaiseen järveen, jonka vesi on lähteenkirkasta ja niin puhdasta, että siinä keitetään potutkin, kesän parhaimmat herkut.

Nämä ovat elämän onnellisia hetkiä – ja vuodesta toiseen entistä arvokkaampia.

Matti Esko laulaa uusimmalla levyllään, peräti kuusitoista viikkoa listoilla kakkosena säilynyttä laulua: ”Oon oman elämäni cowboy, lauluni tuulessa vain soi, teen sen minkä mies vain voi.”

Voimaa lauluihinsa mies saa Puumalasta, Saimaan vesiltä, jossa naapurien yhteisellä sopimuksella ei ajeta moottoriveneillä eikä muutenkaan pauhata. Perheen karitsanpehmeä villakoira Aapo saattaa tosin haukahtaa pari kertaa, koska vastarannalla asuu samanrotuinen tyttökoira Linda.

Mökki on henkireikä ja rauhoittumisen paikka. Kun Matti Esko ajaa yöllä keikalta mökin pihaan, hiljaisuus kohisee korvissa. Eikä niin pitkää ajomatkaa ole, etteikö hän tulisi mökille yöksi.

Hyvän talon merkki on kansanperinteen mukaan se, että myrkytön tarhakäärme eli rantakäärme viihtyy talon lähellä. Solakka ja pitkä rantakäärme Eskonniemien rantakivikossa eleleekin, koristeellinen keltaisine poskineen.

Paikalle veistetty mökki on rakennettu vuonna 1965. Matti Esko ja Pirjo ostivat sen vuonna 1985. He olivat menossa katsomaan aivan toista mökkiä, mutta välittäjä halusi näyttää ensin tämän niemenkärjen.

– Sanoin hänelle, että ota myytävänä-kyltti pois, paikka on meidän, Matti Esko kertoo.

Talo on vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa laajentunut. Sitä on tehty kuulemma kuin Iisakin kirkkoa, mutta laulaja rentoutuu värkätessään, sahatessaan, naulatessaan ja suunnitellessaan. Itse on tehty vierasaitta ja maakellari, jonka päällä kasvaa pitkää heinää.

Veneenteko ei ollut mitään näpräämistä. Sen Pirjo-vaimo teki ystävänsä Helin kanssa Matille 60-vuotislahjaksi. Pirjo meni veneenveistokurssille Lahden Muotoiluinstituuttiin ja valmisti vuodessa perinteisen savolaisen soutuveneen.

– Tämä on seitsemän laudan perinnevene männystä, ja kölipuu on lehtikuusta. Pirjo on takonut myös komeat järvihankaimet. Tämmöisen antoi minulle 40 avioliittovuoden jälkeen, Matti Esko melkein liikuttuu.

Eikä tässä kaikki, sillä rannassa on niin ikään Pirjon tekemä lasikuituinen kanootti.

– Meillä on suvussa kädentaitajia. Isäni oli puuseppä. Nautin veneentekokurssilla siitä, että sain olla siellä ihan omana itsenäni, Pirjo Eskonniemenä, enkä Matti Eskon vaimona, kertoo työuransa kampaajana tehnyt Pirjo Eskonniemi.

Puuvene tuoksuu tervalle kuten pitääkin. Ja pidemmälle järvenselälle soudellessa selviää, että Matti Esko ja Kaisa, toinen perheen tyttäristä, harrastavat laitesukellusta. Sitä on kokeiltu myös kotijärvellä, jonka syvin kohta ulottuu yli puolensadan metrin syvyyteen.

– Kymmeneen metriin on vesi kirkasta, sitten pohjan humus hämärtää näkyvyyden. Ihan omanlaisiaan elämyksiä ovat olleet sukellusmatkat Thaimaassa tai Turkissa.

Sukeltamisen hiljainen keskittyminen antaa sielunrauhaa, jota keikkaelämä ja kaikkensa yleisölle antaminen vaatii.

Haukea, siikaa, lahnaa ja ahvenia nousee kotijärvestä uistelemalla ja katiskalla. Verkkokalastus ei ole Matti Eskon heiniä, sillä kärsimättömänä miehenä hän ei oikein siedä verkon setvimistä. Rapujakin hiekkapohjaisesta järvestä nousi vielä takavuosina.

Tuoretta kalaa sushina Matti Esko ja Pirjo saivat keväisellä Japanin-matkallaan. Suomen suurlähetystö, Finnair ja Honka-rakenne Marko Saarelaisen johdolla kutsuivat laulajan esiintymään Tokioon ja Yamanakakoon. Konserttien tuotto lahjoitettiin kevään maanjäristyksessä ja tsunamissa kaikkensa menettäneille.

– Vietimme Yamanakakon Suomi-kylässä ennakkoon myös juhannusjuhlaa. Se oli ikimuistoinen tilaisuus. Lauloin siellä tietenkin Rekkamiehen ja muita lauluja. Kokko oli sellainen rakennustaidon mestarinäyte, että se oli sääli polttaa. Matka oli yksi elämäni kohokohtia. Ihastuin Japaniin ja japanilaisiin, heidän sinnikkyyteensä ja tulevaisuudenuskoonsa. Sitä eivät voi murtaa edes pahimmat luonnonkatastrofit.

Matkan jälkeen alkoi Suomen suvi. Matti Esko keikkailee tasaiseen tahtiin pitkin kesää, ja juhannuspäivänä häntä kuultiin legendaarisen Pistohiekan lavalla. Pistohiekka on niin lähellä kotimökkiä, että laulaja voisi polkaista sinne vaikka pyörällä.

Lokakuussa alkaa neljäntoista konsertin kiertue, jollaista hän ei ole aiemmin tehnyt. Erityinen ilonaihe on, että tyttäret Kaisa ja Anna pääsevät mukaan kiertueelle: Kaisa soittamaan rumpuja, Anna taustakuoroon.

Mitä tekee Pirjo?

– Olen mukana ja jännitän, mutta tunnen myös ylpeyttä. Mies lavalla on meidän Matti! Meillä on myös sellaista elekieltä, että saatan yleisön seasta näyttää Matille, että nyt hieman lisää ääntä tai vähemmän. Joskus takavuosina olin mustasukkainen Matin kiireestä, mutta mies osasi laskeutua aina jaloilleen kotiin tullessaan.

Matti Esko tekee tiivistä yhteistyötä tuottajansa Ile Vainion ja nykyään myös sellaisten muusikoiden kanssa kuin Esa Eloranta, Jorma ”Hämis” Hämäläinen ja Tapio Kangas. Lokakuussa ilmestyvällä hengellisten laulujen levyllä on muun muassa Elorannan säveltämä Kultapölyä-laulu.

– Suomen kansa itkee sen kuullessaan, Matti Esko ennustaa.

Herkistyypä kukin omista syistään myös kuullessaan hänen laulavan Maan korvessa tai Oi muistatko vielä sen virren.

Sitä emme vielä paljasta, mitä hän laulaa ystävänsä, viime joulukuussa poisnukkuneen Kari Tapion muistokonsertissa Tampere-talossa. Siellä he ovat kaikki: Matti Esko, Paula Koivuniemi ja muut Kari Tapiolle ja hänen yleisölleen läheiset laulajat.

Savusaunaa lämmittäessä ei pidä hötkyillä. Sitä lämmitetään pitkillä leppähaloilla tuntitolkulla, ja lopputulos on paras, kun antaa saunan hissuksiin siintyä. Talon isäntä heittää vielä häkälöylyt ja varmistaa, ettei saunassa ole silmiä kirvelevää kitkua.

– Talon päätyyn rakennettu puulämmitteinen arkisauna lämpiää joka päivä, mutta savusauna harvemmin. Se on kuitenkin se suomalaisten alkusauna, jossa on synnytty ja vainajat saatettu hautakuntoon.

Matti Eskon saunanlämmitystä seuratessa ja muutenkin mieleen tulee ajatus, että hänessä on zeniläistä tyyneyttä ja konstailemattomuutta. Siksi hän on lunastanut paikkansa laulajana jo monta vuosikymmentä.

Suvipäivän auringonkierrossa on taas eletty yksi unohtumaton elämän hetki. Talon sivulta noussut aurinko on lämmittänyt koko suloisen päivän, kiertänyt niemen ja mennyt mailleen. Härkälintu havahtuu.

On juteltu vierailevien sukulaisten, Pirjon serkun Tuula Lindgrenin ja hänen miehensä, maineikkaan ruotsalaisen basistin Berra Lindgrenin kanssa. Vatsaa täyttää emännän kokkaama maittava ateria.

Illansuussa on savusaunan vuoro. Kiuas sihahtaa ja suo saunojille syvältä kumpuavan hönkäyksen kuin siunauksen. Tämä on armoa, jota ihminen kaikessa kiireessään kaipaa. Pitkien löylyjen jälkeen kahlataan valkoisin lumpeenkukin koristeltuun järveen, jonka vesi on lämmintä kuin linnunmaito.

Matti Esko tietää koko perhekunta ympärillään, ettei tämän parempaa elämä voi antaa.

Entä näkeekö hän vielä jatkumoa omalle työlleen suvustaan, jonka ensimmäisiä musiikintaitajia olivat hänen isänsä ja äidinisänsä?

– Pirjolla ei ole sävelkorvaa ollenkaan, mutta hän on perheen kovaääninen. Sen sijaan Annan poika Pyry on musikaalinen, vaikka en hirveästi tätä omaa ammattiani kenellekään suosittele.

6-vuotias Pyry tykkää räpätä Puhuvan koneen ja kaimansa Pyry Karjalaisen musiikin tahdissa. Kun koko perhe oli Turkissa, Pyry halusi juontaa vaarinsa esiintymisen.

– Minä olen Pyly, minä asun Leppäkolvessa ja minun vaalini on Matti Esko. Se laulaa teille nyt!