Voittomaalin synty kuvastaa laillaan koko peliä. Läpi ottelun enemmän tai vähemmän pihalla koohottanut Antti Pihlström painui Veli-Matti Savinaisen syöttöön keskialueella miljoonaa suoraan eteenpäin ja ampui ranteella Suomelle kaksi pistettä. Tilannetta edelsi lähes minuutin pakkopeli Suomen päädyssä, jota Jarno Koskirannan ympärille kesken pelin rakennettu duunariketju ei ollut pystyä millään purkamaan.
Ottelu oli rikkonainen. Jatkuvasti luisteluvauhdissa ja tekniikassa jääneille, mutta sinnikkäästi mukana roikkuneille latvialaisille vihellettiin peräti kahdeksan 2-minuuttista ja Suomellekin neljä.
Tuomarilinjaa voi pitää ylitiukkana, mutta kun kaikki mailahäirintään etäisesti vivahtavakin vihellettiin, linjasta hyötyjä oli periaatteessa Suomi. Eniten puhutti silti Sakari Salmisen (1+1) 3-1- ylivoimaosuman hylkäys potkuna.
Latvialaispuolustaja purki kiekon suoraan maalin kulmalla päivystäneen Salmisen luistimeen, mutta videotarkastelusta näkyy selvästi, että suomalainen ojensi jalkaansa ohjaukseen. Jossitella voidaan toki siitä, ettei luistimen terä noussut jäästä eikä varsinaista potkuliikettä tapahtunut.
Suomen parhaana palkittiin komean 2-1-ylivoimaosuman viimeistellyt Minnesotan Mikael Granlund. Mitä pidemmälle peli kului, sitä paremmin pari päivää sitten ryhmään liittynyt Granlund pääsi siihen mukaan.
Nuoren miehen peli-into johti välillä venyneisiin vaihtoihin, mutta Granlundin parhaat puolet eli kosketus kiekkoon, harvinainen pelikäsitys ja kyky tehdä oivalluksillaan ja pelinrakennuksellaan kanssapelaajista parempia pääsivät jo oikeuksiinsa. Etenkin ylivoimalla.
– Vähemmätkin erikoistilanteet olisivat silti riittäneet. Tuntui, että pelattu 5-5-peliä lainkaan. Eikä minulta kannata kysellä liikoja yv-kuvioista, mä vasta tulin, selvästi viimevuotista rennomman ja levänneemmän oloinen Granlund virnisti.
– No ok, ei tämä nyt ihan uusi juttu eikä paikka ole, vaikka ikää ei vielä paljon löydykään… Joskus vaan tulee tahmeampia matseja. Turha jäädä liikoja miettimään, puolivälierä on taas ihan eri peli.
Salminen ja Lauri Korpikoski muodostivat Granlundin kanssa vihdoinkin toisen tehoihin kykenevän yv-ketjun Petri Kontiolan koostumuksen lisäksi. Etenkin Korpikosken ominaisuuksista saatiin Granlundin ”ruokinnassa” irti enemmän kuin tähänastisissa peleissä yhteensä.
Ketjun takana väsymättömästi uurastanut ja pommeja jaellut puolustaja Tuukka Mäntylä (0+2) kannatteli osaltaan kolmikkoa ja koko joukkuetta vaikeilla hetkillä.
– Helppo ”Miken” kanssa on pelata, toivottavasti yhteistyö ehtii hioutua ennen loppupelejä. Tänään homman rytmi sekosi siihen, ettei tasakentällisin päästy pyörittämään porukkaa jäälle oikeastaan ollenkaan ja tuskastuttiin omaan tehottomuuteen maalipaikoissa ja ylivoimalla, Lauri Korpikoski sanoi.
Pelissä oli jo ennakkoon pakkopullaväännön makua, mutta alkuun Leijonia ja etenkin Kontiolan ykköskenttää vaivasivat enemmän pienet huolimattomuusvirheet. Mitä rikkonaisemmaksi ottelu jäähysumassa meni ja mitä enemmän ylivoimaa ja maalipaikkoja Suomi hukkasi, sitä väkinäisemmäksi, hitaammaksi ja aremmaksi etenkin avauspeli jumittui.
Vain 18 kertaa torjumaan joutuneelle Antti Raannalle ottelu oli vaikea, kun vetoja tuli harvakseltaan, mutta ne olivat sitten vaarallisia vastahyökkäyksiä tai ohjauksia maalin edestä.
– Liika hidastelu, miettiminen ja hautominen ei toimi tällä joukkueella. Olemme parhaimmillamme, kun pelaamme siten kuin Venäjää vastaan: aggressiivisesti haastaen ja suoraviivaisesti syvään alueelle, Lauri Korpikoski ruoti.
Päävalmentaja Jukka Jalonen ei luonnollisesti halunnut kuullakaan siitä, että Suomi olisi pyrkinyt pistemenetyksillä taktikoimaan itselleen helpompaa puolivälierä- tai välierävastusta.
Jääkiekko onkin sen verran nopea, intensiivinen ja fyysinen peli, että siinä on hyvin vaikea hävitä tahallaan tai alkaa muuten laskelmoimaan vastustajien ja tulevien tekemisten kanssa.
Ja sen kerran kun jokin joukkue niin tekee, todennäköisyys sille, että kikkailu kolahtaa lopulta omaan nilkkaan, on huomattavan suuri. Etenkin turnauksissa, kun aikaa latautua seuraavaan otteluun on päivä tai pari, ja mennään kerrasta poikki -menetelmällä.
Leijonat kohtaa tämänkertaisessa ”kuolemanpelissään” torstaina Slovakian. Kävi siinä miten tahansa, joukkue on jo nyt suorittanut kokoonpanoonsa nähden tyydyttävästi – muutamaa poikkeusta, kuten Latvia-ottelun kahta erää, lukuun ottamatta.
