Apu

Lätkäkevät huipentuu – vaihtuuko mestari?



Lätkäkevät huipentuu – vaihtuuko mestari?

SM-liiga on paljon muutakin kuin todennäköisyyksien laskentaa. Hallitsevan mestarin Tapparan piti olla ykkössuosikki tällekin kaudelle, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Muita vahvoja finaalikandidaatteja ovat Kärpät, TPS ja HIFK.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Mika Kanerva

Kärpät–Ässät. Oulusta löytyy muutaman vuoden hakemisen jälkeen taas SM-liigan vakuuttavin paketti: on taitoa, peli-iloa, leveyttä ja suoritustaso, joka ei juuri heilahtele. Runkosarjan voittaja on kokonaisvaltaisilla näytöillä yksi vahvimmista mestarikandidaateista.

Kärppien Julius Junttila osoittautui vielä kansainvälisissä kaukaloissa rivimieheksi, mutta SM-liigassa vakuuttavaa jälkeä tehnyt ja median runkosarjan parhaaksi valitsema hyökkääjä saattoi tahtomattaan lipsauttaa totuuden, kun hän puhui pudotuspelien ennakkotilaisuudessa ”niistä peleistä, jotka tässä on pelattava” ennen jatkoa.

Ei Porin Ässät toki mikään suupala ole etenkään kotikaukalossaan, mutta kaudella draamasta ja kriisistä kriisiin seilanneiden patapaitojen jatkopaikka on paitsi oman venymisen myös kevään suurimpiin alisuorittajiin kuuluneen Rauman Lukon ansiota.

Kärpät on aivan eri luokan vastus kuin pudotuspelikarsinnassa valmentaja Pekka Virran kaukalopalloon peliä paennut ja joka tasolla paniikkiin mennyt Lukko.

TPS–SaiPa. Kuvio on hyvin samantapainen kuin ykkösparissa: rasvattu ja tasapainoinen kone vastaan jo hyvin paljon maksimeistaan irti repinyt haastaja.

Pelicansin pudotuspelikarsinnassa tieltään raivannut SaiPa on sinnikäs takiainen yhden liigan kuumimman maalivahdin, Frans Tuohimaan johdolla, mutta paras seitsemästä -sarja tuppaa erottamaan mopot ja urheiluautot moottoriteillä.

Kun kapteeni Tomi Kallio palasi muutama vuosi sitten TPS:ään, entinen mahtiseura ja etenkin sen edustusjoukkue oli jos nyt ei naurunaihe, niin ainakin monella tapaa pohjalla niin tuloksellisesti, fyysisesti kuin henkisesti. Kallio tiesi ja sanoi myös julkisesti, että hänen tehtävänsä ei rajoitu pelkkään oman vastuun kantamiseen jäällä.

– Voi kuulostaa kliseeltä, mutta minun ja muiden paljon voittaneiden konkareiden piti ja pitää johtaa esimerkillä ja pikkuhiljaa tehdä itsemme tarpeettomiksi. Päivittäistä vaatimustasoa ei voi vain kaataa päähän valmentajien taholta, vaan sen pitää lähteä joukkueesta ja pelaajista itsestään, Kallio kertaa.

41-vuotias ei ole muussa työelämässä vanha, mutta kolmen pelin viikkotahdilla vedettävässä kiekkoliigassa isot minuutit ja muu vastuukanto näkyvät helpommin jaksamisessa.

– Olin parilla viime kaudella aika loppu runkosarjan jälkeen ja sen keskelläkin. Nuorempien esiinnousu on tärkeää siksikin, ettei tarvitse itse koko ajan heilua kehissä, pistepörssin kakkonen (15 maalia ja 40 syöttöä) ja yhä lähes 20 minuutin peliaikakeskiarvon kellottanut Kallio hymähtää.

Tappara–KalPa. Kirvesrintojen piti marssia kausi läpi kärjessä jo pelkän pelaajiston laadun turvin, mutta mikään ei ole ollut hallitsevalle mestarille tällä kaudella yksinkertaista.

Kun yleensä ja varsinkin Jukka Rautakorven valmennusaikana Tappara on jyrännyt eteenpäin kuin dieseljuna, hitaasti kiihdyttäen pienillä takkuiluilla, nyt puolustuksen ja hyökkäyksen tasapaino on löytynyt vain ajoittain.

Tapparaa vaivaa joukkueelle harvinainen tauti eli tietynlainen neuvottomuus: on kuin pelaajat eivät oikein tietäisi, mitä heiltä halutaan ja millaista kiekkoa pitää lopulta pelata.

Tähän epävarmuuteen on iskemässä Kuopion KalPa, joka puolestaan on löytänyt alkukauden kasvukipujen jälkeen hyvin voimakkaasti oman uusvanhan identiteettinsä. Siitä, että seuraa hallitseva pääomistaja Sami Kapanen otti myös päävalmentajuuden itselleen, voi olla monta mieltä, mutta ainakin ratkaisu ja vastuunkanto on nyt lopullisen johdonmukaisesti yksissä käsissä.

Suoraviivaisempi, vaikeammin ennustettavissa oleva ja fyysisempi pelitapa on myös vapauttanut puolustaja Matthew Maionen kaltaisen persoonan, jonka olisi ollut vaikea kuvitella nousevan esiin aiempien vuosien KalPassa.

Leveyttä Tapparan riveissä on toki KalPaa enemmän, mistä kertovat runkosarjassa kaikki voitetut keskinäiset kohtaamiset. Mikäli sarja venyy pitkäksi ja taisteluparit joukkueiden sisällä stabiloituvat, etu saattaa kääntyä Tapparalle.

JYP–HIFK. Pitkistä sarjoista puheen ollen: JYPin ja IFK:n ennustetaan yleisesti pelaavan vähintään kuuden ottelun putken, ennen kuin välieriin menijä on selvillä.

Jyväskyläläisillä on liikkuva, arvaamaton ja ajoittain puolustussuuntaan jopa suurpiirteisesti pelaava ykkösketju, jota johtaa pistepörssin voittanut Antti Suomela laidoillaan kaksi muuta kiekkoboheemia, Juuso Puustinen ja Jerry Turkulainen. Muuten joukkue koostuu perinteisestä eli isosta ja raskasjalkaisesta traktoriosastosta, josta osa on myös iäkästä.

IFK:n pahin vastus tässä sarjassa onkin sama kuin läpi kauden eli IFK itse. Stadilaisten pelissä loistokkuus on vaihtunut otteluiden tai jopa erien välillä kaaokseen, jossa ainoa mies paikallaan on välillä näyttänyt olevan loukkaantumisen ja Imatran Ketterä -visiitin jälkeen ykkösvahdiksi noussut Kevin Lankinen.

Mikäli IFK raivaa JYPin tieltään, joukkueella on mahdollisuus haastaa jatkossa kenet tahansa.

Julkaistu: 23.3.2018